Tarina, jossa maailmasta jää vain hehkuvaa hiiltä – Haastattelussa Mors Principium Estin Ville Viljanen

Mors Principium Est on yksi suomalaisen melodisen death metalin kulmakivistä. Bändi on uransa aikana julkaissut kuusi levyä, joista varsinkin kymmenen vuotta sitten ilmestynyt ”Liberation = Termination” on noussut lähes klassikon asemaan ja pitääkin sisällään useita tunnettuja kappaleita, kuten ”Cleansing Rain” ja ”Sinner’s Defeat”. Nyt vuonna 2017 myös bändin tuorein levy ”Embers of a Dying World” näki päivänvalon, ja sen julkaisun sekä edellä mainitun merkkipaalun kunniaksi Kaaoszine otti yhteyttä bändin laulajaan Ville Viljaseen ja kyseli hänen ajatuksiaan uudesta levystä sekä siitä, merkitsevätkö levyjen juhlavuodet mitään bändille itselleen.

Morjensta Ville! Miten vuosi 2017 on Morssin leirissä käynnistynyt?

Ville Viljanen: Aika rauhallisesti: on tehty muutamia haastatteluja, ja sitten oli tuo 70 000 tons of Metal -risteily, jossa oltiin yhtenä viidestä Suomi-bändistä. Muuten ei kuulu ihmeellisempää.

Mors Principium Estin uusin levy ”Embers of a Dying World” ilmestyi 10.2.2017. Miten kuvailisit lyhyesti tuota levyä faneillenne?

Ville Viljanen: Minun näkemykseni toki voi olla hyvin erilainen kuin muiden ihmisten, mutta mielestäni tämä levy on ehkä hieman hitaampi ja hieman melodisempi kuin pari edellistä levyä; sillä liikutaan myös hieman synkemmässä meiningissä kuin aiemmin.

Edellinen levynne ”Dawn of the 5th Era” ilmestyi noin kaksi vuotta sitten. Kauanko kesti, ennen kuin materiaalin kirjoittaminen uudelle levylle alkoi, ja kauanko levyn kirjoittamiseen kokonaisuudessaan meni?

Ville Viljanen: Ihan tarkkaan en tiedä, milloin Andy ryhtyi tätä levyä kirjoittamaan. Se mieshän tekee musiikkia koko ajan, joten on vaikea sanoa, mihin aikaan hän on tietoisesti alkanut tehdä uusia biisejä Morssille. Oman näkemykseni mukaan Andy ryhtyi vuonna 2015 joskus syksyllä suunnittelemaan ihan tätä levyä meidän muiden kanssa. Huhtikuun 2016 kuluessa saatiin kaikki valmiiksi, eli kokonaisuudessaan hommaan meni noin seitsemän kuukautta.

Millainen albumin nauhoitusprosessi oli: äänitettiinkö levy kerralla vai useammassa osassa ja missä äänitys tapahtui?

Ville Viljanen: Samanlainen kuin viime levyllä eli Andy tekee kitarahommat ja samplet pienellä kotistudiollaan, ja basistillamme Teemulla on oma täysmittainen studio, jossa tehdään sitten bassot, kitarat, laulut ja rummut. Miksaus hoidetaan Ruotsissa. Viime levyllä minä, Mikko ja Andy olimme Ruotsissa miksaamassa ja tällä levyllä vain minä ja Andy; siellä sitten miksattiin ja masteroitiin levy. Olisi toki mukavaa, että koko bändi olisi aina paikalla, mutta tokihan tässä säästetään, kun tehdään vähän omilla tahoillamme. Toki se tekee hommasta kätevää aikataulujen puolesta.

Levyjen teko tuntuu tosiaan menneen enimmässä määrin tähän kotistudioissa tekemiseen sen sijaan, että buukauttaisiin koko bändille studioaikaa ja mentäisiin yhdessä vähän soittelemaan ja tehtäisiin siinä sivussa levy.

Ville Viljanen: Kotistudiot on tulleet nykyään niin hyviksi, että se on järkevää. Kyllähän mekin tehtiin kaksi ensimmäistä levyä ihan oikeissa studioissa, joissa oli sitten koko bändi soittelemassa yhtä aikaa. Mutta ei ole enää kauheasti järkeä maksaa 600 € per päivä hommasta, jonka voit tehdä kotona ilmaiseksi. Bändi ei tuota vielä tarpeeksi rahaa, että huvittaisi maksaa ihan turhaan puolisen tonnia päivästä. Kyllähän toki moni tekee vielä levyn studiolla, mutta kukin toki tyylillään. Lisäksi jos studiossa ei heti onnistu tai menee pahimmillaan päivä kitaran kanssa hinkatessa, tulee se paljon kalliimmaksi kuin kotosalla.

Moni onkin puhunut, että kotistudiohan on perfektionistin unelma, koska saa rauhassa soitella ilman, että tuottaja huohottaa niskaan vieressä.

Ville Viljanen: Totta tämäkin

Ilmeisesti rummut kuitenkin käydään usein vielä soittamassa oikeilla studioilla?

Ville Viljanen: No, se johtuu juuri siitä, että kitaran voit tökätä mihin tahansa tietokoneeseen kiinni saadaksesi kuivasignaalin koneelle mutta rummut taas vaativat paljon mikkejä, sopivan tilan, akustiikan ja muuta tämmöistä, joten on kannattavaa hoitaa ne studiolla. Laulutkin voi hoitaa kotona, jos vain naapurin hermot kestävät huutamista, mikrofoni vain tietokoneeseen kiinni ja näin. Itse tosin tykkään tehdä laulut studiolla, ja onneksi Teemulla on studio, jossa ne voi käydä vetämässä. Toki jos on oikein sissi, niin voihan ne rummutkin hoitaa kotona, jos vain tila on sopiva ja vehkeet löytyvät.

Millaisia aiheita levyn sanoitukset käsittelevät ja mistä olet saanut inspiraatiota niihin?

Ville Viljanen: Samaa kamaahan ne melko lailla ovat kuin aiemminkin. Olen sanonut monelle, etten halua kauheasti selittää niitä, koska en aina kirjoita ihan suoraan, mitä tarkoitan, mikä jättää niihin hieman tulkinnanvaraa. On sitten hienoa, kun porukka kysyy, tarkoititko tätä; voin vastata siihen, etten todellakaan, tai sitten todeta: ”Oho, onpas hieno näkökulma noihin sanoihin.” On kiva katsoa, miten muut ihmiset ymmärtävät sanoitukset. Esimerkiksi viime levyn ”Forsaken”-kappaleesta moni on koettanut onnistumatta keksiä, kenestä se kertoo. Mutta palatakseni tähän levyyn, niin kuolemaa, kuolemista ja kärsimistä… avaruutta ja muuta kevyttä materiaalia. Kirjoitustyyli ei ole kauheasti muuttunut. Yleensä minulle tulee biisistä jonkinlainen fiilis, joka sitten teettää sanoitukset. Esimerkiksi yksi kertoo tyttären kuolemasta ja toinen on pro-hukkumiskappale, jossa kehotan ihmisiä hukuttautumaan, vaikken sitä tarkoitakaan sanoessani ”just let it go”. En toki tarkoita, että kannattaa ottaa vinkistä vaari, vaan nämä ovat vain sanoituksia ja tarinoita.

Faktahan on, että jos kaikki biisien sanat otettaisiin kauhean tosissaan, meistä kukaan ei olisi enää hengissä.

Ville Viljanen: Se on totta, mutta on harvinaisen paljon niitä ihmisiä, jotka ottavat biisit tosissaan. Nehän eivät ole mitään ”how to do” -oppaita vaan sanoituksia.

Millaisia musiikillisia eroja uuden levyn ja edellisen ”Dawn of the 5th Eran” välillä mielestäsi on?

Ville Viljanen: Tarkoitus oli, ettemme kopioi edellistä levyä. Mietittiin, olisiko mahdollista tehdä astetta hitaampi levy, ettei olisi vain At The Gates -komppia joka biisissä. Myös tämä sinfoninen aspekti tuli samalla mieleen, ja jossain vaiheessa syntyi ajatus, että sitäkin voitaisiin lisätä. Päätettiin sitten lisätä ja nostaa enemmän esille orkestereita, sinfonioita,  jousia ja muita. Tietenkään ei haluttu mitenkään kopioida viime levyä, joten päädyttiin testailemaan vähän keskitempoisempaa materiaalia. Aika paljon on kuitenkin tullut tuota At The Gates -osastoa tehtyä, ja tässä vaiheessa uraa teki mieli jo tehdä jotain muuta, ihan vaihtelunkin vuoksi.

Tässä piilee sellainen ongelma, että jos teet muutoksia, jengi moittii muuttumisesta, ja jos et, syytetään edellisen levyn kopioinnista. Kukaan ei ole vielä keksinyt kaavaa, jonka avulla jokainen levy olisi erilainen mutta kuulostaisi silti samalta kuin vanhat.

Levyn ensimmäinen musiikkivideo tehtiin kappaleesta ”Reclaim the Sun”. Miksi tämä biisi valittiin musiikkivideokappaleeksi? Edellisellä levyllänne julkaisitte uranne ensimmäisen musiikkivideon kappaleesta ”Monster in Me”. Olivatko videopuuhat sen verran mukavia, että kaava jatkui tällekin levylle?

Ville Viljanen: ”Reclaim the Sun” valittiin äänestämällä musiikkivideobiisiksi. Itse en äänestänyt tätä biisiä, mutta muut äänestivät, joten näillä mennään. Tämä oli tosin oma kakkosvaihtoehtoni, joten ei se suuremmin haittaa. Minusta se oli hieman liian tyypillinen Morssin biisi. Musiikkivideon teko ei puolestaan ole suurta nautintoa, mutta ei hassumpaakaan hommaa. Musiikkivideoilla on yhä arvonsa, ja ne tarjoavat jotain ylimääräistä kappaleisiin.

Niillä on todellakin arvonsa varsinkin näinä aikoina, jolloin kaikki tuuttaavat ulos lyriikkavideoita, joilla on hyvin vähän annettavaa.

Ville Viljanen: Tuo on totta. En muista, kenellä oli video, jossa taustalla oli laulaja jossain hienossa maisemassa huutamassa biisiä mutta keskelle näyttöä lyödään silti tekstit. Vähän outoa, kun samalla vaivalla olisi voitu tehdä varmaankin oikea musiikkivideo.

Kuka on tehnyt levylle kansitaiteen?

Ville Viljanen: Joka levyn kannenhan on tehnyt eri ihminen, ja tästä vastaa Eliran Kantor, joka on tehnyt Testamentia, Fleshgod Apocalypseä, Soulflytä ja vaikka mitä. Kanteen olemme erittäin tyytyväisiä. Ainoa ohjeistus oli, että haluamme kanteen tämän saman kuolemanprofeetan, joka on ollut parilla viime levylläkin. Pohjana oli käsittääkseni Astronomer-maalaus, ja tarkoitus oli tehdä siitä uusi versio, joka pohjautuu ”Reclaim the Sunin” sanoihin.

Mitä bändille on luvassa keikkarintamalla? Onko kesä täytetty festivaaleilla vai onko keikkailua luvassa hieman myöhemmin syksyllä?

Ville Viljanen: Keikkamyyjämme lähti hieman liian myöhään buukkaamaan meitä, joten aika vähän on tiedossa kesälle festareita. Japani ja muu Aasia on luvassa sitten myöhemmin tänä vuonna, ja tarkoitus olisi päästä Australiaankin myöhemmin, mutta ne ovat vasta suunnitteluvaiheessa, joten nähtäväksi jää miten loppuvuosi menee. Varmaa on, että Wackenissa ei soiteta; ensin olivat kiinnostuneita ja sitten eivät olleetkaan. Tässä vaiheessa vuotta on hyvin vähän informaatiota keikkoihin liittyen.

Katselin tuossa kalenteria ja huomasin, että ”Liberation = Termination” -levystä tulee tänä vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta. Ovatko tällaiset merkkipaalut tärkeitä bändille ja olisiko mahdollista, että juhlistaisitte asiaa esimerkiksi juhlakeikkojen muodossa?

Ville Viljanen: En ajatellutkaan, että siitäkin on jo kymmenen vuotta aikaa. Onhan sillä toki merkitystä. Aika vaikea on kuitenkin järjestää tuommoisia keikkoja, kun ei meinaa uudelle levyllekään saada keikkoja tarpeeksi. Soitettiin Japanissa 2015 lähes kokonaan ”Unborn” ja ”Inhumanityltä” myös muutamia kappaleita, mutta tämä tietty keikka oli tilattu meiltä: ensin soitettiin ihan normikeikka ja sen jälkeen tämä erityiskeikka.  Jos joku tämmöisen juhlakeikan haluaisi järjestää, niin ei muuta kuin yhteydenottoa meidän keikkamyyjään, jotain tekemistä hänellekin!

Vuosi 2016 on jo kovastikin peruutuspeilissä, mutta kysyn silti, mitkä olivat henkilökohtaiset suosikkilevysi viime vuodelta.

Ville Viljanen: Vuonna 2016 tuli hankittua Ghostin ”Meliora – Redux”, jossa on ”Popestar”-EP mukana, ”Meliora” tosin taisi ilmestyä jo 2015, mutta silti se oli vuoden 2016 hankinta minulle. Lisäksi sain Markus Vanhalalta Omnium Gatherumin uuden levyn. Siinä taisivatkin olla omat levyhankintani vuodelta 2016, Metallican uusikin ilmestyi toki, mutta se odottaa vielä hankkimistaan.

Merch-myynti on pitkän aikaa ollut bändeillä hyvin alkoholikeskeinen ja lähes jokaiselta bändiltä löytyy nimikko-olut tai viini tai vastaava. Mikä olisi mielestäsi uusi aluevaltaus merchandisen maailmaan ja uusi suosikkimyyntiartikkeli vuodelle 2017?

Ville Viljanen: Noh, Ghostillahan oli jo dildoja ja kannabistuotteitakin löytyy Black Dahlia Murderilta, että kaikenlaista jännää on kieltämättä jo keksitty. Tähän on aika vaikea keksiä mitään toimivaa, olisiko autonrenkaat? Sellaista ei mahda kenelläkään olla. Fleshgod Apocalpysellä on jo moniväristä pastaa myynnissä, sitä on vaikea ylittää erikoisuudessaan.

Kiitoksia haastattelusta ja onnea tuleviin pyrkimyksiinne. Mikäli haluat tähän loppuun sanoa jotain haastattelua lukeville faneille, sana on perinteisesti vapaa!

Ville Viljanen: Mitään pidempää puhetta en ryhdy pitämään. Veikkaan että ihmiset, joita Morssi kiinnostaa, lukevat tätä ja varmaan hankkivat levynkin. Ne, joita ei kiinnosta, eivät tätä myöskään lue, joten heille ei auta levyjä kaupata!