Tarinoita legendaariselta kysy-palstalta: haastattelussa CMX:n A. W. Yrjänä

Suomalainen eturivin rock-yhtye CMX menetti vuonna 2015 hakkeroinnin seurauksena verkkosivunsa, joiden mukana katosi myös legendaarinen kysy-palsta. Vuodesta 1995 asti toimineella palstalla yhtyeen jäsenet vastasivat vuosien varrella tuhansiin fanien kysymyksiin, ja keskustelun aiheet vaihtelivat musiikista politiikkaan ja elämän tarkoituksesta yleiseen vittuiluun. ”Ad Nauseam” kokoaa varmuuskopioista kaivetut kysy-palstan parhaat, hauskimmat ja pirullisimmat kysymykset ja vastaukset vuodesta 2009 lähtien, ja ainoastaan kirjan sivuilla CMX vastaa myös uusiin, fanien vuonna 2018 lähettämiin kysymyksiin. Kaaoszine tavoitti puhelimitse CMX:n nokkamiehen, A. W. Yrjänän, joka muisteli kuuluisan kysy-palstan historiaa sekä perusteli bändin päätöstä julkaista niistä vielä toinen kirja, ”Ad Nauseam”. Voit lukea haastattelun tästä:

Terve A.W. Yrjänä. Kuinkas viikko on lähtenyt kirjan tiimoilta käyntiin?

A. W. Yrjänä: Tulimme juuri Hamppulan kanssa Radio Suomirockin haastattelusta ja ollaan menossa YLE:lle. Käydään vielä Akateemisessa Kirjakaupassa höpöttelemässä hieman, ja kirjan julkkarit on kuudelta Rytmibaarissa. Eilen aloitimme tämän ravaamisen, ja ihan mukavasti on ollut kiinnostusta noinkin omistuista teosta kohtaan.

Ei varmaankaan ole mikään ihan perusteos kyseessä, en itse ainakaan vastaavia tiedä, mutta onko niitä? Ilmeisesti kirjassa ainakin mainittiin, että olisi?

A. W. Yrjänä: En tiedä, ainakin samaisen kirjan edellinen osa. Ei tällaista projektia kannattaisi tehdä, jos siinä olisi vain orkesteriin liittyvä kiinnostavuus. Tässä on niin paljon tavaraa eri alueilta, paljon yleistä tavaraa myöskin luovasta työstä, muusikon ammatista, keikkailusta, levyttämisestä, julkiskulttuurista, taittamisesta, negatiivisesta palautteesta, musiikista ja kaikenlaisesta. Kävisi oppikirjaksi, jos joku haluaa ryhtyä muusikoksi.

Tuo palstahan sai alkunsa vuonna 1995. Mistä idea tähän alun perin on lähtenyt? Kuka keksi, että tällainen laitetaan pystyyn?

A. W. Yrjänä: Se oli jotakuinkin niin yksikertainen asia silloin. Netin käyttö, yleisölle suunnatut selaimet ja hakukoneet alkoivat yleistyä vuotta aikaisemmin. Meidän kitaristi Janne totesi, että täytyisi laittaa kotisivut pystyyn. Ne olivat suurin piirtein ensimmäiset kotisivut Suomessa. Niille sitten haluttiin interaktiivinen palsta. Katsottiin, lähtisivätkö ihmiset kyttämään sitä, jos heidän kanssaan kommunikoidaan. Itse vastustin sitä ensin. Pidin sitä turhana tapana lähestyä ylesöä. Porukka sitten alkoi käyttää sitä, ja kysymyksiä tuli jopa satoja viikossa. Siitä muodostui oma kulttuurinsa, myöskin kirjoitustyylistä, joka meille tuli. Jossakin vaiheessa alkoi vituttamaan ne samat kysymykset ja tyhmät kysymykset, niin alettiin sitten myös vastaamaan rasittavasti ja tyhmästi. Porukka huomasi, että täällä on hauskaa vittuilla, ja he tulivat aina takaisin. Jossain vaiheessa sivulla oli tuhansia kävijöitä päivässä, ennen somea.

Tuo palstahan oli aika merkittävä, jopa lehdet poimivat sieltä uutisia teidän vastauksistanne. Kuinka merkittävänä itse pidät tuota palstaa sille, mitä bändi on nykypäivänä?

A. W. Yrjänä: Kyllä se varmaan toi tunnettavuutta ja oli hauska oma omituinen kanavansa, sekä myös esitti meistä toisen puolen. Musiikki kun on vakavaa, mutta palsta sitten taas on kaikkea muuta kuin vakava. Palsta on kyllä esittänyt paljon uusia puolia yleisölle.

”Encyclopedia Idiotica” julkaistiin vuonna 2009, joka oli alusta tuohon asti, kun taas nyt julkaistava ”Ad Nauseam” on vuosista 2009-2015. Mistä tuli idea, että kootaan vielä nuo viimeiset kuusi vuotta? Tuliko niin paljon mielenkiintoista tavaraa, että koitte tarpeelliseksi julkaista vielä viimeisetkin vuodet?

A. W. Yrjänä: Ensimmäisen kirjan toimittajalta, Tuukka Hämäläiseltä tuli ajatus, mutta ajattelimme, että ei siinä ole mitään järkeä. Like -kustantamo tarttui ajatukseen välittömästi, ja ajattelivat, että mikä ettei. Näin se sitten syntyi. Ja on siinä seitsemän vuoden ajalta kysymyksiä, sekä lisättiin myös pari sataa sivua kiertuepäiväkirjoja ja studiopäiväkirjoja, sekä muuta tämmöistä sälää.

Teidän sivunne hakkeroitiin silloin 2015 ja palsta meni sen mukana. Oliko helpottavaa, ettei palstaa tarvinnut enää ylläpitää, vai oliko vaikea päätös lopettaa palsta?

A. W. Yrjänä: Se oli ärsyttävää, mutta sillä tavala helpottavaa, että kun some oli siihen mennessä syövyttänyt kaikkien firmojen ja artistien kotsivujen käyttäjämäärää todella radikaalisti pienemmäksi, tuli palsta sitten lopetettua kunniakkaasti, ennen kuin se olisi kuollut muuten.

Näetkö, että tuollaiselle palstalle olisi nykypäivänä enää tarvetta, vai onko Facebook syrjäyttänyt tällaisen?

A. W. Yrjänä: Netin käyttö on muuttunut niin paljon, yksi aspekti tuossa meidän jutussa on, että se edustaa netin ensimmäisen parinkymmenen vuoden formaatteja. Eli toisin sanoen se on myös metahistoriallinen teos.

Kuinka aktiivinen itse olet somessa nykypäivänä? Tapaatko kirjoitella paljon, vai loppuiko aktiivisuutesi palstan mukana?

A. W. Yrjänä: Käytän kyllä päivittäin, nimenomaan sellaista, johon kirjoitetaan. Seuraan uutisia sitä kautta ja häiriköin kavereita samalla tyylillä jolla kysy-palsta on kirjoitettu. Mutta ei mulla ole mitään julkisia sivuja somessa.

Kysymyksiä palstalle tuli siis kauhea määrä. Kuinka stressaavaa palstan pitäminen oli? Kysymyksiä kuitenkin sateli, ja bändinä haluaa olla aktiivinen, mutta jos ei aika riitäkään, kun kysymyksiä tulee ja tulee?

A. W. Yrjänä: Kysymyksistä noin 10-30 prosenttiin on vastattu. Ensimmäisessä kirjassa oli ehkä prosentuaalisesti vähemmän kuin tässä uudessa, jossa on ehkä kolmasosa niistä, mitä tuon seitsemän vuoden aikana julkaistiin vastattuina. Palstalle kirjoittamiseen käytin pari-kolme tuntia viikossa silloin aktiiviaikana. Periaate kuitenkin oli se, että mitään tietoja ei tarkasteta, pitää kirjoittaa vain nopeasti ja vetreästi, vastaukset vain sellaisiin kysymyksiin, joihin pystyy vastaamaan ja joihin haluaa vastata. Joskus, jos tuli oikein paljon negatiivista palautetta, saattoi kyllä olla loppupäivän paska fiilis. Eipä siinä muuta.

Onko jotain kysymyksiä palstalta, jotka ovat jotenkin jääneet erityisesti mieleen?

A. W. Yrjänä: Ei varmaan oikein yksittäisesti, mutta kyllä huomaan, kun selaan kirjaa, että melkein kaikki kysymykset muistan nyt, kun niihin palaa uudestaan. Kyllä se on muodostanut tuonne aivoihin oman alueensa, joka ei enää lähde sieltä pois. Esimerkiksi Facebookin alkuaikoina, kun kirjauduin sinne ja aloin olemaan kavereille aktiivinen, joku mulle totesikin, että siinä vaiheessa jo 13 vuoden ”nettiin salamannopeasti hölmöyksien” -kirjoittamisrutiini oli sitä luokkaa, että olin kuulemma ihan toivoton keskustelukumppani somessa.

Kuinka paljon kysy-palsta tuo omia muistoja sinulle mieleen? Kuten aiemmin sanoit, että selatessasi kirjaa pystyt heijastamaan niitä tiettyjä aikakausia milloin olet kirjoitellut ja vastaillut kysymyksiin.

CMX – Aulanko Areena, Hämeenlinna, 10.03.2018

A. W. Yrjänä: En niinkään tiedä, että tuleeko mieleen sellaisia muistoja, kun kuitenkin siellä on aika paljon sellaista tieto-osastoa musiikkibisneksestä ja yleisesti kulttuurista. Filosofisiakin kysymyksiä tuli paljon. Että kun katselee noita jälkikäteen, niin tavallaan ihmettelee sitä aihekirjoa, mistä on päässyt keskustelemaan ihmisten kanssa.

Kuinka paljon musiikkibisnes on mielestäsi muuttunut niistä ajoista, kun aloititte palstan?

A. W. Yrjänä: On se hirveän paljon erilaista. Siihen aikaan useammat ihmiset pystyivät musiikissa elämään luovalla työllä kuin nykyään. Bisnes-puoli on hyvin vahvasti kapitalisoinut itsellensä ne tulot, mitä muusikoiden ja lauluntekijöiden tuottama työ saa liikkeelle. Bisnes varastaa nykyään paljon tehokkaammin tekijöiden rahat kuin vielä 10 vuotta sitten. Mutta tekiväthän ne alun perinkin niin silloin 30-luvulta 50-60 -luvulle, nehän ryöstivät kaiken. Vähäksi aikaa niillä hajosi pakka käteen punk- ja indie-meiningin vuoksi. Useampi ihminen pystyi elämään luovalla työllä tuossa välissä.

Koetko, että olisi jotain valoa tunnelin päässä, että asiaan voisi tulla vielä jonkin näköinen muutos?

A. W. Yrjänä: Kyllä yleensä asioilla on vastareaktiot kulttuurissa. Jos on pitkä sellainen kausi, että vaikka musiikkikulttuuri muuttuu sellaiseksi, että se on ylhäältä saneltua, mitä julkaistaan, niin kyllä yleensä sellainen liike syntyy, joka haluaa jotain muuta, ja siitä tulee sitten niille ihmisille luultavasti sukupolvikokemus.

Kuinka paljon esimerkiksi radiosoitto on muuttunut teidän aikananne? Oliko silloin alkuaikoina helpompaa saada biidejä radioon soimaan, kuin mitä se on nykypäivänä? Itse mitä ulkopuolelta katselee hommaa, niin aika pitkälti se on niin, että isot levy-yhtiöt sanelevat, mitä biisejä radiossa soi, ja sitten niitä vaan kiltisti soitetaan.

A. W. Yrjänä: Olet hyvin oikeassa. Kaupallinen puoli vaikuttaa sitten myöskin julkiseen palveluun, kokonaissumma radiohommassa on aika pitkälti firmojen siinä välissä soivien mainosten ja turruttavan tavanomaisuuden liitto, ettei vaan ketään häiritsisi mikään siinä mainosten lomassa.

Palataan vielä hetkeksi kirjaan. Minkälainen prosessi tuo kirjan työstö oli kaiken kaikkiaan teidän osaltanne? Annoitteko vain hyvksynnän, vai olitteko mukana valitsemassa mitä sieltä tiputetaan pois ja mitä laitetaan mukaan?

CMX – Aulanko Areena, Hämeenlinna, 10.03.2018

A. W. Yrjänä: Tämän kirjan prosessi oli pitkälti sen tyyppinen, että Janne etsi joltain varmuuskopioita mitä oli säilynyt, ja ne restauroitiin siihen kuntoon, että ne saatiin meidän toimittajalle Tuukka Hämäläiselle, joka teki sitten tuon raa’an hartiatyön kirjan kanssa. Sitten kirja tuli meille oikolukuun, ja lisättiin sinne myöskin näitä studio- ja kiertuepäiväkirjoja. Kustantamo sitten hoiti yhteistyössä meidän kanssa loput, ja jossakin vaiheessa huomattiin, että siinä on 720 sivua. Edellisessä krjassa on jotain 600 sivua, eli törkyä on nyt siis julkaistu aika helkkaristi.

Koetko, että siinä olisi silti jokin punainen lanka, vaikka se on noin pitkä?

A. W. Yrjänä: On. Tämä on tällainen kulttuuriantropologinen ensyklopedia, josta voi tietystä kulmasta tutkailla vuosikymmenten ihmisten mielenmaisemat.

Lopuksi vielä hieman yleisesti CMX:n tulevaisuudennäkymiin. Minkälaisia suunnitelmia teillä yhtyeen kanssa on?

A. W. Yrjänä: Meillä alkaa nyt varmaan biisintekokausi. Vuoden keikat on soitettu ja hieman meillä on vielä auki, että mitkä ovat ensi vuoden keikkasuunnitelmat ja milloin ollaan menossa studioon. Mehän ollaan tällä hetkellä villejä ja vapaita, levytyssopimuskin loppui SONY:n kanssa edelliseen albumiin. Saa nähdä minkälaista tilaa meille on markkinoilla.

Kiitoksia haastattelusta ja onnea kirjan julkaisuun, sekä tulevaan levyyn ja suunnitelmiin levy-yhtiöiden kanssa. Haluatko vielä lopuksi sanoa jotain fiksua Kaaoszinen lukijoille?

A. W. Yrjänä: Älkää luistelko asfaltilla.

https://www.facebook.com/cmx.virallinen/

Kommentit