Täydellisyyden tavoittelua parhaimmillaan: juhla-arviossa Scorpionsin Humanity – Hour 1

Tänään on sunnuntai. Minulle tämä ei ole tavallinen pyhäpäivä. 14.5 on syntymäpäivä varmasti monelle maailmalla ja Suomessa elävälle innokkaalle metallimusiikin ystävälle sekä juhlapäivä kaikille äideille. Onnittelut heille! Voisi kai sanoa, että tämä on myös Ihmiskunnan syntymäpäivä. Miksi ihmeessä?

10 vuotta sitten Scorpions – joka on Suomeakin ilahduttanut viime vuosina runsailla esiintymisillään – julkaisi 17. studioalbuminsa ”Humanity – Hour 1:n”. Komean järjestysnumeron lisäksi kyseinen levy sisältää 12 tuotosta, jotka ovat vaikuttaneet pysyvästi omiin käsityksiini jo 1960-luvulla alkunsa saaneen rockjättiläisen musiikista. Kontekstiin asetellen albumi jatkaa bändin paluuta voimakkaaseen rock-ilmaisuun 1990-luvun lopun poprock-levy ”Pure Instinctin” ja erilaisen ”Moment of Glory” -projektin jälkeen, jossa Berliinin filharmonikot ja Scorpions tulkitsivat viimeksimainitun tuotantoa. Vuonna 2004 ilmestyi ”Unbreakable”, joka aloitti hienosti tämän paluuprokkiksen takaisin tuttuun ja turvalliseen, kuitenkin ajan saatossa muovautuneeseen Scorpionsin musiikkiin. Jälkikäteen voisi viisastella, että ”Unbreakable” oli vain esimakua tulevasta kaikkia aisteja villitsevästä kauneudesta, joka koki ilmentymänsä nyt käsiteltävässä albumissa.

Nyt kun tässä on lätisty lämpimikseen niin olisi kenties aika käydä itse mukavaan asiaan: lukijat, pysykäähän messissä tämän matkan ajan, jonka aikana luon tarkan silmäyksen jo mainitun albumin sisältöön. Tätä levyä on monesti kutsuttu konseptialbumiksi, mikä epäilemättä pitää paikkansa. Tässä tapauksessa termi tulee ymmärtää biisien samankaltaisten aiheiden lisäksi myös siten että tarjolla on erittäin laadukasta materiaalia. On huomattava, että ”Humanity – Hour 1 :n” biisit avaavat monenlaisia mielenmaisemia, jotka eivät rajoitu tietyn aihealueen sisään vaan ovat sovellettavissa elämän yleisiin tapahtumiin ja tunnetiloihin.

”Humanity – Hour 1:n” alkutahdit ovat varsin kiinnostavat: kaiuttimesta kuuluva virtuaalinen ääni johdattelee ”Hour 1:n” raskaan intron käyntiin. Intro luo toimivan kokonaiskuvan koko kipaleesta, joka ei ole sieltä kaikkien kevyimmästä päästä. Kova ja kiehtova aloitus, joka toimii erinomaisena johdantona kakkosraita ”The Game of lifelle”. Singlenäkin julkaistu biisi johdattelee kuulijan rockimpaan ilmaisuun; hivenen kevyempään verrattuna albumin avaukseen. ”The Game of life” on noussut minulle yhdeksi koko albumin parhaaksi kappaleeksi. Suurin syy tälle on alla oleva erittäin kaunis kertosäkeen sanoitus, joka on sovellettavissa hienosti elämän kärsimyksistä ja suruista selviytymiseen alla ilmenevään tyyliin:

In the game of life
The strong survive
We’re on a one-way street
We gotta make it out alive
And never let ’em drag us down
In the game of life
We live and die
Another breath begins
Another chance to win the fight
From the moment that you hit the ground
In the game of life

We were born to fly”, ”Future never dies” ja ”You’re lovin’ me to death” tarjoilevat vauhdikkaan alun jälkeen temmon puolesta hieman rauhallisuutta kehiin. Kolmosraita ”We we born to fly” ei ole papereissani noussut albumin kärkibiisien joukkoon: syynä ennemminkin levyn huikea taso kuin kipaleen huonous sinänsä. Hauska kitaraintro, toimivat sanat ja joksikin aikaa päähän soimaan jäävä kertosäe takaavat hienon ja kauniin lopputuloksen, jota on miellyttävää kuunnella uudemmankin kerran. ”Future never dies” puolestaan tarjoilee albumin ensimmäisen balladimaistiaisen, eikä muuten ole mautonta tarjontaa:

So tell me why I’m alone
When we’re lying here together
On a night that’s so cold
And you’re just a touch away
Baby try to hold on
Till we make it to forever
We’re alive
And the future never dies

Nämä säkeet voi käsittää miten tahtoo. Koen tässä jotakin surumielistä kauneuden karuutta: mitä tehdä tilanteessa, jos parisuhde on henkisesti päättymässä. Toinen on fyysisesti läsnä, mutta henkisesti muuri on jo syntynyt. Kuitenkin loppuosa maalailee tulevaisuuden jatkumista vaikeuksista huolimatta. Ota nyt tästä sitten selvää!

”You’re lovin’ me to deathin” arvo piilee biisisiltana olemisen tavassa: en ole tästä kohtalaisesta kappaleesta ikinä pitänyt sen mitäänsanomattomuuden vuoksi. Kuitenkin johdantona albumin parhaalle rockraidalle, joka kantaa nimeä ”321”, se toimii varsin hienosti. ”321” lähtee varsin vauhdikkaasti käyntiin kirkasäänisen vokalistin Klaus Meinen hallitessa soundia tyylikkäästi. Kuten monissa muissakin bändin kappaleissa niin kertosäe osoittautui tälläkin kertaa toimivaksi. ”321:n” kohokohta ilmestyi eteeni alkaen kohdasta 2:45, jossa hidas luvunlasku 10:stä alaspäin alkoi siivittäen kertsin vielä kerran uuteen lentoon!

”Humanity – Hour 1:n” toinen balladi ”Love will keep us alive” on albumin herkin ja koskettavin teos. Simppeli tuotos, joka kertoo kauniisti rakkauden voimasta; tapahtuipa elämässä muuten mitä negatiivista tahansa. ”We will rise again” piiskasi musiikin uuteen vauhtiin herkistelyn jäljiltä: erittäin tomiva kappale, joka harmi vain jää hieman muiden biisien varjoon. Mielenkiintoinen intro, rauhallisen kevyt säkeistö yhdistettynä kiihtyvään ja lyriikoiltaan kenties eskatologiseen kertosäkeeseen ovat hyviä laaduntakaajia.

Your last song”. Mitä fiksua voin sanoa biisistä, jonka rankkaan omissa papereissa Scorpionsin tuotannon top 3:een? Kyseessä on erinomainen laulu kaikin puolin: rauhallinen tempo – jonka ansiosta sanoitukset nousevat esille – Meinen kaunis tulkinta ja mitkä lauluntekijän tuskaa maailmanlopun äärellä kuvaavat sanat:

I’ll throw the pages on the floor
I’m starting over like before
I’ll change this stupid ending
And stay with you forever more
But when I’m lying next to you
It’s hard to bargain with the truth
Cause when you know the love is gone
The time has come to write your last song

Love is war” jatkaa samantapaisella linjalla ollen kuitenkin hieman menevämpi. Kappaleen nimi kertoo jo paljon tarinasta, jota voi soveltaa upeasti muun muassa epäonnistuneisiin parisuhteisiin, jossa on kaikkensa antanut ja miksei myös petetyksi tulemisen tunteeseen. ”Love is war” avaa näitä teemoja todella kauniisti ja sensitiivisesti. Suosittelen ottamaan biisin haltuun.

Loppu häämöttää. ”The Cross” menee albumin kontekstissa ”perushyvä ralli”  -kategoriaan. Kuten aiemmatkin rockahtavat biisit niin tämäkin on varsin raskas, kertosäkeeltään toimiva ja kokonaisuutena onnistunut. Tästä jäi puuttumaan sitä jotakin, mikä nostaisi sen nykyistä korkeammalle.

Humanity” kuuluu myös omiin lempilapsiini herkän kauneutensa ja huikean sanomansa ansiosta. Kyseessä oleva jäätävän kaunis balladi availee myös monia ovia, mitä heti laulua kuunnellessa ei välttämättä tulisi ajatelleeksi. Minulle nämä aukenevat ovet edustavat inhimillisyyden puutetta, yleistä kurjuutta, jatkuvia sotia ja toisaalta uskoa jonkinlaiseen parannukseen, mitä tulee ihmisten välisiin suhteisiin.

”Humanity – Hour 1” on huikaisevan kaunis kokonaisuus, jonka kuuntelemista suosittelen lämpimästi kaikille musiikin ystäville!

Auf wiedersehen

10/10

KaaosZine levyt

Kappaleet:

1. Hour 1

2. Game of life

3. We were born to fly

4. Future never dies

5. You lovin’ me to death

6. 321

7. Love will keep us alive

8. We will rise again

9. Your last song

10. Love is war

11. The Cross

12. Humanity

Scorpions

Scorpions Facebookissa

Kirjoittanut: Markus Raatikainen

Lue lisää aiheesta

Scorpionsilta marraskuussa uusi kokoelma ”Born To Touch Your Feelings – Best Of Rock Bal... Scorpions 2017 Saksalainen raskaan rockin legenda Scorpions aikoo julkaista marraskuun 24. päivä uuden kokoelman nimeltä "Born To Touch Your Feeli...
Scorpions joutuu perumaan loput keikkansa Yhdysvalloissa: syynä laulaja Klaus Mainen ongelmat äänen ... Hovirinnan ranta perjantai 29.7.2016 Saksalainen rockin legenda Scorpions on joutunut perumaan loput keikkansa Yhdysvalloissa yhdessä Megadethin k...
Mikkey Dee Scorpionsiin liittymisestään: ”Se oli todella iso haaste!” Ruotsalainen ex-Motörhead-rumpali Mikkey Dee avautui vastikään Talking Metal -podcastille viime syksynä tapahtuneesta Scorpionsin riveihin liittym...
Se sama Nickelback – arviossa Feed The Machine Tunnetusti mielipiteitä jakava kanadalaisyhtye Nickelback julkaisi hiljattain yhdeksännen studioalbuminsa “Feed The Machine”. Albumin avaava nimik...