The Mutants: ”Mutantiki” – Kivipäistä groovea ja hypnoottista jyystöä

Tulevana syksynä 20 vuotta täyttävät Kouvolan psykedeeliset voodoo-surffarit The Mutants ovat päässeet seitsemänteen kokopitkään albumiinsa, joka kantaa nimeä ”Mutantiki”. 1990-luvun loppupuolelta kansalaisten tajuntoja porannut yhdeksänmiehinen, retrahtavan ajaton instrumentaaliyhtye on niittänyt raivokkaan ja hypnoottisen livebändin mainetta jo parisenkymmentä vuotta. The Mutantsin ei tarvitse nöyristellä eikä säästellä promokirjeen tekstissäänkään, jossa yhtyeen biisintekovastaava kitaristi/urkuri Weijjjjo Abnormal tituleeraa orkesterinsa yksinkertaisesti kaikessa ylivoimaiseksi sarallaan. Kauhean pielessä tämä kuvaus ei ole, mutta hieman täsmennystä määritelmä eittämättä kaipaa.

Yhtyeen edellisistäkin kansitaiteista vastaava Dr. Alderete on tehnyt myös ”Mutantikille” hykerryttävän tyylikästä jälkeä mustavalkokuvissa komeilevine Moai-päisine pukumiehineen trooppisen urbaanissa ympäristössä.

Albumin avaava ”Afro Robotsin” jykyttävä, käännetty laukkakomppi lataa jännittyvää kehäkamppailun ilmapiiriä luovaa tunnelmaa kuin Rocky III-leffan legendaarinen tunnari SurvivorinEye Of The TigerLarry And The Lefthandedin leiskaisemana, paitsi että tyylikkäämmin. Moukarigroove pienine perkussiovivahteineen ja komeasti ujeltavine urkumelodioineen ovat aivan vastustamatonta tavaraa jo ensikuulemalta. Kuumaan Persian yöhön pää edellä sukeltava ”Falael Robots” vie kuulijan heittämällä transsinomaisiin itämaisiin sfääreihin, jota pohjustava käärmemäinen mustalaismolliskaalalla vedelty kitarakuvio petaa luikertelevan viettelyksen ennen tappavaa iskua kiinni lihaan. Jossain määrin Jolly Jumpersiakin muistuttavat ”MaiTai Tango” ja melankolinen, edellämainittua mahtipontisempi, mutta astetta pliisumpi ”Voodoo Spirit Queen” svengaavat ja vatkaavat kuin James Bond -leffan rakastelukohtaukset Sean Conneryn roolituksen viimeisinä vuosina. Kokkelin katkuinen lattariboogie ”Bogota Beat” svengaa puolestaan vietellen, lungisti ja rauhoittavasti ennen loppubiisin nostattavaa, reippaampaa rautalankaosuutta. Tämä suvantovaihe toimii erinomaisesti albumin alkupään kiivaampien ässävetojen jälkeen. ”Fungi” on hieman 90-luvun puolivälin Radiopuhelimien tyyppinen, kiivasluontoinen, mutta replikanomainen riffijyystö ennen laskeutumistaan melodramaattisesta tunnelmasta pakahtuvaan tex-americana-tyyliseen trumpetti/trombonesoolo-osioon. Bongorumpujen ryydittämän ”Dimension Between Spaces”:n kitara-basso-kirnuaminen muistuttaa taas jossain määrin Uriah Heepin ja Kissin maskikauden räävitöntä hard and heavy -revittelyä. Seksikkäillä lattarisävyillä maustettu bossanova/hard blues ”La Rioja Bondage” kehrää ja jyystää puolestaan kuin kiimainen tasalämpöinen, mutta yhtyeen muu repertuaari huomioon ottaen se operoi hieman turhan tavanomaisilla ja toisistaan irrallisilla biisinosilla. Albumin päättää länkkäriteemamaisesti preerian pölyä edestään puhaltava, vaivihkaa rajuun rokkaukseen äityvä, mutta loppua kohti hieman ilmalennostaan lässähtävä stomp ”First Blood Mutant”.

The Mutantsin grooven sydämenä toimii rumpali Max De Sousan ja basisti Bob Riappolan rytmisesti timanttinen yhteistyö, joka on The Mutantsin kannalta elintärkeä elementti. Sen päälle eri instrumenttimelodioiden sirottelu luo kappaleisiin lopullisen kuorrutuksen. Yhtyeen taustalta löytyy studioäänittäjää ja jäsentä mm. Lasten Hautausmaa -yhtyeen kuvioista. Muhkeasoundisen ”Mutantikin” kohdalla yhtye ei vielä toistaiseksi ole se paras olemassa oleva yhtye. Oikein hyvä yhtye se kuitenkin on. Parhaan yhtyeen siitä tekee se, kun se vaan ensin malttaa jättää pari epätasaisempaa kappaletta pois albumin loppupuolelta tai sovittaa niitä entistä jäntevämpään kaareen karsien löysän pois. Edellisen The Mutants -albumin ”La Fiesta Infernalen” seisokki jaksoi ja koveni albumin loppua kohden. ”Mutantikin” kohdalla akti on heti alussa edeltäjäänsä nopeampi ja kiihkeämpi, mutta ikäväksemme se lerpahtaa loppua kohti puoliveltoksi. Parhaina hetkinä ”Mutantikilta” löytyy kuitenkin pari yhtyeen uran ehdotonta huippubiisiä.

8 / 10

kappalelistaus:

1. Afro Robots 4:02
2. Falafel Troopers 2:39
3. MaiTai Tango 3:36
4. Bogota Beat 3:43
5. Fungi 2:27
6. Voodoo Spirit Queen 4:14
7. Dimension Between Spaces 4:27
8. La Rioja Bondage 3:32
9. First Blood Mutant 4:21

 

Kirjoittaja: Mikko Nissinen

Kommentit