Tunnelmallista tarpomista mustan kuun valossa – arviossa oululaisen Dianin ”Talvikuu”-EP

Kirjoittanut Noora Raiskio - 4.2.2018

Kolmannen omakustannejulkaisunsa julkaissut oululainen Dian päätti luoda nahkansa ja vaihtaa laulukielensä englannista suomeksi. Samalla yhtye muutti musiikkinsa aiemmasta funkin ja raskaamman rockin yhdistelmästä moderniksi tummaksi metaliksi. Muutoksen tulos, ”Talvikuu”-EP, on talvinen reissu vellovan meren rannalle, jota valaisee musta kuu.

EP:n aloitusbiisi poikkeaa muuten synkistelyyn taipuvaisesta albumista. ”Mikä meno?” on häpeilemättömästi rempallaan oleva korpisaarna. Toimittajaa hymyilyttää ”se on nauru seis kun korvesta tullaan” -julistus: tulkaa vaan, mutta menkää uhoamaan Helsinkiin asti. Kappale on kuitenkin hieman orpo muiden, ihmismielen ja -elämän syvänteisiin sukeltavien kappaleiden joukossa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

”Talvikuun” yleissävyä määrittävät elementit ja ihminen niiden armoilla. ”Ristit”-kappaleessa myrskyää pohjoinen meri, ”Vaikenen”-kappaletta painaa horisontissa vellova myrskypilvi. Levyn päättävä nimikkobiisi ”Talvikuu” sitoo muun EP:n teemat yhteen hitaiksi yössä tarvotuiksi askeliksi. Epäpyhät, hereille kuiskattu pimeys ja pimenevä valo maalaavat apokalyptisen maiseman, johon on helppo upota. Kappaleella ei ole, ikävä kyllä, kunnollista kliimaksia.

Dianin monigenrisyys kuuluu parhaiten EP:n neljännessä ”Zombeja”-revittelyssä. Biisi sekoittaa keskenään muun muassa EDM:ää ja black metalin kanssa flirttailevaa growl-kuiskailua. Nämä tukevat kappaleen painavaa runkosoundia, joka muistuttaa hieman black gaze -kokoonpano Deftonesia. Laulaja Janne Keräsen clean-laulu istuu tummaan taustaan kauniisti.

EP-kokonaisuudessa genret sekä cleanin ja growlin (Janne Keränen) vaihtelu sulautuvat toisiinsa vaihtelevalla menestyksellä. Esimerkiksi EDM-vivahteille ei anneta tilaa kehittyä riittävästi, vaan ne hukutetaan äkkiä muun äänivallin alle. Kitaristi Jussi Juntunen, Tuomas Alatalo (basso) ja Ville Keränen (rummut) tekevät parhaansa hallitakseen monipuolista, välillä perustelematonta musiikkityylien kirjoa. Erityisesti ”Zombeja” kärsii liiallisesta yrityksestä. Lyyrisesti EP on melko ehyt, mutta joitakin uskonnollis-mystisiä kliseitä kuten väärinpäin käännettyjä ristejä olisi voinut suosiolla välttää. Ensimmäisen kappaleen paikallismurretta olisi kuunnellut enemmänkin – toisaalta se ei ole tyylillisesti linjassa vakavan materiaalin kanssa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kokonaisuutena ”Talvikuu” on tyylikkään tumma ja onnistunut suunnanmuutos-EP. Dianin soundi on aiempaa laadukkaampi, ja bändi soittaa hyvin yhteen. Kappaleissa on ideoita kokopitkäksi levyksi, minkä vuoksi EP hukkaa välillä punaisen lankansa. Yhtyeellä on tyylitajua mutta editointikykyä kaivataan vielä.

Kappalelista:
1. Mikä meno?
2. Ristit
3. Vaikenen
4. Zombeja
5. Talvikuu

Dian Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjoittanut: Noora Raiskio

Luetuimmat

Uusimmat