Tuotanto ruodinnassa: Disturbed

Suunnittelimme toimituksessa artikkelisarjan, jossa listataan eri yhtyeiden albumit huonoimmasta parhaimpaan. Listaukset eivät ole absoluuttinen totuus siitä, mikä albumi on bändin paras, vaan artikkelin kirjoittaneen toimittajan mielipide. Tällä kertaa vuorossa on chicagolainen metal-yhtye Disturbed, joka on uransa aikana pyöräyttänyt kuusi pitkäsoittoa ja yhden kokoelmalevyn. Vuodesta 1996 aktiivisena ollut yhtye vetäytyi 2010-luvun alussa useamman vuoden ajaksi hiljaisuuteen, minkä jälkeen bändi julkaisi kuudennen albuminsa ”Immortalized” vuonna 2015. Tällä hetkellä Disturbedilla on suunnitteilla akustisen EP:n julkaisu, ennen kuin se alkaa äänittää seuraavaa studioalbumia.

Kun ryhdyin tekemään Disturbedin albumien listausta, ajattelin sen olevan helppoa. En ole muutamaan viime vuoteen jaksanut kuunnella yhtyettä aktiivisesti, ja minulla oli mielestäni selkeä käsitys levyjen paremmuudesta. Kun aloin kuunnella albumeja, huomasin, kuinka väärässä olinkaan. Disturbedin tuotanto on keskenään yllättävän tasavahvaa – ainoastaan muutama albumi oli helppo sijoittaa paikalleen. Seuraavaksi itse listaukseen:

6. Believe

Jumbosijalle päätyy Disturbedin toinen albumi ”Believe”. Syy tähän sijoitukseen piilee siinä, että levy on tasapaksuin Disturbedin tuotannossa. Vaikka olen antanut tälle levylle lukemattomia mahdollisuuksia useiden vuosien aikana, en oikein saa siitä otetta. Levyltä ei jää mieleen oikein mitään kappaleita ja kokonaisuus tuntuu puuroutuvan albumin loppua kohden. Vaikka osa lukijoista on varmasti valmis lynkkaamaan minut tämän takia, on ”Believe” ”debyyttialbumiin verrattuna harmillisen tylsä kuuntelukokemus.

5. Immortalized

Viidennestä sijasta alkaen sijoitusten päättäminen on huomattavasti vaikeampaa. Yhtyeen viimeisin albumi on itse asiassa yllättävän hyvä, kun ottaa huomion viiden vuoden tauon ”Immortalizedin” ja ”Asylumin” välillä. Tämä albumi on myös hiukan altavastaaja-asemassa muihin levyihin verrattuna, sillä ”Immortalizediin” minulla ei ole vielä ehtinyt kehittyä kovin syvää suhdetta. Viimeisimmällä albumilla on monia hienoja kappaleita, joista suurimmiksi ovat nousseet kauniit ja tunteita herättävät ”The Light” ja Simon & Garfunkelin ”The Sound Of Silencen” coverointi. Levy on myös siinä mielessä vallankumouksellinen Disturbedin kohdalla, että tämän albumin isoimmat hitit ovat kevyitä eivätkä raskaita kuten aiemmilla julkaisuilla. Levyn äänimaailmakin lähentelee enemmän hard rockia kuin metallia, kuten David Draiman eräässä haastattelussa totesi. ”Immortalizedilta” löytyy monia Disturbedille tyypillisiä aggressiivisia kappaleita, mutta myös muutama tasapaksumpi. Levyn pituus asettaa myös omat haasteensa – nykypäivänä 16 kappaleen albumien kuuntelu on haastava kuuntelukokonaisuus ihmisille, jotka eivät malta kuunnella kolmea minuuttia samaa kappaletta.

4. The Sickness

Disturbedin debyytti on hyvä ja mielenkiintoinen kokonaisuus nu metal -vaikutteidensa kanssa. Nu metal -vaikutteet eivät kuulu yhtä selkeästi kuin esimerkiksi Linkin Parkilla, mutta ei niiden olemassaoloa voi kyllä kiistääkään. Hyvänä esimerkkinä toimii vaikka ”Down With The Sickness” -kappale. Esikoislevy esittelee yhtyeen jyhkeää metallisoundia sekä tietenkin kaikkien rakastamaan tai vihamaan David Draimanin ”woo-a-a-aa”-laulutyyliä. Disturbed on saanut levylle hyvin vahvan kappalearsenaalin, josta isoimmiksi hiteiksi ovat nousseet ”Stupify”, ”The Game” ja tietenkin musiikkimaailman meemien rakastama ”Down With The Sickness”. Tuntemattomampia mutta tutustumisen arvoisia kappaleita ovat aggressiivinen voimajyrä ”Violence Fetish”, kauhuelokuvamusiikin kaltaisesti alkava ”Fear” ja ”Shout 2000”, joka on cover-versio Tears For Fearsin kappaleesta. Disturbedin versio miellyttää omaa korvaani enemmän kuin 80-luvun brittiläisen pop rock -yhtyeen alkuperäinen. ”The Sickness” sisältää monta Disturbedin klassikkokappaletta, mutta myös muutaman keskivertorallin.

3. Asylum

Kun Disturbed julkaisi ”Indestructible”-albuminsa, alkoi yhtyeen musiikki soida hyvin ahkerasti Suomessakin rock-painotteisilla radiokanavilla. ”Asylumilta” radiokanavien taajuuksille ei oikein eksynyt muuta kuin ”Another Way To Die”, vaikka potentiaalia olisi ollut monessa muussakin kappaleessa. Esimerkiksi nimikkokappale ”Asylumin”, ”Infectionin” tai ”Animalin” olisi hyvin voinut kuvitella radioaalloille sopivaksi. Kokonaisuutena ”Asylum” on alusta loppuun raskasta tykitystä, mutta ei missään tapauksessa raskas kuuntelukokemus. Levyn lopussa on myös yllätys, nimittäin piilotettuna U2:n ”But I Still Haven’t Found What I’m Looking For” -kapppaleen cover. Jäljittely on onnistunut, enkä olisi aikoinani uskonut, miten hyvältä kappale voisi kuulostaa raskaammin sovitettuna.

2. Ten Thousand Fists

Disturbedin kolmas levy edustaa yhtyeen tuotannossa lähes erinomaista tasoa, eikä sille ole päätynyt juurikaan heikkoja kappaleita. Kovasta tasosta johtuen en aio luetella kaikkia erinomaisia kappaleita. Seuraavat kappaleet kuitenkin ansaitsevat erityishuomiota: George W. Bushin puheella alkava ”Deify”, lähes kuusiminuuttinen ja mahtipontinen ”Overburdened”, aggressiiviset ”Decadence” ja ”Forgiven” sekä lyriikoiltaan mielenkiintoinen ”Land Of Confusion”. ”Land Of Confusion” onkin alun perin englantilaisen rockyhtye Genesiksen teos, josta Disturbed on tehnyt oman näköisen jäljitelmän. Kokonaisuutena ”Ten Thousand Fists” on jyräävä. Siltä löytyy räjähtävyyttä, mutta se ei aivan yllä listauksellani parhaimmalle sijoitukselle.

1. Indestructible

Chicagolaisyhtyeen neljäs albumin ”Indestructible” hallitsee listallani korkeinta koroketta. Aluksi valinta tuntui itsestäänselvyydeltä, mutta kun kuuntelin yhtyeen tuotannon läpi, huomasin kilpailun kiristyvät kärkikolmikossa. ”Indestructible” ansaitsee kuitenkin ykkössijan sen erinomaisen kappalelistansa ansiosta: vaikka albumi ei ole alusta loppuun aggressiivista riffiräiskintää, antavat kevyemmät kappaleet hyvin vastapainoa synkistelylle. Toki monella muullakin Disturbedin albumilla on kevyitä ja raskaita kappaleita sekaisin, mutta tällä levyllä kaikki kappaleet tuntuvat tukevan yhtyeen nimeä, eli häiriintyneisyyttä. ”Perfect Insanity”, ”Haunted”, ”The Curse” ja ”Criminal” ovat soundiensa suhteen täydellisiä esimerkkejä tästä. Toki yksi syy siihen, miksi albumi nousee korkeimmalle sijalle, piilee siinä, että tältä albumilta löytyvät Disturbedin megahitit ”Indestructible” ja ”Inside The Fire”.

Sukkelus Disturbedin albumien syövereihin oli virkistävä pitkäksi venyneen kuuntelutauon jälkeen. Albumeita kuunnellessa oli mukava huomata, kuinka tasaisen laadukasta yhtyeen tuotanto onkaan. Samalla mieleeni myös muistui, minkä takia alun perin Disturbediin uppouduin. Seuraavaksi olisi mukava kuulla muiden mielipiteitä albumeista. Millaiseen järjestykseen sinä listaisit albumit?

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Lue lisää aiheesta

Disturbedin tuleva akustinen EP sisältää myös uutta materiaalia   Disturbed Uutisoimme aikaisemmin, että Disturbed on aikeissa julkaista kokonaan akustista EP:tä ennen kuin yhtye suuntaa studioon uuden ...
Disturbedin Moskovan konsertti katsottavissa kokonaisuudessaan Disturbedin konsertti Moskovan stadionilla 16.3 on nyt nähtävissä fanin kuvaamana Youtubessa. Yhtye on juuri saanut Euroopan-kiertueensa päätöksee...
Disturbedin kitaristilta upea ele: vieraili sairaan fanin luona Oslon sairaalassa ennen Norjan keikk... Yhdysvaltalaisen metallijätti Disturbedin kitaristilla Dan Doneganilla on ns. sydän paikallaan. Mies oli lukenut bändin Instagramista Oslolaisesta...
Avenged Sevenfold ja Disturbed sytyttivät Hartwall Arenan: Katso kuvat keikalta Avenged Sevenfold, Hartwall Arena Avenged Sevenfold pisti Hartwall Arenalla pystyyn varsinaisen spektaakkelin. Hallin esilämmittelyn, sananmukaisest...
  • Machine Animal

    Oma listaukseni 1. The Sickness 2. Ten Thousand Fists 3. Indestructible 4. Asylum 5. Immortalized 6. Believe. The Sicknessiltä ei juurikaan heikkoa raitaa löydy ja levy on yhtyeen raskain. Draiman on parhaimmillaan ja sanoitukset ovat selkeästi enemmän häiriintyneitä kuin muilla levyillä. Harmi, että 9/11 ja Believe leikkasivat bändin munat tai ainakin toisen kiveksen, niin ettei siitä ole vielä toivottu tänäkään päivänä ja mikäpä ne leikatut munat toisi takaisin. Myönnettäköön, että levyllä on muutamat hyvät vedot kuten Liberate ja Devour, mutta hännille jäädään. Ten Thousand Fists on toinen levy milt ei heikkoja biisejä juurikaan löydy, mitä nyt juuri tuo puuduttavan pitkitetty Overburdened. Muut levyt onkin sitten hankalampi laittaa järjestykseen, koska ovat mielestäni juuri sitä kelvollista perus Disturbed tasoa ja aika samaa kastia. Periaatteessa voisivat jakaa yhteisen kolmannen sijan. Laitetaan nyt näin koska Indestructible on kova biisi ja Asylumin aikaan koko Disturbed ja sen vaivaama AC/DC tauti rupesi puuduttamaan. Never Again on kyllä kova biisi ja nykyään levy uppoaa muutenkin kovemmin kuin aikanaan. Immortalizedin popimmat biisit eivät myöskään erityisesti iske, mutta nimikkobiisi, Sound of Silence cover ja Vengeful One sinkkubiisi toimivat oikein hyvin. Asylumin bonusraita U2 cover I still haven’t found what I’m looking for on mielestäni kyllä ihan surkea.

  • Aleksi Parkkonen

    Mielenkiintoinen lista ja hyviä näkökulmia. Itse pyörittelin the sicknessin, ten thousand fistsin ja asylumin paikkaa aika paljon, mutta noihin sijoituksiin nyt päädyin. Immortalizedillakin on kyllä hyviä kappaleita, mutta ehkä ne sitten muutaman vuoden päästä iskevät enemmän… U2 coverista olisi voinut kyllä saada huomattavasti raskaamman Disturbedin käsittelyssä, mutta omaa korvaani se miellyttää tuollaiseen. Mutta nämä onkin mielipide-eroja, joista on mukava vaihtaa näkemyksiä, kiitos.