Tuotanto ruodinnassa: Rammstein

Suunnittelimme toimituksen keskuudessa artikkelisarjan, jossa listataan eri yhtyeiden albumit huonoimmasta parhaimpaan. Listaukset eivät vastaa absoluuttista totuutta siitä, mikä albumi on bändin paras, vaan artikkelin kirjoittaneen toimittajan mielipidettä. Aloitan sarjan listaamalla saksalaisen industrial metal -yhtye Rammsteinin levyt huonoimmasta parhaaseen.

Näin alkuun on todettava, että Rammsteinin kohdalla ei voi puhua viimeiseksi sijoittuneesta albumista edes huonona, sillä yhtyeen albumien taso on korkea. Laadukkuus näkyy myös siinä, että yhtyeen levyjä on haasteellista laittaa paremmuusjärjestykseen, kun tuotannosta ei löydy mitään selkeää hutia, eikä vastaavasti ”yhtä ylitse muiden”. Rammsteinin albumit ovat lähes poikkeuksetta erinomaisia – joiden välillä on toki sisällöllisesti eroja – mutta silti niitä on haasteellista laittaa järjestykseen. Ehkä on helpointa lähestyä tehtävää järjestelemällä levyt sen mukaan järjestykseen, mikä tuntuu tällä hetkeltä hyvältä. Lähdetään nyt kuitenkin liikkeelle. ja katsotaan miten erilaisia mielipiteitä on tarjolla.

6. Herzeleid

 

Rammsteinin debyyttialbumi on yllättävän vahva kokonaisuus, mikä aikanaan yllätti minut. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että yhtye hakee omaa identiteettiään parin ensimmäisen albumin aikana. ”Herzeleidin” kohdalla kuitenkin kuulostaa siltä, että yhtyeen ydinajatus oli löytynyt jo heti uran alussa. Debyyttialbumilta ei ole varsinaisesti noussut hittejä, mutta aloitusraita ”Wollt Ihr Das Bett In Flammen Sehen”, ”Herzeleid” ja ”Laichzeit” ovat varsin rautaisia korvamatoja. Levyltä löytyy myös kevyempää ja kauniimpaa musiikkia ”Seemann” -kappaleen muodossa. Hyvästä kokonaisuudesta huolimatta debyytti jää myöhemmän tuotannon varjoon.

5. Sehnsucht

 

Toiseksi viimeiselle sijalle päätyy yhtyeen toinen albumi, joka täytti hiljattain 20 vuotta. Kuten ”Sehnsuchtin” 20-vuotisarvostelussa kirjoitin, on albumi taattua Rammsteinia ja viihdyttävä kokonaisuus. Tältä levyltä löytyvät mm. ”Du Hast” ja ”Engel” , joista ensimmäinen on kaikille raskaan musiikin ystäville tuttu, ja jälkimmäinen ainakin yhtyeen aktiivisille kuuntelijoille. Levyltä löytyy myös paljon muuta, ja siitä kirjoitettuun arvosteluartikkeliin voi tutustua tästä. Kaiken kaikkiaan ”Sehnsucht” on hyvä levy, mutta kovien kilpailijoiden seurassa se jää omalla listallani tähän.

4. Liebe Ist Für Alle Da

Siinä missä “Herzeleid” yllätti minut tasokkuudellaan, yllätti saksalaisyhtyeen viimeisin levy siinä, miten hyvin Rammstein oli onnistunut uudistamaan soundiaan, kadottamatta itseään. Aikanaan julkaistu single ”Pussy” toi esille erilaista näkökulmaa yhtyeen musiikista, lähinnä rivon nimensä ja englanninkielisten lauluosuuksien takia. Onneksi yhtye oli kuitenkin tehnyt muutosta sopivassa määrin, joten Rammstein kuulostaa kuudennella albumillaan vielä omaperäiseltä ja oudolta itseltään. ”Liebe Ist Für Alle Da” on kuitenkin ehkä kaikista teatraalisin ja melodisin albumi, jonka yhtye on tähän mennessä tehnyt. Omalla kohdallani pitkäsoitolta parhaiten mieleen on jäänyt ”Pussyn” lisäksi juhlavasti alkava ”Rammleid”, ponnekkaasti polkeva ”Haifisch”, mielipuolinen ”Bückstabü” (joka on takakannessa sensuroitu muotoon ”B********”) sekä kaunis ”Frühling In Paris”. Levyltä ei sovi myöskään unohtaa painostavaa ja synkkää ”Wiener Blut” -kappaletta. Rammsteinin kuudes albumi kävi pitkää kaksintaistelua kolmannen paikan ottaneen ”Reise, Reisen” kanssa.

3. Reise, Reise

Kokonaisuutena ”Reise, Reise” on todella korkealaatuinen pakkaus: levyltä löytyvät muun muassa hitit ”Reise, Reise”, ”Keine Lust”, ”Amerika” ja ”Moskau”. Näiden kappaleiden lisäksi albumille on saatu mukaan ”Mein Teilin” kaltainen moukari, viekkaasti groovaava ”Los” sekä hauraat ”Ohne Dich” ja ”Amour”. Kun kappalelistaa katsoo, on kattaus todella vakuuttava, ja tässä on varmasti joidenkin mielestä Rammsteinin paras albumi, mitä en ihmettele. Omalla kohdallani ”Reise, Reise” lukeutuu niihin levyihin, joita olen kuunnellut saksalaisyhtyeen tuotannosta todella uutterasti. Voi olla. että olen kuunnellut  sitä vähän liikaakin, enkä sen takia ole jaksanut siihen viime aikoina käyttää aikaani. Nyt kun sen jälleen kerran kuuntelin, voin vain todeta miten kova albumi on!

2. Rosenrot

Seuraavana on vuorossa jäätävän upean kansikuvan omaava ”Rosenrot”. Tämä levy oli toinen Rammsteinin albumi, johon tutustuin. Ehkä osittain nostalgiasyistäkin listasin tämän levyn toiseksi, mutta on pitkäsoiton kappalelistakin vakuuttava: Albumin avaavat ”Benzin” ja ”Mann Gegen Mann” ovat suoranaista turpaanvetoa, jotka saavat tuntemaan itsensä voittamattomaksi niitä kuunnellessaan. ”Rosenrot” tuo esiin mahtipontista tunnelmaa, jota Rammstein on mestari luomaan. Kuten yhtyeen monilla muillakin levyillä, myös tälle albumille on mahtunut tunnelmaltaan kevyempiä ja herkempiä kappaleita, kuten ”Wo Bist Du”, ”Stirb Nicht Vor Mir (Don’t Die Before I Die) ja ”Feuer Und Wasser”. Nimensä mukaisesti ”Stirb Nicht Vor Mir (Don’t Die Before I Die) ei ole niin kevyttä kun antaa ymmärtää, ja kappaleessa on muutenkin poikkeuksellinen piirre – kappaleessa kuullaan nimittäin skotlantilaista poplaulaja Sharleen Spiteriä. Vierailevia vokalisteja ei juuri kuulla Rammsteinin tuotannossa, eikä espanjankielisiä kappaleita, mutta tälle levylle on mahtunut sellainenkin, ”Te Quiero Puta!”. Mikä parasta, espanjankielinen laulu yhdistettynä raskaisiin riffeihin ja melodioihin toimii Rammsteinin käsittelyssä hyvin. ”Rosenrotin” kohdalla on havaittavissa viihdyttävyyttä kuin ”Sehnsuchtilla”.

1. Mutter

Ja nyt sitten se ykkössijan haltija, eli ”Mutter”. Veikkaan, että tämä albumi olisi monen muunkin ykkösvalinta. Albumi päätyi listallani ensimmäiseksi, koska levy on kokonaisuutena todella onnistunut, sekä osittain nostalgiasyystä: ”Mutter” sattuu olemaan ensimmäinen Rammstein-albumini. Sain tämän monia vuosia sitten joululahjaksi, ja tätä levyä olen kuunnellut elämäni aikana varmaan eniten. Ainakin Creative Zen -niminen mp3-soittimeni on laskenut, että olen kuunnellut tämän levyn kappaleita soittimella eniten. Eli jotain todistusaineistoa väitteellekin löytyy.

”Mutter” ei juurikaan kaipaa esittelyjä, mutta mainitaan siitäkin muutamat seikat, kuten edellä listatuista: Tältä albumilta yhtyeen isoimmiksi hiteiksi ovat nousseet ainakin nimikkokappale ”Mutter” sekä ”Ich Will”. Näiden lisäksi myös ”Mein Herz Brennt”, ”Links 2 3 4” ja ”Freuer Frei!” ovat vakuuttavia ja tarttuvia kappaleita. Mukaan voisi ehkä lisätä vielä ”Rein Rausin”. Tältäkin pitkäsoitolta löytyy muutama erikoisempi kappale, joihin lukeutuvat ”Zwitter” ja ”Adios”. Jos et ole koskaan kuunnellut Rammsteinia, ja mietit mistä levystä aloittaisit tutustumisen, niin itse suosittelen aloittamaan tästä tai ”Reise, Reise” -albumista.

Nyt kun tämä nostalgiamatka on suoritettu ja levyt on asetettu järjestykseen, haluan vielä lopuksi sanoa: Tämän artikkelin ideana ei ole pyrkiä tekemään mitään tieteellistä todistusta siitä, mikä näistä albumeista on paras ja mikä huonoin. En usko, että sellainen on yksinkertaisesti mahdollista Rammsteinin kohdalla, kun jokainen levy on omanlaisensa upea luomus. Toivottavasti yhtyeen tuleva albumi tulee olemaan yhtä persoonallinen ja mielenkiintoinen kuin nämä kuusi ovat. Useampi kuin yksi albumi olisi voinut lunastaa ykkössijan. ”Mutter” on kuitenkin itselleni se rakkain albumi, ja toivoisinkin, että ne, jotka tämän lukevat, kommentoisivat minkä albumin nostaisivat ykkössijalle, tai kuinka olisivat itse albumit listanneet.

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen