Ufomammut (ITA), Talbot (EST) @Kuudes Linja, Helsinki 10.10.2013

”Mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä” Niinhän ne taitavat tuolla kylillä sanoa. Tässä tapauksessa Kuudennen linjan torjantain kruunasi italialainen psykedeelisen sludge metallin pioneeri Ufomammut. Vuonna 1999 perustettu orkesteri toi Magickal Mysteri Touriksi nimetyn kiertueensa fanien onneksi myös Suomeen.

Ennen Ufomammutia esiintyi virolainen Sludge/Post-Metal sludge/post metal genreen itsensä määrittelevä Talbot. Kahdesta nuorehkosta miehestä muodostuva orkesteri aloitti soittoaan lähes täydelle salille. ”Kutosella” oli selvästi luettu valitukseni liian voimakkaasta ilmastoinnista, ja nyt salissa oli melko lämpöistä, mutta nyt en kyllä valita. Ihmiset pakkaantuivat lähemmäksi lavaa ja Talbotin raflaava basso sai osan ihmisistä hytkymään. Keikan alkupuolella oli soittajissa havaittavissa pientä ramppikuumetta ja soitto oli hieman haparoivaa. Soiton edetessä sain kuitenkin huomata, että olin ärsyyntynyt aivan turhista pikkuseikoista. Soitto lähti lentoon, Magnus Andren genreen sopiva ääni vei musiikin uudelle tasolle ja esiintyminen muuttui nautittavaksi. Jossain keikan keskivaiheilla menetin hetkeksi keskittymiseni ja unohdin olevani maapallolla. Valosuunnittelu oli spot on, joka seurasi musiikkia hyvin. Tunnelma oli kuin psykedeelisessä länkkärissä konsanaan. Jätkät vetivät tunteella, ja se näkyi.

Lavalämmityksen jälkeen oli pääesiintyjän vuoro. Osa yleisöstä oli selvästi käynyt sienimetsällä ennen keikkoja, eikä vaaratilanteilta vältytty tälläkään kertaa. Olipa ihan keikan alussa yksi tajunnanmenetyskin. Onneksi kuitenkaan mitään vakavaa ei sattunut, ihmisillä hyvä mieli ja keikka pääsi alkamaan. Videotykki heijasti psykedeelisiä kuvia tyhjälle lavalle ja taustalla soi dramaattinen musiikki. Nosti kieltämättä hymyn vakavankin partasuun naamalle. Tuollainen aloitus kun lupailee usein hyvää, eikä tämä esiintyminen ollut kyllä mikään poikkeus.

Bändi nousi lavalle iloisen oloisena, sitten alkoi tapahtua. Paidaton Vita istui rumpujen takana tukka auki ja hymy naamalla, Urlo tarttui bassoon ja Poia kitaraan.  Visuaalien kanssa synkronoitu merkki ja soitto alkaa. Jäätävä äänivalli mäjähtää lavalta yleisön läpi. Orkesterin soitto on koko setin ajan ihailtavan ammattimaista. Pitkistä kappaleistaan ja junnaavista soundeistaan tunnettu bändi ei tunnu ollenkaan raskaalle. Visuaalit toimivat kappaleiden kanssa raikastaen kokonaisuutta. Varsinkin ydinräjähdystä esittävät osiot tuntuvat uppoavan yleisöön. Tunnen, miten seuralaiseni suupielet alkavat nykiä ylöspäin ja partasuut ympärillä laittavat käden kasvoilleen sukiakseen naamakarvoitustaan hyväksynnän merkiksi. Samaan aikaan lavalla seisoo kolme soittajaa, yksilöä, mutta toiminta on ihailtavan yhtenäistä.

On pakko mainita Urlon erikoisen eläväinen tapa soittaa bassoa. Bändi muistaa kiittää yleisöä jokaisen kappaleen jälkeen ja vaikuttaa aidosti olevan onnellinen soittaessaan yleisölle. Urlo nostaa sormensa viimeisen kappaleen merkiksi, ja bändi polkee viimeisen kappaleen. Vuolaat kiitokset ja poistuminen lavalta. Yleisö jatkaa mylvintäänsä keikan päätyttyä, ja bändi palaa lavalle soittaakseen encoren. Ihmiset jäävät odottelemaan keikan jälkeen, että pääsevät kättelemään esiintyjiä. Yksi isoista on taas nähty. Ufomammut on selvästi yksi lajin pioneereista, ja sen soundia sekä lavaesiintymistä voi vain ihailla. Bändin soundista ja omalaatuisesta esiintymisestä saavat nuoremman polven muusikot ammennettua vielä pitkän tovin keikan jälkeenkin.

Raportti: Jonna Tiainen
Valokuvat: Toni Kärkkäinen