Vaikutteeni albumeina: Niko Hyttinen / One Morning Left

Kotimainen crabcorea soittava One Morning Left julkaisi hiljattain esimakua tulevalta vielä nimeämättömältä albumiltaan kappaleen nimeltä ”The Star Of Africa” muodossa. Kaaoszine lähestyi yhtyeen uutta rumpalia Niko Hyttistä ja pyysi miestä listaamaan meille viisi albumia, jotka ovat häneen tehneet lähtemättömän vaikutuksen.

1. Slipknot – “Iowa”:

”Tähän voisi laittaa kumman vaan, joko “Self Titledin” tai “Iowan”. Löysin bändin mahtavuuden niin vähän aikaa ennen ”Iowan” tuloa. “Self-Titled” iski kovaa, “Wait and Bleedin” video etenkin. Rumpuosuudet, maskit, haalarit, perkussiot yms. Mikä v*tun juttu tää on?!? Sitten tuli “Iowa”. Aivan toinen maailma avautui, kohtalaisen synkähkö ja raskas soundi tuli sillä levyllä vastaan. Ensimmäisen levyn soundithan ovat ihan demokamaa, mutta sillä levyllä ne vaan pervolla tavalla toimii. Ihan samantien meni ”Minun suosikkibändini numero yksi” -paikalle. Siellä on edelleen. Kaikki levyt ovat olleet ihan sikahyviä. Sen vuoden parhaita. DVD:t, livet, nähdyt keikat, ei epäilystä, etteikö olisi parasta. Ja etenkin Joey Jordison. En olisi tässä ilman sitä miestä. Voisin jopa isäksi kutsua, näytti minulle niin paljon kaikkea rummuista. Bändin nykyinen tilanne on enemmän kuin kutkuttava. En oo odottanut mitään näin paljon, jos lasteni syntymiä ei lasketa, kuin sitä uutta levyä ja tietoa, kuka se uusi rumpali on. Ja tiedän, että tulen tykkämään siitä levystä. Tulen aina tykkämään Slipknotin levyistä, koska Slipknot. Vaikka Jordison ei bändissä enää ole, Slipknot on aina minulle Slipknot, bändi, ei vain yksi tyyppi.”

2. Nirvana – “Nevermind”:

Oikea ensimmäinen rockbändi, mikä vei mukanaan. Tämän levyn jälkeen kuvioihin tuli heti oma bändi, siis heti kun kuulin Nirvanaa, tajusin ”minäkin haluan soittaa bändissä”. Se oli ihan saatanan hyvä päätös. Elämäni parhaita. Jos olisin päättänyt mennä niihin salibandy treeneihin, enkä Heikin ja Jannen kanssa soittamaan jotain niiden tekemää, totaalista “Smells Like Teen Spirit” -rip-off biisiä, jossa soitin säkeistössä peruskomppia ilman basaria, koska osasin vasta käsillä peruskompin. Oikea tikkasi 1,2,3,4, ja vasuri 2 ja 4. Ja v*ttu että toimi! Kiitos Nirvana. Onneksi lähdin Japan ja Heikin mukaan.

3. Bring Me The Horizon – “There Is a Hell, Believe Me I’ve Seen It. There Is a Heaven, Let’s Keep It a Secret”:

Metalcore-bändejä oli tullut jo pitkään diggailtua ennen kuin löysin BMTH:n. KSE:stä lähti se metalcoren ja semmoisen diggailu. Mitä niitä nyt kaikkea on: post-hardcore, screamo, metalcore, deathcore, jne. Hardcoresta taas varmaan lähti metalcoren diggailu, Endstandia, Raised Fistiä sun muita. Tämä levy vain jäi jotenkin mieleen sillosen elämäntilanteen kautta. Aina, kun tätä kuuntelee, tulee mieleen ne ajat kun tämä levy tuli. Silloin oli tosi kivaa, välissä oli vähä vaikeempiakin juttuja elämässä. Yksi juttu oli ylitse muiden, niin hyvällä tavalla kuin voi olla. Se oli, kun vaimo kertoi olevansa raskaana. Oltiinkin vähän puhuttu, että voisi tehdä vauvan. Sehän onnistu. Heti ekalla. Good stuff, i know. Tätä tuli kuunneltua sillon ihan törkeen paljon! Ihan törkeen paljon. Ennen ja jälkeen kun tieto vauvasta tuli. Siellä on jotain lyriikoita, jotka ovat välillä kuin suoraan omasta päästä just tietyltä hetkeltä noina aikoina. Nähty myös livenä. Monta kertaa. Parasta, mitä on livenä vuosiin nähny. En osaa sen kummemmin sanoa. Toimii ihan törkeen hyvin, ja on niin täynnä muistoja!

4. Raised Fist – “Dedication”

Tämän levyn ja bändin niin sanottu lopullinen läpimurto tuli itselle vuoden 2003 Ilosaarirockin teltassa nähty ja koettu keikka. Kun tullaan saksipotkulla lavalle, johon perään samoilla vauhdeilla vetää kietarin, molemmat ehkä kaksimetriä korkeita. Sitten alkaa koko bändi myllyttää. Sen keikan jälkeen tajusin itsekin, että jos oma bändi aikoo vetää livenä, se pitää tehdä just noin. Tämän levyn kanssa tulee kyllä käsikädessä Disco Ensemblen – “First Aid Kit” -levy, se on vaan kevyempi versio “Dedicationista”, meininki on sama. Aina, kun jompaa kumpaa edellämainituista levyistä kuuntelee, mietin samalla ”Dont grow up, it’s a trap” ja muistelen, miten törkeen siistii oli olla teini. Ei huolia muuta kuin toivoa, ettei se veneen moottorin propelli osu takaraivoon ja halkase meikän kalloa, kun hyppäsin just liikkuvasta moottoriveneestä, huvikseni. Toivon että se fiilis pysyy vielä viiskymppisenäkin molemmissa levyissä.

5. Cypress Hill – “Skull & Bones”:

Jossain vaiheessa oli se super ”olen rockmetallirockmetallirockkari”. Kaikki muu oli paskaa. Sitten joutui vähän salaa diggailee hip-hop- ja rap-matskua. Monet frendit kuuntelivat rappia. Myöhemmin, kun annoin itselleni luvan kuunnella ihan tykäten ja tutustuen tarkemmin, tajusin kuulleeni tämän levyn alusta loppuun vaikka kuinka monta kertaa. Taustalla soineena vaikka miten monena iltana vaikka kuinka monissa bileissä. $hieet bro, mitä muistoja dude, I mean like, you know dude, I mean like.. well.. you know dude.

Erityismainintana on sanottava, koska ei ole levy, vaan EP.

+. Travis Barker & Yelawolf – “Psycho White”, EP.

Travis Barker, suosikkirumpalini Buddy Richin ohella. Oli vain pakko tarkastaa kun tämä EP tuli että mikä tämä juttu tämä nyt on tämä Yelawolfin ja Barkerin juttu. Hyvä että tarkastin. Löysin sitä kautta Yelawolfin joka on taas noussut omaksi suosikki räppäriksi. Hyvä combo tuo Yelawolf ja Travis Barker, itseasiassa aivan erinomainen. Kuuntelen tätä paljon ennen keikkoja luureilla, naputtelen pädiä tai komppeja pöydän kulmaan käyttäen biisien biittejä metronomina. Nostaa myös aina hyvän fiiliksen, aivan erinomainen EP. Toivosin levyä näiltä kahdelta. Ja Suomen keikkaa!!

Terveiset Kaaoszinen lukijoille:

Tsekatkaa One Morning Leftin uusi sinkku ja lyricvideo! Tulkaa keikoille, seuraava on lauantaina 25.10.2014, On The Rocks, Helsinki. Mukana myös Drop The Pilot, liput 0€. Aika hyvä diili, ottakaa lapaan! facebook.com/OneMorningLeft

Tsekatkaa myös rumpu-DJ kaksikko DRUM INC. facebookista, facebook.com/DrumIncOfficial. Hyvää kamaa. Myös henkilökohtaiset sivut facebook.com/NikoHyttinenAkaHokerDine ja istagram.com/nikohyttinen pitää ajantasalla.

Rakkauta kaikille!

Niko Hyttinen/One Morning Left & Drum Inc