Vaikutteeni albumeina: Vic Zino (kitara)/Hardcore Superstar

Ruotsalainen hard rock -jyrä Hardcore Superstar julkaisi juuri odotetun ”You Can’t Kill My Rock N’ Roll”-nimisen albuminsa, jonka myötä bändi on myös saapumassa Suomen kiertueelle. Kaaoszine tavoitti levyn ja kiertueen tiimoilta puhelimitse bändin kitaristi Vic Zinon ja pyysi häntä kertomaan häneen vuosien varrella eniten vaikuttaneista levyistä. Artikkeli löytyy jutun lopusta myös englanniksi.

Ozzy Osbourne – ”Blizzard of Ozz” (1980)

”Nuorena kitaristina löysin Randy Rhoadsin, ja hänen soittonsa… Toki itse kappaleet ovat mahtavia, mutta hänen tapansa soittaa sooloja puhutteli minua tietyllä tavalla. Siinä on jotain hyvin ruotsalaista, hyvin pohjoismaavaikutteista – jotenkin sen yksinkertaisuus puhuttelee minua. Olen ottanut paljon vaikutteita hänen soitostaan.”

Pantera – ”Vulgar Display of Power” (1992)

”Minusta on tullut lähinnä rokkikitaristi, mutta rakastan myös raskaampaa musiikkia, ja Pantera on yksi suosikeistani. Dimebag on tietenkin vaikuttanut minuun paljon hänen lavapreesenssinsillä, asenteella ja soitollaan. Hänen riffinsä ja tämä levy – jos haluat oppia metalli- tai rockkitaraa, opettele tämä levy ja voit sen jälkeen tehdä melkein mitä ikinä haluatkaan. Minulle tämä levy on kuin riffittelyn pyhä Graalin malja. Vuonna 2000 menin kavereideni kanssa katsomaan heitä Kööpenhaminaan ”Reinventing the Steel”-kiertueella, ja jäimme keikan jälkeen odottelemaan bändiä keikkabussien luona. Kun he parin tunnin päästä saapuivat, tapasimme Dimebagin ja muut: saimme nimmarit ja otimme kuvia, mikä oli aivan mieletöntä. Dimebag oli hyvin ystävällinen ihminen ja hänen musiikkinsa ja faninsa olivat hänelle hyvin tärkeitä.”

Skid Row – ”Slave to the Grind” (1991)

”Tässä on rock-klassikko, ja aivan syystä. Rakastan levyn asennetta, ja levyn nimikin on aivan mahtava. Rock on mielestäni melko kapinallinen asia – rakastan sen ”teen mitä haluan”-henkeä, ja se puhuttelee minua paljon. En koskaan päässyt näkemään bändiä Sebastianin (Bach) kanssa, mutta rakastan tätä levyä silti ja se on vaikuttanut minuun paljon. Täytyihän minun tietysti opetella kappaleet ja soolot, tiedäthän – kaiken!”

Bon Jovi – ”Keep the Faith” (1992)

”Rakastan Bon Jovia. Etenkin heidän sanoituksiaan ja niiden kykyä maalata kuulijan mieleen kuvan, hieman kuten samasta kaupungista tulevan Bruce Springsteenin tavoin. Heidän musiikillaan on oma tapansa luoda kuvan kuulijan mieleen sitä kuullessa. Mielestäni se on hieno asia, sillä jos kuulija pystyy luomaan mielessään tämän kuvan kappaletta kuunnellessa, se vie kokemuksen toiselle tasolle – et kuuntele vain korvillasi, vaan myös mielelläsi. Tällä levyllä on esimerkiksi kappaleita kuten ”Dry County”, joka on aivan uskomaton kappale, ja maalaa niin hienon maiseman. Se on vain uskomaton, kuten myös soolokin – Richie Sambora on hieno kitaristi. Jos minun täytyisi lähteä valitsemaan lempikappaletta levyltä, ottaisin varmaan ”If I Was Your Motherin”. Se on hyvin raskas kappale Bon Jovilta, yksi heidän raskaimpia, ja sanoisin tämän levyn olevan yleisesti heidän synkin. Pidän tietysti muistakin levyn kappaleista, mutta ne ovatkin hieman iloisempia! Pidän toki iloisesta musiikista, mutta pidän kovasti hieman tunteikkaammasta. ”Fear” on myös mahtava, kuten myös ”Keep the Faith” – koko levy on melkein kuin ”best of”-kokoelma.

Guns N’ Roses – ”Appetite for Destruction” (1997)

”Tämä levy on vaikuttanut lähes jokaiseen rokkikitaristiin tällä planeetalle, mikä ei hirveästi yllätä – onhan se yksi kaikkein aikojen suurimmista klassikoista. Kappaleet ovat mahtavia ja Slashillä on ollut suuri vaikutus siihen, miten joku voi ilmaista itseään kitaransa kautta. Hänen soittaessa sooloja se ei ole ikään kuin ”hei, tähän tarvisi jonkun soolon”, vaan kuin oma musiikillinen teos itsenään. Se on kuin hän olisi istunut alas ja soittanut ensimmäisen asian, mikä mieleen tulee aivan kuin se olisi kuulunut juuri siihen. Sen tekeminen on hyvin vaikeaa, ja vain muutamalla kitaristilla on aivan oma äänensä. Kun kuulet Slashin soolon, siitä ei ole yhtään epäilystä, kuulet sen hänen soundista ja sormistaan. Tämän kaltaisen äänen löytäminen kitaristina on yksinkertaisesti hyvin vaikeaa. En ole koskaan nähnyt Guns N’ Rosesia livenä, mutta olen nähnyt Slashin pariin otteeseen hänen bändinsä kanssa ja soitimmekin heidän kanssaan Italiassa pari vuotta sitten. Slash käveli silloin ohitseni, eikä minulla ollut kanttia edes tervehtiä. En yleensä mene tällä tavalla sekaisin, mutta tämä tilanne oli aivan toista tasoa. Hänellä oli hänen hattunsa päässä ja, noh… Niin. Oli se kuitenkin siistiä!

Bijelo Dugme – ”Kad bi bio bijelo dugme” (1974)

”Tämä viimeinen levy taitaa olla hieman outo valinta, tai ei ainakaan minulle. Kyseessä on bändi entisestä Jugoslaviasta, sillä olen itse Bosniasta kotoisin. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni rockmusiikin parissa kun olin hyvin, hyvin nuori. Bändin nimi on Bijelo Dugme. Jugoslaviassa ei ollut hirveästi musiikkia: maasta löytyi oikeastaan vain muutama bändi, ja he olivat yksi suurimmista. Levy on vain ensikosketukseni rockmusiikkiin ja on mahtava yhdistelmä hienoja sanoituksia ja tunnelmallisia kappaleita 70-luvun viboilla. En juuri kuuntele tämän kaltaista musiikkia enää, mutta tämä on minulle kuin suklaata. Se on yksi minun suurimmista suosikeista. Levy julkaistiin muistaakseni vuonna 1974. Synnyin itse vuonna 1981, ja taisin olla kuusi- tai seitsemänvuotias kun kuulin tästä ensimmäistä kertaa, tai jotain siihen suuntaan.”

Vicillä oli vielä hieman sanottavaa bändin faneille Suomessa:

”Suomi on aina ollut yksi lempimaistamme soittaa sekä Hardcore Superstarille että ihan itsellenikin. Fanien määrä on aivan huikea enkä jaksa odottaa samojen ystävällisten kasvojen näkemistä, joita olemme vuosien myötä tavanneet. Toivottavasti paikalle saapuu paljon väkeä!”

Tässä artikkeli myös englanniksi. / And here’s the piece in english.

Ozzy Osbourne – ”Blizzard of Ozz” (1980)

”As a young guitarist, I discovered Randy Rhoads, and his playing… I mean, the songs are great, but his style of playing solos just spoke to me in a certain way. There’s something very Swedish about it, very Nordic – its simplicity, it just speaks to me. I find myself very influenced by his guitar playing.”

Pantera – ”Vulgar Display of Power” (1992)

”I guess I’ve become more of a rock guitarist, but I love harder music aswell, and Pantera is one of my favourite bands. Dimebag, of course, has influenced me tons – his stage presence, his attitude and his playing… With the riff machine that he was and with ”Vulgar Display of Power”, if you want to learn metal or rock guitar just take this album, learn it, and after that you can do whatever you want. It’s like the Holy Grail of riffing for me. Back in 2000, when they played Copenhagen, me and a couple of my friends bought tickets and saw them on the “Reinventing the Steel”-tour. After the show, we stayed by the buses and waited for the band to come out. After a couple of hours they came out, and we met Dimebag and everybody else: we got everything signed and took pictures. It was awesome. Dimebag was a very gentle guy and very passionate about his music and his fans.”

Skid Row – ”Slave to the Grind” (1991)

”It’s a classic rock album, and for good reason as well. I love the attitude of the album, and just the title itself is amazing, “Slave to the Grind”. It’s kind of a rebellious thing, I guess, the rock and roll stuff: “I do whatever I want” – I’ve always loved that, and it really speaks to me. I never actually got to see them live with Sebastian, but I still love the album and it influenced me a lot. Of course I had to learn the songs, the solos, you know – everything.”

Bon Jovi – ”Keep the Faith” (1992)

”I absolutely love Bon Jovi. First of all, it’s the songs and his way of writing the lyrics and painting a picture for the listener. It’s the same thing with Springsteen, who I guess is from the same city or something: It’s got a certain way of painting a picture in the listener’s mind when you listen to the songs. I think that’s a good thing, because if the listener can paint this picture when listening to a song, it kind of takes it to another level – you’re not only listening to the song with your ears, you’re also listening with your mind. This album, for example, has songs like “Dry County”, which is an amazing song and just paints such a picture. It’s just awesome, and the solo too – Richie Sambora is a great guitarist. If I had to pick a favourite track, I’d go with “If I Was Your Mother”. It’s a very hard and heavy song for Bon Jovi, one of their heaviest, and I’d say this is probably their darkest album. I like the rest of the album too, but it’s a bit more happy! Don’t get me wrong, I like happy, but I really like moody stuff. “Fear” is awesome, and so is “Keep the Faith” – it’s almost like a “best of”-album.”

Guns N’ Roses – ”Appetite for Destruction” (1987)

”This album has influenced just about every rock guitarist on the planet, which doesn’t surprise me because it’s one of the biggest classics out there. The songs are brilliant and Slash has been a huge influence in how a guy can speak through his guitar. When he’s playing a solo, it’s not just like “hey, we need a solo here” but a piece of music in itself. It’s just so natural. It’s like he just sat down and played the first thing that came to him, like it was meant to be there. That’s so hard to do, and only a few guitar players have their own voice. When you hear a Slash solo, there’s just no doubt about it. There’s no doubt about it, you can hear it in his tone and his fingers. Finding such a voice as a guitar player is just so hard. I’ve never seen Guns N’ Roses live, but I’ve seen Slash with his band a couple of times, and we played with them in Italy a couple of years back. Slash passed me, and I just didn’t have the courage to say hi. I don’t get star struck, but when he passed it was just another level. He had his top hat on, and just… Yeah. It was really cool, though!”

Bijelo Dugme – ”Kad bi bio bijelo dugme” (1974)

”This last one’s kind of a weird one, I guess, or not for me at least. It’s a band from former Yugoslavia, because I’m from Bosnia and this was my first introduction into rock music when I was very, very little. The band is called Bijelo Dugme. There wasn’t a lot of music in Yugoslavia: there were only a few bands, and this is one of the biggest bands that ever came out of the country. It’s just my first introduction to rock music and it’s a great mixture of good lyrics and moody songs, with this kind of 70’s kind of thing, you know? I don’t really listen to this kind of music anymore, but this is like my chocolate. It’s a big, big favourite of mine. This album came out in 1974, I think. I was born in 1981, but I must have been six or seven years old when I first heard it or something like that.”

Vic also had some words for the Hardcore Superstar-fans in Finland:

”Finland has always been one of our favourite countries to play in for Hardcore Superstar and myself. The legion of fans is huge and I can’t wait to see all the friendly faces we’ve met throughout the years. Hopefully a lot of people will show up!”

 

Haastattelu: Arto Mäenpää
Teksti/käännös: Thomas Frankton

Kommentit