Vaikutteeni albumeina: Ville Rönkkö (Wasted)
Suomen yksi suosituimmista ja merkittävimmistä punkbändeistä Wasted julkaisee uuden albumin ”Here Comes The Darkness” nimeä kantavan albuminsa lokakuun 25. päivä. Albumi on järjestyksessään yhtyeen viides ja yhtye on kuvannut tulevaa albumiaan kaiempaa melodisemmaksi ja melankolisemmaksi rock’n’rollia ja teräviä kulmia kuitenkaan unohtamatta. Kaaoszine tavoitti sähköpostitse yhtyeen vokalistin / kitaristin Ville Rönkön, joka paljasti meille viisi albumia, jotka ovat toimineet hänelle suurimpana musiikillisena vaikutteena tähän päivään mennessä. Lue lisää nähdäksesi Villen valinnat sekä kommentit albumeihin liittyen.
1. Kiss: ”Destroyer”:
”Tää oli eka LP jonka ostin joskus 9-10 vuotiaana 80-luvun puolessa välissä ja sehän kolahti sen verran että tuli sellanen fiilis et tota meikä haluaa tehdä kans, oli pakko rueta soittamaan jotain instrumenttia. Kitara tuntu liian vaikeelta, joten pakotin äitiä ostamaan rummut. Menin rumpukouluun ja soitin joka päivä useita tunteja. Sitten perustettiin eka bändi veljen eli nykysen Wasted kitaristi Antin kanssa. Bändin nimi oli Giss, meikä soitti rumpuja ja Antti triangelia. 80-luku menikin sit kaikkea kasariheviä kuunnellessa, Anthraxia, Iron Maidenia ym, kunnes kuulin kun Metallica koveroi Misfitsiä ja aloin ottaa selvää että mikäs se tämmönen punk musatyyli oikein on.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen Mainos päättyy
2. Black Flag: ”The First Four Years”:
”Ilman tätä levyä ja skeittausta ei olis Wastediä. Kuulin Black Flagia, Descendentsiä ym punk bändejä ekan kerran Streets on fire skeittileffassa, se oli semmonen kolahdus et droppasin hevin kuuntelun lähes kokonaan ja aloin kuuntelemaan pelkkää punkkia. Rupesin ottamaan selvää muistakin bändeistä, joista sillon 90-luvun alussa sai tietää Thrasher skeittilehdestä. Biisit nauhotettiin yleensä mankalla skeittivideoitten soundtrackeistä telkkarin kajareista. Jos pitäs jollekkin asiasta tietämättämälle selittää mitä on punk, niin soittasin tämän levyn. Asenne, meininki, kaikki kohallaan. Aika kaukana ylituotetusta nykypunkista.”
3. Bad Religion: ”Against The Grain”:
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
”Sanoitukset on mulle ollu aina yhtä tärkeitä kun musiikki ja Bad Religionin sanoja kun luki niin rupes kiinnostumaan punkin ideologiasta enemmän, niissä oli paljon enemmän sanottavaa kun perus ”fuck everything” punk sanoissa. Tää oli just se levy joka inspiroi alkaa kirjottamaan omia tekstejä. Ja onhan tää ihan hittilevy, vuonna 1993 Provinssirockissa lauloin koko keikan messissä eturivissä, heh! Täältä varmaan tuli se melodiontaju ja melankolisten melodioden diggailu. Duurimelodiat ei jotenkin puhuttele.”
4. Murder City Devils: ”In Name And Blood”:
”Harvoin on tullut teini-iän jälkeen enää semmosia tajuntaa räjäyttäviä fiiliksiä mistään bändistä, mut kun ekan kerran kuuli tämän levyn, niin se oli kyl semmonen hetki. Synkkyyttä ja rokkaavuutta punkin ja hardcoren energialla. Ja kiipparit messissä. Samaan aikaan kolahti Rocket From The Crypt myös ja sit tuli tarve tehdä rokimpia biisejä ja hankkia kiipparit bändiin. Siitä tuli sit I Walk The Line.”
5. Operation Ivy: ”Energy”:
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
”Energiaa. Hyviä sanoja. Raffi mutta melodinen laulu. Mulle tää ei ollu ikinä skabändi, vaan punk bändi. Bassokuvioitten diggailu lähti tästä. Tajus sen että basson ei tarvi seurata kitaraa, vaan voi soittaa mitä huvittaa kunhan kuulostaa hyvältä. Wastedin alkuaikoina vedettiin keikoilla Crowd-biisiä.”
Wastedin oma taidonnäyte tulevalta ”Here Comes The Darkness” albumilta:
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
