Vanhan koulukunnan death thrashia asenteella: Caught In The Betweenin uusi albumi Kaaoszinen ensisoitossa

Kotimainen vanhan koulukunnan death thrashia veivaava Caught in the Between julkaisee uuden ”Individual Horse Patterns” -nimisen albuminsa maaliskuun 24. päivä. Kaaoszine yhteistyössä yhtyeen kanssa tarjoaa lukijoilleen nyt albumin julkaisuun asti mahdollisuuden kuunnella levyn kokonaisuudessaan sivustonsa kautta. Voit kuunnella albumin tästä:

Basisti Vekku kirjoitti omat mietteensä levystä sekä yksittäisten kappaleiden musiikista, taustoista, sanoista ja synnystä:

”Individual Horse Patterns jatkaa bändin tuotantoa enemmän tai vähemmän johdonmukaisella linjalla, esitellen jälleen suhteellisen monipuolista genrevalikoimaa. Painoarvo levylle raa’an karsimisen jälkeen valikoituneessa kymmenessä kappaleessa on kuitenkin jälleen meille tyypillisesti thrash-, heavy- ja death metalin muodostamassa epäpyhässä kolminaisuudessa. Parin riffivetoisemmant thrash-biisin jälkeen siirrytään yhtyeelle ominaisten melodisempien sekä lead&soolokitaroiltaan omaleimaisempien kappaleiden joukkoon. Meille tavanomaisempien käppähevin ja paradise lost-junttien lisäksi nyt lisättiin hieman monipuolisempia sovituksia ja myös joskus hiipunut innostus perinteisempiin heavyharmonioihinkin löytyi taasen. Kappaleiden keskipituus tippui hieman, käytännössä jopa aika paljon peruskappaleita lyhentäen ja silti kolme hieman pidempää kappaletta sisältäen. Levyltä tiputimme vielä loppuvaiheessa sekä levyn ”nimikkokappaleen” että yhtyeen historian kaikkein jazzeimpaa antia sisältävän tuotoksen. Kaiken kaikkiaan uusin levy esittelee Caught in the Betweenin pääosin melko totutussa ja yleisluontoisesti kohtuullisen monipuolisessa metallitoteutuksessa, sopivasti uusia ja vanhoja lähestymistapojamme yhdistäen. Samaa biisiä emme vieläkään ole kahta kertaa tehneet! Huvittavana ei-tarkoituksellisena yksityiskohtana ei tällä(kään) levyllä taida missään kappaleissa olla keskenään täysin yhteneviä rakenteita, mikä ainakin itselläni yleensä kääntyy muiden bändien tuotosten kanssa ajan myötä vahvaksi eduksi.

Levyn starttaava Espionage on levyn avauskappaleeksi meille normaalia avauskappaletta rivakampi, mikä oli ihan tietoinen valinta. Ei nyt mitenkään poikkeuksellisen nopea kappale sinällään, mutta tämän bändin ja levyn kohdalla kuitenkin keskimääräistä enemmän. Kappale esittelee yhdysvaltalaista thrash-perimää melko riffipainotteisesti, mutta myös parilla suht hyvällä melodialla höystettynä. Alkujaan tarkoituksena oli tehdä tarinasta biisin Vottosen alkuperäisen idean pohjalta Son of Sam-sarjamurhaajakappale, mutta koska lähdemateriaaliksi tarkoitetut ukkelin kirjeiden tekstit eivät ainakaan omassa päässäni taipuneet riittävästi rytmitettyyn muotoon kehittyi idea teollisuusvakoilun ja kansakuntien välisen sodan suuntaan. Ehkä pienenä heikkoutena tähän biisiin optimaalisen laulusoundin ideoiminen oli mukamas kauhean työlästä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Toisena biisinä thrash-linja jatkuu, mutta nyt vielä selvästi yksinkertaisemmin ja saksalaisemmin ottein. Destructionin henkeähän tässä kiistatta on, pienellä esimerkiksi Show No Mercyn kaltaisella perinnehevimausteella. Mitäpä sitä kieltämään, että tämä oli siitä harvinainen täsmäsävellys, että jo aloittaessa oli fiiliksenä ”nyt teen tämmösen biisin”. Harvinaista kyllä se myös toteutui, yleensä kun itse lähden tuollaisella työmiesasenteella biisinkirjoitukseen en joko saa mitään valmista aikaan tai sitten se tulema on jotain ihan muuta kuin alkujaan oli mielessä. Kappale oli simppelissä iskevyydessään vahvasti ehdolla ensimmäiseksi esittelykappaleeksi, mutta jäi väliin, koska on luonteeltaan yhtyeellemme todella omalaatuinen käytännössä vain yhden kitaran vaatimana sävellyksenä. Melodioita ei siis kauheasti käytetä ja kahden kitaran sallimia mahdollisuuksia ylipäätään hyödynnetään pelkästään höysteinä. Tarina nappasi nimensä Bruce Lee-leffasta, mutta toteutuksena lyriikat ovat puhdasta pääni sisäistä fiktiota, tyylisuuntansa perinteitä kunnioittavan tarinan kertoen.

Kolmoskappaleena oleva Star Children toimii jo intronsa kautta tiettynä vedenjakajana, pistäen levyllä yhtyeelle tyypillisemmän melodisemman vaihteen silmään. Itselleni tämä oli todella pitkäaikainen kappale, joka saavutti lähes valmiin olotilan nopeasti, jo 2010 tienoilla ennen toista levyä, mutta jonka muhiminen ja lopulliseen muotoon säveltäminen vei lopulta jopa viisi vuotta. Sanoisinkin, että tämän kappaleen julkisaaminen oli henkilökohtaisesti voimakkain yksittäinen motivoija koko levyn tekemiseen. Alkujaan fiiliksenä oli tehdä tästä itseni tai ainakin tämän bändin kovin biisi, muttei se minulle nykyisin bändin tai edes levyn kaikkein vahvinta antia edusta. Votsku lisäsi lead-kitaraan hyviä juttuja omiani täydentämään. Kelpo ralli kuitenniin, lyhyesti summaten iskevän melodinen rokkibiisi. Ehkä tyylisuunnallisesti itselleni esiinnousevin asia on, että vaikka noita heavy- ja rock-vaikutteita on tämän yhtyeemme kappaleissa aina ollut, niin tässä on oikeastaan ensimmäistä kertaa musiikilliseen taustaan eksynyt perinteisen hard rockin puolelle meneviä sävellys- ja sovitusjuttuja.

Myös Betrayal on aika pitkään muhinut suorite, lead/soolokitaristimme Vottonen väänsi muistaakseni tämän kappaleen rakennetta kohdilleen 3-4 vuotta, antamatta meidän muiden puuttua lopputulemaan. Musiikillisesti itse koen, että se on tietyllä tavalla tällaisesssa melodeath-muodossaan pääosin meille poikkeuksellisen ”tylsän suomalaisen” kuuloinen, mutta samalla onneksi ehkä myös tiettyä satunnaisesti väläyttelemäämme Death-yhtyeen perimää edustava. Sanoituksellisesti kappale peilaa melko tyypillisiä death metal-ulottuvuuksia pientä Garbage-fiilistä lisäten. Tavallaan kappaleen anti itselleni vertautuu edeltävän ”The Asylum”-levyn nimikkokappaleeseen, mitä nyt ei omasta mielestäni ole musiikillisesti tai sanoituksellisesti aivan yhtä hyvä!

Betrayalin levykokonaisuutta ajatellen vaatiman lyhyemmän jatkobiisin edellyttämä Nails on varsin jännä kappale, joka oli ulkomusiikillisin syin pitkään jopa levyn työnimenä. Henkilökohtaisesti sen tekeminen oli täysin Star Childrenin vastakohta, koska kiskaisin tämän Katharsis-hengessä valmiiksi about puolessa tunnissa, tiettyjä elämän hankalimpia valintoja viime tipassa edeltäen ja niitä kitaraan purkaen. Mana Manaa tuli siinä juuri aiemmin kuunneltua, mikä varmaan välittyy jos sen tietää. Sanoitukset väänsin kokolailla siinä soittamisen ohessa, siksipä siellä mm. joku Truth is burning-viittauskin yhä on. Tavoitteena kappaleen tehdessä olikin pelkästään ulostaa tiettyjä negatiivisia fiiliksiä ja jättää kappale luultavasti pöytälaatikkoon mätänemään, mutta yllätykseni muut pitivät kappaletta nauhoittamiskelpoisena ja niin vaan tästä kuoriutui todella iskevä perusbiisi. Lead-kitaraa en itse tähän yhtään säveltänyt tai varsinaisesti edes suunnitellut mukaan, oma ohjeeni Vottoselle oli soittaa kappaleen melko yksinkertaisen pohjan päälle Otra-sooloa alusta loppuun, mutta ukkeli taikoi siihen tiettyjä höysteitä, jotka osaltaan auttoivat tekemään kappaleesta levyn henkilökohtaisia suosikeita.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Mother Superior kertoo Ken Russellin ”The Devils”-elokuvan ja ylipäätään vuoden 1634 Loudonin tapauksen äärimmäisen pelkistetysti tarinaa yksinkertaistaen. Kappaleen sävellys oli jo alkujaankin todella lähellä nykyistä muotoaan, mutta hidastelevalta luonteeltaan himpun enemmän death/doom-tyylinen. Ode ja Vottonen lisäsivät omat näkemyksensä, joiden kautta kappale saavutti säe-osiensa kautta muotonsa, tehden tästä omasta mielestäni todella omaleimaisen kappaleen – yleensä minulle on todella helppo, etenkin itseni pääsäveltämien kappaleiden osalta, sanoa biiseistämme johonkin genreen tai jopa tarkasti toiseen yhtyeeseen sidottu yhtymäkohta, mutta Mother Superior on minusta kappale, joka ei ainakaan omassa päässäni vertaudu kehenkään muuhun. Liekö sitten kyseessä vahvuus vai heikkous on kunkin kuulijan valittavissa.

Jos en itse tietäisi, kuvittelisin Eraserin edustaman HC:n ja kasariheavyn musiikillisesti hieman hämmentävän yhdistelmän olevan omaa käsialaa, mutta niin vain kyseessä on Vottosen tekemä kappale. Levyn yhtenä nopeimmista ja lyhyimmistä kappaleita se kertoo talouspoliittisen sanomisensa suht rivakkaan tahtiin. Olemme mieltyneet kappaleeseen aika paljon ja laulaja/rytmikitaristimielessä päädyimme lopulta laittamaan siihen meille aika epätyypillisen vahvat tuplakitarat. Ode teki tässäkin kappaleessa erityisen vahvaa sovittamistyötä, jonka puolesta itse lasken erityisesti kertosäkeen kitaraharmoniat sekä C-vokaaliosan pikkuviilaukset todella koviksi!

The Gods Above Us edustaa yhtyeemme yksinkertaisempia peruskappaleita, jotka kulkevat melko tavanomaisen rakenteen ja sovituksen kautta. Biisinkirjoitus itselläni alkoi kyllä melko monimutkaisena ja vahvan Egypti-skaalailun kautta, mutta tässä vaiheessa se oli vielä melkoista tajunnan virtaa ilman selkeää punaista lankaa. Osia ja melodioita tuli lopulta tiputeltua pois aika rankalla kädellä ja näin kappale sekä yksinkertaistui että lyheni lopulta melkoisesti. Jäänteeksi sisältöön jäi kuitenkin häivähdyksiä alkuperäisistä melodioista, mitkä ainakin omaan trumpettiin puhaltaen toimivat varsin mallikkaasti, jos johta ehkä kovin melodiaorgasmi tästä tipahti kokonaisuuden nimissä. Uskontojen ohjaavuutta pienten ihmisten elämään kritisoiva kappale päätyi myös sisältämään levyn suosikkisooloni – mikä kertoo aika paljon, kun täsmentää, että Vottonen soittaa vähänkään pienempien bändien piirissä omasta mielestäni yhdet tämän maan kovimmat lead- ja soolokitarat. Mies itsehän ei tunnu ymmärtävän tämän kappaleen soolon hehkutustani, mutta itse nyt olenkin aina ollut häntä enemmän simppelin perinneheavyn ystävä, heh.

Yhtyeen ydinosaamisalueena aina olleen keskitempoisempi/seminopea melodiointi jatkuu myös Clockwork Orange kappaleessa, joskin noin sovituksellisesti ja sävellyksellisesti kappale on kuitenkin hieman edeltävää monitahoisempi ja teknisempi. Vottonen viilaili osaa lead-kitaroista vieläkin monipuolisempaan sävyyn, tehden osaltaan kappaleesta ihan miellyttävän melodiapommin. Biisinkirjoitusta muistellen ehkä sellainen vähän epäselvempi asia oli, että miten tämä kappale pitäisi aloittaa ja potkaista käyntiin. Pelkillä rummuilla käynnistyvä erillinen intro-osa kuitenkin ratkaisi asian mielestäni aika tyylitajuisesti. Itse en oikein diggaa tämän biisin tarinasta, mutta eipä oikein voi kuin peiliin katsoa. Kun tarinankerronta on saavuttanut jonkinlaisen epämääräisen etenemispisteen niin en ainakaan itse osaa enää heittää koko roskaa romukoppaan ja aloittaa uutta, vaan tällöin melkein jonkun muun tarvisi tehdä uudet sanat & voksusovitukset, tai vähintään pistää homma käyntiin eri urille ohjautuen. Jotenkin sitä vain fiksautuu omaan päänsisäiseeen ajatukseen, kun sitä on erilaisina versioina sata kertaa mielessään kelannut.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Levyn lopettaa sen pisin kappale, joka samalla on levyn ”nimikkokappaleen” tiputettuamme levyn ainoa hevosaiheinen ralli. Kuten nämä kappaleemme aina, menee tämänkin musiikillinen anti meidän mittapuullamme rankempaan päähän ja on tietyllä tavalla paluu levyn alkupään riffivetoisempiin tunnelmiin. Kaiken kaikkiaan kyseessä on pääosin selvä death metal-kappale, poikkeuksena jonkinmoiseen groove-meininkiin taittuva kertsiosa. Kaiken kaikkiaan tämä on minusta aika vahva ja kuuden minuutin kestonsa ihan hyvin kantava kappale, vaikka mikään riffi ei sinällään ole yksinään ihan kovinta A-luokkaa. Enemmän kuin osiensa summa siis. Tämän sanoituksethan eivät muuten edistyneet yhtään, kunnes jollain työmatkalla tappaessani aikaa lentokentällä keksin laittaa demoversion soimaan ja siinähän se idea sitten syttyi ja alkuun pääsyn jälkeen tarina kirjoitti itsensä aika nopsaan kuntoon. Vähän kyllä tätäkin runkoa vielä Oden kanssa säädettiin myöhemmin. Tähän biisiinhän nivoutui/nivoutuu introna mukaan sovittamamme When Ants Go Marching, mutta ilmeisestä syistä sitä nyt ei lopulliseen levyversioon kuitenkaan laitettu.

Täten itse siis koen Indivual Horse Patterns levymme ja sen sisältämät biisit, yhden ihmisen ei-niin-objektiivisten linssien läpi. Ajatusten kirjoittaminen oli ihan mukavaa ja itse tykkään todella paljon lukea vastaavia muilta bändeiltä kuuntelun sivussa, toivottavasti nämä tekstit siis antoivat jollekin muullekin jotain!”

Levyn julkaisun jälkeen yhtye aktivoituu myös taas keikkarintamalla niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Keikkoja saa, etenkin kotimaan osalta, tarjota.

Ensimmäiset näytteet levyltä putkahtavat varmaan lähiviikkoina eetteriin. Koko levy tulee todennäköisesti ennakkoon kuunneltavaksi ja aika todennäköisesti tulee myös taas tehtyä jonkinmoiset kuvaukset joka biisistä, missä valottuu niiden musiikillia taustoja, lyriikoiden aiheita ja muuta tuollasta höpsöä. Itse kun tuollaisista aina tykännyt studiovideoita enemmän.

Ehkä vähän tiukennettu ruuvia, mutta kyllä pääosin yhä semmoisessa melodisessa keskitempo/seminopea-ympäristössä mennään.”

https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/16603066_1270274306341146_9102047464990167969_n.jpg?oh=1f3efaf600e67290958fe2f66133ce47&oe=593650E6
https://www.levykauppax.fi/artist/caught_in_the_between/individual_horse_patterns/#512525