Väsynyt Uniklubi juhlisti uutta Tulennielijä-albumiaan Tampereen Yo-talolla

Uniklubi Yo-talolla

2000-luvulla suosionsa huipulla ollut kotimaisen rockin kasvo Uniklubi on palannut keikkalavoille. Yhtye on edellisen julkaisunsa jälkeen käynyt läpi kokoonpanouudistuksia ja julkaisi 13. huhtikuuta uuden kokopitkän albuminsa ”Tulennielijä”. ”Tulennielijän” julkkareita juhlittiin Tampereen Yo-talolla.

Toimittaja on sitä ikäpolvea, joka on viettänyt teinivuotensa Uniklubin dramaattisten ja hieman liian vakavien lyriikoiden tahdissa. Uusi albumi lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen herätti epäilyksiä: voiko comeback mitenkään toimia? Eikö tämän aika ole jo ohi?

Nostan hattua yhtyeen rohkeudelle soittaa pääsetissään ainoastaan uuden albuminsa kappaleita. Ne vaikuttivat tehneen naisvaltaiseen, noin kolmekymppiseen yleisöön riittävän vaikutuksen: Yo-talon salissa oli tiivis tunnelma, ja moni lauloi kehottamatta laulaja Jussi Selon mukana. Singlebiiseistä erityisesti energisempi, jonkin verran vanhan koulukunnan Uniklubia muistuttava ”Laavaa” sytytti yleisöön kipinän. Myös ”Hei hei tähdenlento” keräsi alleen voimaa, jota albumiversiossa ei kuulla.

Hitaamman tunnelmointiosuuden muodostivat kesäinen ”Sydänkesä” ja livenä yllättävän tummanpuhuva ”Ainiaan”. Kappaleissa kuultiin vierailevaa viulisti Sanna Natusta, jonka soitto valitettavasti pääsi hukkumaan muiden soitinten joukkoon lähes koko ajaksi. Kappaleiden aikana yleisöllä oli paljon tekemistä; bändin ei onnistunut pitää ihmisiä hyppysissään keveillä kesäkuvilla ja diskopallovaloefekteillä, vaan juttu kaverille voitti.

Uniklubin Jussi Selo

Yleisökontaktissa oli paljon parantamisen varaa. Jussi Selon lisäksi muu bändi ei juurikaan ollut vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Myös lavan sisäinen meno vaikutti kuplautuneelta: perussetin päättävän ”Laulun petetyille” aikana kosketinsoittaja Tuomas Lepistö jätti Selon oman onnensa nojaan tämän häntä lähestyessä. Osittain kankeus lienee pantavissa uusien kappaleiden ensilivesoiton piikkiin. En silti haluaisi nähdä toista keikkaa, jossa kitaristi Janne Selo ei suvaitse riisua lähinnä mauttomia aurinkolasejaan edes encoren aikana.

”Tulennielijä”-Uniklubi on harmistuttavan väsynyt, käsiä monotonisesti yhteen takomaan pyytävä ja lavalleen jäävä yhtye. Selon välispiikit alleviivaavat tunnetta: ostakaa meidän levy, niin me tehdään vielä yksi joskus. Vanhan fanin on vaikea olla ajattelematta, että tämä on virallinen lopun alku.

Väsymys katoaa maagisesti encore-setin aikana. Jukebox-tyyliin biisitoiveina toteutettu encore piiskaa koko bändin hereille. Yleisö pakkautuu niin tiukasti yhteen, että lähipöydissäni kaatuu ja särkyy useita laseja. ”Kaikki mitä mä annoin” personoidaan Tampereelle sijoittuvaksi, ja yhdessä laulettu klassikkosingle ”Rakkautta ja piikkilankaa” päättyy rumpali Jani Auvisen virkistävän raivokkaaseen takomiseen. Yleisö karjuu biisitoiveita keuhkojensa pohjasta. Setin päättävä kappale ”Mitä vittua” on täynnä sitä energiaa, mitä Uniklubilla silloin joskus oli.

Ilman Jussi Selon yritystä ja tunnistettavaa ääntä tämä keikka lienisi jäänyt minulta kesken. Eteisessä poistuessa kuulin kuitenkin takanani puhuttavan, että olipa saatanan hyvä keikka. Toivon, että yhtyeen kankeus johtuu ainoastaan uuden materiaalin opettelusta – olisi sääli kuopata itselle tärkeä bändi. Kenties tulen kuuntelemaan Uniklubia uudelleen vuoden kuluttua, ja pohdin sitten uudelleen.

Settilista
Melankolia
Hei hei tähdenlento
Laavaa
Sydänkesä
Ainiaan
Hauras mieli
Pakkopaita
Kielletty kaupunki
Tulennielijä
Laulu jätetyille

Encore:
Kaikki mitä mä annoin
Huomenna
Rakkautta ja piikkilankaa
Kukka
Mitä vittua

Teksti ja kuvat: Noora Raiskio

Kommentit