Viidennen sooloalbuminsa julkaisun kynnyksellä oleva Steven Wilson: ”Mielestäni rock-tähdet saavat liikaa huomiota”

Suomessa suurta suosiota nauttiva Porcupine Treesta tuttu laulaja Steven Wilson on julkaisemassa seuraavaa ”To The Bone” -nimistä sooloalbumiaan elokuun 18. päivä Caroline Internationalin kautta. Kaaoszine tavoitti puhelimitse Stevenin kotoaan kesäkuussa ja keskusteli hieman tulevasta albumista sekä miehen tulevaisuuden näkymistä albumin julkaisun jälkeen:

Terve Steven. Miten sinulla on kesä lähtenyt käyntiin?

Steven: Hyvin. Olen tehnyt aika paljon promohommia tulevaan albumiin liittyen mikä on mielestäni hyvä, sillä pidän musiikista puhumisesta. Se on hauskaa, olipa sitten kyseessä musiikki yleensä tai oma musiikkini.

Olet varmasti lukenut Soundgardenin laulaja Chris Cornellin menehtymisestä? Millainen vaikutus hänellä on ollut sinuun?

Steven: Hyvin vähän, mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi hyvin surullista. En kuunnellut hänen musiikkiaan mutta ymmärrän kyllä surun. Viime vuonna Princen menehtyminen oli suuri järkytys minulle, sillä kasvoin hänen musiikkinsa parissa. Tuntuu aina pahalta kun sellainen henkilö poistuu keskuudestamme; se on kuin menettäisi parhaan ystävän, joka on opettanut ymmärtämään elämää. En tuntenut Cornellia, mutta ymmärrän että monet ovat hyvin surullisia.

Eikö sinusta ole surullista, että artistit saavat ansaitsemaansa tunnustusta sen jälkeen, kun he ovat menehtyneet eivätkä silloin kun he ovat elossa?

Steven: Mutta olihan hänellä myös valtavasti onnistumisia elinaikanaankin. Tähteys on absurdi ammatti. Mielestäni rock-tähdet saavat muutenkin liikaa huomiota. Mieti vaikka sairaanhoitajia, lääkäreitä ja opettajia, jotka tekevät koko elämänsä tärkeää työtä, eivätkä saa siitä tunnustusta elinaikanaan tai kuolemansa jälkeen. Pop- ja rock-tähdet saavat paljon tunnustusta jo elinaikanaan. Chris Cornell oli hyvä tyyppi, joka kirjoitti hyviä biisejä, teki hyviä ja huonoja levyjä… mutta jo se, että hänen kuolemansa uutisoitiin, kertoo siitä, miten nostamme esimerkiksi muusikot ja näyttelijät asemaan, joka ei ole oikeastaan ansaittu. Cornellilla oli mahtava elämä; hän sai soittaa rockia ja hänelle maksettiin siitä, häntä rakastivat tuhannet ihmiset.

Onko tuo yksi syy siihen, miksi itse pysyttelet usein taka-alalla sen sijaan että haluaisit pysytellä ’’spotlightissa’’?

Steven: Minusta koko julkisuuden ajatus on absurdi. On outoa että fanit, eli ihmiset, jotka pitävät musiikistani ovat niin jännittyneen oloisia jutellessaan minulle. Olenhan ihan tavallinen heppu loppujen lopuksi, minulla on vain aika erikoinen ammatti. Kirjoitan biisejä ja olen onnekas siinä. On hienoa kuulla, jos ihmiset pitävät musiikistani ja ehkä näkevät minut roolimallina, mutta en ole sen parempi ihminen kuin kukaan muukaan. Inhoan asennetta jossa julkkikset alkavat oikeasti uskoa olevansa muita parempia ihmisiä. Mielestäni se on hyvin amerikkalainen asenne ja tulee varmaan Hollywoodista. Ehkä eurooppalaisena en ymmärrä sitä. Ehkä se on yksi syy siihen, miksi en ole niin esillä julkisuudessa.

Siirrytään tulevaan albumiisi. ’’To the Bone’’ on viides sooloalbumisi. Vietit ilmeisesti enemmän aikaa studiolla kuin aikaisemmin, joten miten tämä albumi eroaa aikaisemmista?

Steven: Kyllä. Kaksi edellistä albumiani olivat enemmän bändikeskeisiä. Tämä on ollut enemmänkin tuottamisharjoitus. Tein tällä albumilla enemmän itse, mikä tekee tästä todellisen sooloalbumin, koska käytin myös enemmän aikaa studiolla. Se on myös johtanut erilaiseen soundiin, materiaali on suorempaa ja yksinkertaisempaa, ehkä myös melodisempaa, ja tuottaminen on kerrostuneempaa kuin koskaan.

Tälle albumille olet ilmeisesti saanut inspiraatiota progressiivisista pop-albumeista, joita kuuntelit lapsuudessasi? Mistä sait idean tehdä sen tyylistä musiikkia, jota kuuntelit nuorempana?

Steven: Olet ehkä kanssani samaa mieltä kun sanon, että musiikin kuuntelu kehittyy luonnollisesti koko ajan. Ehkä vuoden kuuntelet tietynlaista musiikkia, jota et ole kuunnellut aiemmin. Minun musiikinkuunteluni seuraa juuri tällaisia syklejä. Muutama vuosi sitten kuuntelin paljon 70-luvun progressiivista rock-musiikkia ja viime vuodet taas olen kuunnellut paljon artisteja, kuten Kate Bush, David Bowie, Prince ja Tears for Fears. En osaa selittää sitä mutta ehkä en vain halua toistaa itseäni, vaan siirtyä eteenpäin.

Kuinka tärkeää sinulle on ajatella laatikon ulkopuolelta? Olethan tehnyt hyvin erilaisia projekteja urasi varrella.

Steven: Se on hyvin tärkeää, koska en halua toistaa itseäni. Oikeastaan iso osa musiikkibisnestä pyörii juuri päinvastaisen ajatuksen varassa ja myös fanit odottavat sitä. Jos et toista itseäsi ollenkaan, olet ongelmissa, ja vaatii paljon tahdonvoimaa vastustaa painetta jatkaa menestyneen musiikin toistamista uudelleen ja uudelleen. Se on todellista itsensä toteuttamista, ja minulle musiikin tekemisessä on kyse juuri siitä. Ehkä siksi en ole kovin menestynyt. Haluan kuitenkin olla aina innostunut ja inspiroitunut siitä, mitä teen.

Olet tehnyt paljon hyvin erityylistä musiikkia urasi varrella. Kuinka vaikeaa on löytää oikea suunta uuden musiikin kanssa?

Steven: Seuraan vaistojani enkä mieti sitä liikaa. Jos se kuulostaa siltä, että minulla ei ole suunnitelmaa, niin se pitää paikkaansa. Tiedän, mitä olen jo tehnyt ja haluan kokeilla jotain erilaista. Olen tehnyt myös paljon yhteistyötä ja se on ollut mielestäni mukavaa, koska voin kokeilla erilaisia tapoja tehdä musiikkia.

Kuinka tärkeää sinulle on tehdä yhteistyötä muiden artistien kanssa  ja saada sitä kautta uusia lähestymistapoja musiikkiin?

Steven: Hyvin tärkeää. Artisti, joka tylsistyttää minua eniten koko maailmassa, olen minä itse. Se johtuu siitä, että tiedän tarkalleen, mitä aion soittaa, mitkä rajoitteeni ovat ja niin edelleen. Toiset ihmiset taas innostavat minua omilla tulkinnoillaan musiikista ja vievät minua eteenpäin. Jos teen musiikkia yksin, minulle tulee tylsää.

Laulaja Ninet Tayeb laulaa paljon albumillasi. Oliko tarkoituksena alun perinkin, että hän laulaa enemmän vai miten päädyitte tähän?

Steven: Tämä oli täysin suunniteltua. Ninet lauloi aiemmin vain yhdessä biisissä nimeltä ”Routine”. Nykyään olemme läheisiä ystäviä ja jo alusta asti, ennen kuin aloitin edes kirjoittamaan albumia, tiesin että haluaisin duettoja Ninetin kanssa.

Mitä voisit kertoa albumin biiseistä? Minkälaisia aiheita albumissa käsitellään?

Steven: Tämä albumi kertoo tavallaan maailmasta jossa elämme. Voisi sanoa, että se on cliché, mutta maailma jossa elämme juuri nyt on hyvin ongelmallinen. Se vaikuttaisi olevan taantumassa, ja ihmisrotu kulkemassa taaksepäin eikä eteenpäin. Asiat joista luulimme jo päässeemme eroon vuosia sitten, kuten seksismi, rasismi, homofobia ja kiihkouskovaisuus, ovat kaikki tulleet takaisin entistä vahvempina. Olen kirjoittanut kappaleita kiihkouskovaisuudesta ja terrorismista. Yksi kappale kertoo siitä miten totuutta voidaan muokata. Se on absurdi ajatus, totuuden pitäisi olla tulkinnan ulkopuolella mutta nyt, Donald Trumpin aikana, totuus vaikuttaisi olevan kiinni siitä miten faktoja väännetään palvelemaan tarkoitusta. On olemassa valeuutisia! Kappale käsittelee sitä; onko olemassa totuutta kun mihinkään ei voi enää luottaa. Ihmiset antavat manipuloida itseään eivätkä edes välitä siitä. Se huolestuttaa minua.

Kiitos oikein paljon haastattelusta ja onnea tulevan albumin kanssa! Mitä haluaisit sanoa suomalaisille faneillesi, jotka tulevat katsomaan, kun tulet seuraavan kerran Suomeen?

Steven: Odotan aina innolla Suomen keikkojani, se on yksi parhaita paikkoja soittaa. Siihen on vielä aikaa, mutta kun sen aika koittaa, olen hyvin iloinen.

https://www.facebook.com/StevenWilsonHQ/

Haastattelu: Arto Mäenpää