Voivod – progressiivisen fuusioscifi-thrashin mestarit

Mistä maasta tulee kenties maailman omaperäisin thrash metal -yhtye? Oikea vastaus on…Kanada. Tänä vuonna jo 36 vuotta täyttävä kanadalainen Voivod julkaisee uuden albuminsa syyskuussa ja saapuu tulevalla Euroopan-rundillaan kahdelle keikalle myös Suomeen, joten siinä on jo tarpeeksi syytä jututtaa yhtyeen alkuperäisjäsentä, rumpali Michel ”Away” Langevinia tulevasta sekä menneestä. Mukaan kysymyksiä laukomaan pyysin myöskin kultaisella 80-luvulla alkunsa saaneen ja omaperäistä progressiivista thrashia veivaavan The Hirvi -bändin basisti Jusan, kenties Suomen kovimman Voivod-fanin.

Hyväntuulinen ja puhelias rumpalilegenda on Skypen päässä kotonaan Montrealissa. Festarikausi on saatu pakettiin ja nyt on aikaa hengähtää hetki ennen pian alkavaa tiivistä kahden kuukauden mittaista Euroopan-rundia. Naureskelemme hetken kanadalaista sydäntä lämmittävälle “The Moose” -bändin nimelle ja Away kertookin Suomen muistuttavan kiertueella eniten rakkaita kotikontujaan niin puustoltaan, ilmastoltaan kuin ilmapiiriltäänkin. Sitten siirrymme asiaan.

Yhtyeen peräti 14. studioalbumi ”The Wake” julkaistaan tosiaan syyskuun lopussa. Awayn mukaan luvassa on jälleen taattua ”fusion thrash metalia”, mutta miten uusi levy peilautuu bändin aiempaan, melkoisen laajaan repertuaariin?

–  ”The Wake” on progressiivisempi kuin muutamat aikaisemmat julkaisumme. Jos sitä pitäisi verrata aikaisempiin levyihimme, se on lähellä “Dimension Hatrössia” ja “Phobosia”, koska siinäkin on pitkä yhtenäinen tarina välisoittoineen, introineen ja outroineen. Levyllä on myös paljon erilaisia ambient-juttuja.

Mainittu uuden levyn tarina sisältää tuhoa, kaaosta ja konflikteja. Kuinka lähellä tarinan tapahtumat ovat reaalimaailman tapahtumia vai ovatko ne vain satua?

– Tarina on scifi-kontekstissa, mutta kuten aina, tässäkin tarinassa on kyse varoituksesta ­– siitä mitä tällä planeetalla on tapahtumassa. Tarina on tavallaan meidän mielipiteemme siitä, käännettynä Voivodin maailmaan. Tälläkin levyllä on läsnä kylmä sota ja 80-luvun alkuvuosien cross punk. Siellä on paljon vaikutteita 70-luvun Rushilta, ja siksi se onkin niin scifiä.

Internetin ansiosta tarjolla on entistä enemmän tietoa, mutta yhtä lailla myös disinformaatiota. Yritämmekin puhua molemmista puolista, koska on välillä vaikea tietää, mikä on totta ja mikä ei.

Levyllä kuullaan joissain kappaleissa myös jousikvartettoa sekä hieman erilaisia perkussioita. Mistä ihmeestä idea niihin syntyi?

– Kitaristi-Chewyn mielestä jotkin kappaleet kaipasivat jousikvartettoa, joten hän kirjoitti jousille osuudet. Hänellä on myös quebeciläinen ystävä, joka soittaa perkussioita mm. luilla, ja Chewy pyysikin häntä soittamaan kappaleisiin kaikenlaisia outoja perkussiorytmejä. Chewyhan opettaa itse collegessa, ja saimme eräältä hänen koulunsa musiikinopettajalta apua erilaisiin ambient-juttuihin. Halusimme välisoittojen olevan kuin alkuperäisestä ”Apinoiden planeetta” -elokuvasta. Chewylla on ollut suuri rooli ”The Waken” sävellystyössä ja studiossa; hän onkin ollut meistä kaikkein kiireisin tämän albumin kanssa.

Chewy istuu siis ilmeisesti bändiin täydellisesti?

– Chewy tuo rohkeasti ideoita bändiin pelkäämättä olevansa liian kaukana Piggyn tyylistä ja perinnöstä. Piggy oli enemmän vanhan liiton boogieta, kun Chewy taas on kirurgintarkka ja rytmiorientoitunut soittaja. Hänellä on oma tyylinsä, mutta hän onnistuu silti pitämään Voivodin hengen mukana. Chewyn ja Rockyn yhteissoitossa taas on uusi futuristinen tyyli, joka saa minutkin soittamaan uudella tavalla. Se on todella jännittävää ja motivoivaa.

Tyyli- ja kokoonpanomuutokset ovat siis pitäneet motivaatiota yllä vuosien saatossa. Mutta onko jotain tiettyä aikakautta ja kokoonpanoa, jota erityisesti kaipaat?

– Tämä on nyt bändin viides kokoonpano, ja jokaisessa olen soittanut eri tavalla. Thrashia Blackyn kanssa 80-luvulla. Ericin (Forrest) kanssa soitimme lähes nu-metallia, kun taas Jasonin (Newsted) tyyli oli lähellä stoner rockia, koska hänhän on suuri Geezer Butler -fani. Kun Blacky tuli takaisin, palasimme jossain määrin thrash metalliin, ja nyt Chewyn kanssa tämä on taas scifiä ja progressiivista thrashia. Joka kerta joudun siis soittamaan eri tavalla, mikä on virkistävää. Rehellisesti sanoen en siis kaipaa miltään aikakaudelta mitään, nautin vaan kyydistä.

Aikakausista puheenollen, mikä oli mielestäsi Piggyn sävellyksen kulta-aikaa?

– Jossain vaiheessa Piggy diggaili kovasti esimerkiksi Toolia ja kyllästyi ahtamaan tuhatta nuottia yhteen sooloon. Sitten hän keskittyi etsimään uusia musiikillisia tekstuureja. Hänen tyylinsä tosiaan vaihteli vuosien ja kokoonpanojen myötä, mutta esimerkiksi psykedelian puolesta ”Angel Rat” ja ”The Outer Limits” olivat hänen biisinkirjoituksessaan helmiä, kun taas innovatiivisuuden puolesta ”Dimension Hatröss” on selkeä merkkipaalu.

Kun “Rrrööääaar”-, “Killing Technology” – ja “Dimension Hätröss” -albumeiden biiseistä julkaistiin ”The very best of Noise Years 1986-1988” -kokoelma viime vuonna, oli huikeaa kuunnella sitä ja huomata se mielettömän nopea kehitys, joka tapahtui ihan parissa vuodessa. Aivan kuin emme olisi edes sama bändi! Mutta toisaalta, silloin asuimme yhdessä, treenasimme joka ilta ja keikkailimme koko ajan, joten siksi tuona lyhyenä aikana tapahtui valtava evoluutio.

Kirjavasta tuotannosta fanituskeskustelu kääntyykin suosikkialbumeihin.

– Paras Voivod albumi -kiistely keskittyy lähinnä ”Nothingface”- ja ”Dimension Hatröss” -julkaisujen välille. Jotkin albumit, kuten esimerkiksi ”Angel Rat”, taas ovat aiemmin jääneet vähemmälle huomiolle, mutta nyt se on taas löydetty ja siitä on kumma kyllä tullut monien suosikki.

Away on myös graafikko ja herra on tehnyt kaikki bändin kansitaiteet alusta lähtien. Haastattelua ei siis voi tehdä keskustelematta miehen visuaalisesta taiteesta. Mistä uuden albumin raivoisan punaisessa kannessa oikein on kyse?

– Yritän aina kuvata albumin musiikkia ja sisältöä niin hyvin kuin mahdollista. Kun keskustelin Snaken kanssa sanoituksista, homma vaikutti hyvin post-apokalyptiseltä, ja näin sain vision meistä neljästä pitämässä ruumiinvalvojaisia kuolleelle planeetalle.

Tyyliin hain alkuaikojen kansien akryylimaalausten tunnelmaa. Olen viime vuosikymmenet tehnyt grafiikkaa digitaalisesti, mutta minulla on ollut vaikeuksia vangita kansigrafiikoihin albumien intensiivisyyttä.  Mutta tämä uusi on minusta lähellä ensimmäisten albumiemme kansien tunnelmaa, mikä oli tavoitteenikin.

Pitkä matka on kuitenkin tultu ensimmäisistä albumeista.

– Olimme alussa niin köyhiä, että piirsin “Rrrööääaarin” kannet pitsalaatikkoon ja lähetimme laatikon Berliiniin. Nykyään käytetään WeTransferia, joten asiat ovat siis menneet eteenpäin valtavasti.

Kyseisen pitsalaatikon lisäksi Awaylla on kotonaan vieressään kolmen muunkin albumin kansien alkuperäisteokset. Tosin ne on jo maalattu oikealle kankaalle.

– Eräs taideopiskelijaystäväni tympääntyi siihen, että jouduin edelleen maalaamaan pahville, ja ”Killing Technogya” varten hän osti minulle oikean kankaan, joten siitä lähtien maalatut teokset ovat nyt myös ihan oikeissa kehyksissä.

Musiikin ja miehistön lisäksi myös bändin logot ovat vaihtuneet tiuhaan, mutta mikä mahtaa olla taiteilijan itsensä henkilökohtainen suosikki?

– Klassinen, tunnistettava, cyber punk -liikkeestä vaikutteita saanut “Rrrööääaar”- ja “Killing Technology” -ajan logo on oma suosikkini – kuten myös useimpien muiden. Kaikkihan käyttävät juuri sitä promotoinnissa, joten palaamme siihen itsekin, kun teemme vaikka uuden backdropin. Senkin piirsin alun perin pahville musteella ja nyt se on jo kellastunut, mutta sekin on yhä tallessa.

”Monet ovat kyselleet, miksi emme enää soita täydessä scifi thrash -varustuksessa.”

Bändin visuaalisuus ja alkuaikojen scifi metal -henkiset asusteet olivat se juttu, mihin moni, kuten myös Jusa, 80-luvulla huomiotaan kiinnitti. Miksi asusteista aikoinaan luovuttiin?

– Sehän oli meille loppujen lopuksi aika lyhyt aikakausi jossain vuosien 1984 ja -86 välillä. Piggy itse asiassa mietti aikoinaan, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme jatkaneet soittamista niissä tamineissa. Porukka selvästi diggasi niistä. Mutta kun teimme Celtic Frostin kanssa rundin UK:ssa, asusteet alkoivat jossain vaiheessa tuntua meistä hölmöiltä. Suurin osa yleisöstä oli punk-thrash-porukkaa, joilla oli vain farkut ja t-paidat. Kun sitten ensimmäisen kerran näin Metallican, joka tuli lavalle farkuissa ja t-paidoissa, päätimme mekin lopulta pukeutua lavalle samalla tavalla kuin pukeudumme muutenkin. Se tapahtui varsin luontevasti vuonna -86, emmekä ole sen jälkeen ajatelleet asiaa sen enempää. Tyylikin on vaihtunut thrashista scifi-metalliin ja siitä psykedeeliseen metalliin, joten siinä varustuksessa soittamisessa ei ehkä olisi ollut järkeä.

Reunion-kiertue täysissä asusteissa herätti sekä hykertelyä että arveluja, että jotkut jäsenistä eivät kenties enää mahtuisi asuihin. Mutta oltiinpa lavalla sitten asuissa tai farkuissa, voisiko bändi kuvitella ottavansa settiinsä Eric Forrest -aikakauden ”Negatron”- ja ”Phobos”-levyjen biisejä?

– Soitamme joskus “Forlornia”, mutta koska olemme lisänneet settilistaan biisejä ”Post Societylta” ja nyt ”The Awakelta”, meidän pitää jättää joitain albumeja väliin. Tulevalla rundilla skippaamme Ericin ja Jasonin ajan albumit ja keskitymme kahden tuoreimman lisäksi seitsemän ensimmäisen albumin kappaleisiin. Toisaalta, meillähän on pian 14 studioalbumia, joten olisi myös mahdollista tehdä keikka, jossa on biisi jokaiselta levyltä. Se olisi aika siistiä.

Voivod lähenee jo keski-ikää, mutta kriisiä ei selkeästi ole ainakaan vielä havaittavissa. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia yhtyeellä mahtaa olla?

– Aiomme keikkailla mahdollisimman paljon, mutta nyt kun olemme löytäneet hyvän tavan työskennellä tien päällä ja kotona, haluamme myös olla johdonmukaisempia julkaisujen kanssa. Levyjä on siis ainakin luvassa lisää.

Aiomme myös valloittaa uusia alueita. Esimerkiksi Etelä-Amerikka on ollut mahtava ja haluamme mennä useammin Aasiaan ja Australiaan. Lisäksi metallimusiikille on aukeamassa ihan uusia maita, kuten Intia ja Kiina. Monet ystäväbändimme, kuten Exodus, TestamentjaKreator kiertävät jo uusia paikkoja, mikä avaa ovia meillekin. Viimeisin Euroopan-rundimmekin oli loppuunmyyty kaikkialla, ja jopa promoottorit olivat hieman ihmeissään.

En osaa sanoa, kuinka monta vuotta kykenemme vielä rundaamaan, mutta levyttämään pystymme vaikka ikuisesti ja niin myös haluamme todella tehdä.

Tuleva rundi on erittäin tiukka aikataulultaan ja bändi nauttii siitä raskaudesta huolimatta. Suomeen Voivod saapuu lokakuussa, ja luvassa ovat keikat Tavastialla Helsingissä sekä Tampereen Klubilla. Away haluaakin lähettää terveisensä suomalaisille faneille.

– Haluan kiittää Iron Gangia eli faniklubiamme tuesta vuosien varrella. Uudet sukupolvet tuntuvat löytäneen meidät, ja kun näkee nuoren fanin Voivod-paita päällä laulavan biisien mukana, se on upeaa.

Ja loppuun vielä ensimmäisen single tulevalta julkaisulta: