Yhteisönä hyvän puolesta – Stray From The Path Nosturilla

Stray From The Path -promokuva

Kolmisen vuotta sitten minulla olisi ollut mahdollisuus nähdä Stray From The Path samaisessa tilassa Architectsia lämppäröimässä, mutta toisin kävi. Kyseisen bändin kesällä viimein nähtyäni tuntui siltä, että tämä muutaman vuoden takainen missaaminen tulisi korjattua. Ja näin kävi, paremmin kuin odotinkaan.

Illan avannut Capsize ei ollut juuri yhtään tuttu, mutta aivan kelpo bändi kuitenkin ensimmäisenä lavalle nousemaan. Bändin musiikki ja lavapreesens eivät ehkä juuri hurmanneet, ja yhtye tuntui samasta puuta veistetyltä kuin moni muu metalcore-bändi. Jokin bändin kahden kitaristin fiilistelyssä kuitenkin vakuutti, sillä ainakin he vaikuttivat fiilaavan omaa musiikkiaan. Voi siis olla, että olisin saanut bändin esiintymisestä lisää irti, jos olisin tutustunut siihen ennakkoon enemmänkin. Ainakaan nyt en osaa sanoa enempää, kuin että ihan kiva oli.

Kanadalainen Obey The Brave on astetta tutumpi bändi, vaikkakin lähinnä ulkomusiikillisista syistä, sillä bändin keulahahmona toimii Despised Icon -laulaja Alex Erian. Miehen toisen bändin maanisesta deathcore-mätöstä poiketen OTB edustaa mukaantempaavampaa hardcorea melodisilla vaikutteilla. Muullekin yleisölle bändi oli edellistä tutumpi, ainakin joukkohuutojen ja mukana lauleskelun perusteella. Bändin tuotanto ei ole juuri koskaan innostanut levyltä kuunneltuna, mutta sitä kuunnellessa on aina ollut tunne, että se toimisi elävänä hieman paremmin. Onneksi näin todella kävikin, sillä bändin musiikin energia ja oma yhteisöllinen fiilis välittyivät lavalta hyvin. Illan ensimmäiset pititkin nähtiin bändin esiintymisen aikana, ja siinä tuli fiiliksen myötä itsekin vierailtua. Olisin mielelläni katsastanut pidemmänkin keikan, mutta bändin reilun muutaman kymmenen minuutin settikin oli oikein vakuuttava.

Pääesiintyjä oli kuitenkin selvästi illan odotetuin akti, sillä valtaosa yleisostä vaikutti valuvan paikalle vasta hieman ennen Stray From The Pathin alkusointuja. Bändin tuoreen ”Only Death Is Real” -levyn ”The Opening Move” -kappaleella alkanut setti tuntuikin herättävän yleisön heti ensisiirrolla, sillä kaikki paikalla olleet tuntuivat lähtevän liikkeelle. Nosturin miksauspöydän ja lavan välissä oleva alue tuntui muuttuvan hetkessä yhdeksi isoksi moshpitiksi, jossa väki liikkui ja hyppeli musiikin mukana kappaleesta riippumatta.

Illan setti painottui luonnollisesti bändin tuoreimpaan levyyn, jonka ohella soitettiin muutama vanhempikin kappale. Neljän vuoden takaista ”Anonymous”-levyä pidemmälle materiaalissa ei menty, mutta se ei ainakaan minua haitannut, sillä itselleni bändin uudempi tuotanto on aina toiminut parhaiten. Moni saattoi toivoa kuulevansa hieman vanhempaakin tuotantoa, sillä laulaja Andrew ”Drew” Dijorion kysyessä vanhemman materiaalin kelpaavuudesta yleisöstä kuului parikin ”Damien”-huudahdusta.

Illan pääpointtina ei ollut kuitenkaan bändin soittama materiaali vaan yleisön fiilis. Hardcoren yhteisöllisyys on kyseisen musiikin ihailtavimpia puolia, ja oli uskomatonta, kuinka hyvin fiilis välittyi yleisöstä. Olen hyvin usein puhunut pittaamista vastaan, mutta verrattuna esimerkiksi viimeviikkoisen Dying Fetus -keikan yhtä helvetin väkivaltaa olleeseen tönimismassaan Stray From The Pathia katsomaan tullut yleisö loi astetta turvallisemman alueen nauttia musiikista. Mustelmia toki varmaan illan myötä tuli, sitä on hankala kiistää; illan yleisö ei tullut kuitenkaan paikalle murjomaan väkeä vaan pikemminkin murjomaan paskaa fiilistä itsessään. Yksi illan huippuhetkistä koettiin hieman polemiikkia aiheuttaneen ”Goodnight Alt-Right” -kappaleen alussa, kun Dijorio sanoi kaikkien olevan tervetulleita bändin keikoille, paitsi rasistien ja muille pahaa haluavien, johon yleisö vastasi hurraten. Nazi punks fuck off.

Ilta olikin ohi nopeammin, kuin olisin halunnut, illan pääbändin setin ollessa ohi hädin tuskin tunnissa. Näiden bändien saapuessa Suomeen astetta harvemmin – asia, jota Dijorio keikan jälkeen pahoittelikin – olisi mukavaa, jos setit kestäisivät hieman enemmän kuin reilun tunnin verran. Toki oli myös mukavaa päästä lähtemään paikan päältä ajoissa, sillä matka takaisin Tampereelle ei aivan hetkessä hoidu. Huomasin silti lähteväni paikan päältä tyytyväisin mielin. Nosturi ei tainnut ollut lähellekään loppuunmyyty, mutta tämä ei haitannut: paikalla ollut yleisö näytti, että hyvä keikka ei vaadi tuhatpäistä yleisöä toimiakseen.

Settilista:
1. The Opening Move
2. The Loudest in the Room
3. Outbreak
4. Badge and a Bullet Pt. II
5. Goodnight Alt-Right
6. D.I.E.P.I.G.
7. Let’s Make A Deal
8. Snap
9. Black Friday
10. Plead the Fifth
11. All Day & A Night
12. Badge and a Bullet
13. First World Problem Child
14. Only Death is Real

Kirjoittanut: Thomas Frankton

Lue lisää aiheesta

Äärimetallia Nosturiin tuonut SteelChaos saa jatkoa ensi vuonna Helsingissä marraskuun 10.-11. päivä järjestetty SteelChaos saa jatkoa ensi vuonna. Äärimetaliin keskittyvä tapahtuma palaa Nosturiin 9.-10.11.2018. E...
Floridan metallijyrä Trivium Nosturiin maaliskuussa Tämän hetken seuratuimpiin metallibändeihin lukeutuva yhdysvaltalainen Trivium saapuu maaliskuussa Suomeen. Juuri uuden levynsä ”The Sin And The S...
KaaosTV:n videohaastattelussa ensimmäisen keikkansa Suomessa Nosturissa soittanut Cyhra: ”Deby... Cyhra@Nosturi, Helsinki Ruotsalainen entisistä In Flamesin, Amaranthen sekä Annihilatorin jäsenistä koostuva pop metal-yhtye Cyhra julkaisi debyyt...
Tänään debyyttialbuminsa julkaiseva Beast In Black Nosturiin helmikuussa Vahvassa kansainvälisessä nosteessa oleva metalliryhmä Beast In Black nähdään Suomessa ensimmäisellä headline -keikallaan Nosturin lavalla lauanta...