Amorphis, tuo Suomen metallirintaman ylpeyden aihe, julkaisee 19.4. uuden albumin, joka on jo kyseisen yhtyeen 11. Edellisestä ”The Beginning of Times” -albumista on kulunut jo kaksi vuotta, ja itselleni tämä uusi ”Circle” on yksi tämän vuoden odotetuimmista levyistä. Albumilla on myös loistava tuottaja: Painista ja Hypocrisystä tuttu Peter Tägtgren. Saas nähdä, miten miehen työskentely on vaikuttanut uuteen Amorphiksen albumiin.

Aloituskappale ”Shades Of Grey” räjäyttää tämän albumin auki. Niin rankkaa Amorphista kuin ”Shades Of Grey” ei ole pitkään aikaan kuultu. Vaikka alussa onkin örinää, kertsi on laulettu puhtaasti, mikä tasoittaa mukavasti kappaletta. Myös kertsi ja säkeistöt sulautuvat yhteen todella mahtavasti. Ainakin itse kuulin kitarariffeissä hyvin kaukaista samankaltaisuutta ”Phantom Of The Operan” kanssa. ”Shades Of Grey” on yksi albumin, ellei jopa yhtyeen hienoimmista biiseistä.

Rankasta meiningistä päästään hieman hempeämpään tunnelmaan, kun ”Mission” alkaa lempeällä pianonsoitolla. Tämän jälkeen kappale kuitenkin muuttuu Amorphiksen tyyliseksi ja sisältää bändille tyypillisiä elementtejä kuten melodisia riffejä. Seuraavana kuultava ”The Wanderer” on puolestaan ihan ok kappale, joka ei ainakaan ensimmäisellä kuuntelukerralla oikein kolahtanut niin lujaa kuin muut kappaleet. ”The Wanderer” kuitenkin paranee jokaisella kuuntelukerralla.

”Narrow Path” on siitä mielenkiintoinen, että se alkaa jopa hieman folkahtavalla introlla.  Kappale on myös ihan hieno biisi. ”Hopeless Days” on taas kappale, joka olisi varmasti aivan mahtavan kuuloinen livenä. Introsta ei välttämättä tuntisi, mikä bändi on kyseessä, mutta kun Tomi Joutsen alkaa laulaa, tulee heti mieleen, että kyseessä onkin Amorphis. Tämä on jälleen yksi maininnan arvoinen kappale, joka edustaa ”Circlen” parhaimmistoa.

”Nightbird´s Song” raidalla kuusi alkaa todella räjäyttävästi. Kappale on yksi albumin rankimpia ja hienoimpia kappaleita. Säkeistöt on hoidettu mahtavalla örinällä, josta ei kyllä ainakaan itselleni tulisi mieleenikään, että ääni on Joutsenen. Kertsi on kuitenkin hoidettu puhtaalla laululla. Suunnilleen keskelle kappaletta on sijoitettu jännä huilusoolo, joka edustaa biisin rauhallista puolta. Huilusoolon jälkeen jatkuu taas huima moshaus. ”Nightbird´s Song” muistuttaa hieman yhtyeen vanhaa tuotantoa.

”Into the Abyss” on myös loistava biisi, jonka kitarasoolo sai ihoni kananlihalle. Myös tästä kappaleesta tunnistaa, että biisi on Amorphista. Viimeinen raita ”A New Day” taas lopettaa albumin pehmeästi.

Koko albumi on täynnä radiosoittoon sopivia kappaleita, joista vain osa nousee edukseen. Aivan vanhaan kunnon Amorphikseen ei päästä, mutta ei se raja ole kaukana. Amorphiksen ”Circle” on rankempi kuin pari edellistä yhtyeen albumia, mutta ei kuitenkaan niin rankka kuin ensimmäiset levyt.  Koko Amorphis on jälleen laittanut parastaan. ”Circle” lieneekin yhtyeen parhaimpia albumeita. Tägtgren on tehnyt mielestäni loistavaa työtä Amorphiksen kanssa ja saanut tuotua esiin yhtyeen parhaimmat piirteet. Jos saisin päättää, Tägtgren voisi tuottaa Amorphiksen seuraavatkin albumit.

9 / 10

Kappalelista:
01. Shades Of Gray
02. Mission
03. The Wanderer
04. Narrow Path
05. Hopeless Days
06. Nightbird’s Song
07. Into The Abyss
08. Enchanted By The Moon
09. A New Day
10. Dead Man’s Dream (bonus track)

http://amorphis.net/
Kirjoittanut: Tia Salmela