Pyörät pyörii taas, kun vuonna 1999 Englannissa perustettu tiheään tahtiin levyjä julkaissut extreme-jyrä Anaal Nathrakh julkaisi uuden albuminsa ”The Whole of The Law” 28. lokakuuta. Bändin raivotautinen ulosanti ei helpota tälläkään levyllä, vaan nyt mennään jopa lujempaa kuin viimeksi. 

Levy alkaa tunnelmallisesti ”The Nameless Dread” -nimisellä introlla, joka johdattelee meidät ensimmäiseen singleen ”Depravity Favours the Bold”. Kappale ihastutti jo ensikuulemalla, koska se on tavallistakin synkempi ja melankolisempi. Kappaleessa sävellystaito on huipussaan, ja saamme myös kuulla kappaleen lopussa modulaationousun. Myös kolmas kappale on singlekappale, joka nostaa vieläkin enemmän odotuksia levyä kohtaan. ”Hold Your Children Close And Pray For Oblivionin” kertosäkeessä Dave Hunt on käyttänyt stemmatekniikoita luomaan vieläkin kaoottisempaa ilmaisua. Tästäkin kappaleesta huomaa sävellystyön levyllä olleen hyvin yhtenäistä kappaleiden välillä.

Levyltä kuitenkin löytyy heikkojakin lenkkejä, kuten huolimatta loistavasta nimestään ”We Will Fucking Kill You”. Biisi ei kuitenkaan latista levyn tunnelmaa, sillä kappaleessa kuullaan Anaal Nathrakhin historian majesteettisin soolo, jonka jälkeen palataan vielä takaisin murhaamiseen ja annetaan suunvuoro seuraavalle kappaleelle, joka myös esittelee yhtyeen taitoja luoda tunnelmoivia sooloja. Tätä olen tietämättäni odottanut Anaal Nathrakhilta. Kappale loppuu aavemaisesti, ja sen jälkeen vuorossa on ehdottomasti yksi levyn parhaista kappaleista, ”In Flagrante Delicto”, joka sisältää nerokkaasti aseteltuja kone-efektejä. Se on täyttä herkkua korville ja sisältää hitikkään kertosäkeen, joka on osa Anaal Nathrakhin ydinosaamista.

Levyn puolivälissä on hyvä painaa kaasujalka pohjaan ja lähteä murhaamaan täysillä. Tätä käskyä tottelee albumin seitsemäs kappale nimeltään ”And You Will Beg For Our Secrets” – yhtään armoa ei anneta. Oopperaefektit huutavat hoosiannaa, ja keski-ikäiset miehet räimivät menemään suu vaahdossa. Levyn monista kohokohdista yksi on ”Extravaganza!”-kappaleen kertosäe, joka on hyvin outo, kiero ja ilkikurinen ja osoittaa, että yhtyeeltä löytyy vielä ässiä hihasta. Kappaleessa kuuluu myös aavemaista huhuilua ja monimuotoisia efektejä ennen näyttävää lopetusta.

”And You Will Beg For Our Secretsin” laitettua kaasujalan pohjaan se ei sieltä hevillä nouse. Kun yhdeksännen kappaleen intro saadaan purkkiin, kaikki soittimet hiljentyvät, ja ”Drug Fucking Abominationin” tapaan Dave Hunt ikään kuin sanelee lähtölaskennan täydelliseen hulluuteen. Ihan päätöntä kaahailua ”On Being a Slave” ei kuitenkaan ole, vaan taas kerran saamme kuulla suloista sooloilua Mick Kenneyltä.

Toiseksi viimeinen kappale tarjoilee taas enemmän instrumentaaliefektejä, loistavia kitarariffejä ja Huntin mahtipontista oopperalaulantaa.

Anaal Nathrakhin tapaisesti levy huokuu misantrooppisia aatteita ja synkkää filosofiaa, eikä sitä voi paremmin lopettaa kuin ”Of Horror and The Black Shawls” -päätöskappaleen täydellisellä outrolla, joka tuo mieleen ”Vanitas”-albumin ”A Metaphor for The Dead” -kappaleen outron. Tämä levy lunasti ne odotukset, joita edellinen ”Desideratum” ei täyttänyt ”Vanitaksen” jälkeen. Nyt on sekin asia korjattu.

Albumista jää hyvin positiivinen maku suuhun, ja sen uskaltaa laittaa vielä monia kertoja soimaan ilman sen suurempia kyllästymisen merkkejä.

9/10

Kappalelista:
1. The Nameless Dread
2. Depravity Favours the Bold
3. Hold Your Children Close and Pray for Oblivion
4. We Will Fucking Kill you
5. …So We Can Die Happy
6. In Flagrante Delicto
7. And You Will Beg For Our Secrets
8. Etravaganza!
9. On Being a Slave
10. The Great Spectator
11. Of Horror, and the Black Shawls

Kirjoittanut: Otto Vainionpää

Yhtyeen fb-sivut