Arthesans – Arthesans

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 3.7.2014

Parasta levyarvostelujen tekemisessä ovat täysin pusikoista tulleet positiiviset yllätykset. Eksyin alternative-metallin piiriin itsensä luokittelevan Arthesans-yhtyeen keikalle vahingossa, tyylikkäästi viimeisen kappaleen soidessa. Pidin kuulemastani, ja orkesterin basisti myi yhtyeen levyn nimikirjoituksilla varustettuna lompakostani löytyviä kolikoita vastaan. En muista montaakaan kertaa, kun olisin muutamaa jämäkolikkoa vastaan saanut jotakin näin laadukasta. Ehkä ne vuodet 2000-luvun ensimmäisen kymmenyksen loppupäässä, kun Lahden Rock-baarin happy hourilla sai vielä ohravelliä eurolla tuoppi.

Arthesansin nelikappaleinen esikois-EP tarjoaa kuitenkin pidempiaikaista iloa kuin yksi tuopillinen olutta koskaan. Lätty polkaistaan käyntiin ”The End Is Getting Near” -nimeä kantavalla, tasaisen tyylikkäästi rouhivalla thrash-vivahteisella veisulla. Kitarat tarjoilevat väkevän riffittelyn ohella pieniä melodisia sävyjä, jotka luovat kappaleen äänimaailmalle hienoa monimuotoisuutta. Vokalistin raivokas ärjyntä on mielekästä, mutta puhtaat osuudet eivät vielä täysin pääse siihen räjähtävään tunnetasoon jota kappaleelta odottaisi. Kokonaisuutena kuitenkin vahva aloitus. Seuraavana estradille astuva ”Slave” vie soitantaa progressiivisempaan suuntaan, kohti alternativea. Tällä kertaa myös rummut pääsevät loistamaan, mutta teatraalisuutta huokuva kappale ei kuitenkaan saa aikaiseksi suunnatonta vipinää puntissani. Riffittelyt sekä kertosäkeet muistuttavat huomattavasti jopa Amon Amarthia ja kappaleen loppupäähän sijoitettu saksofonisoolo lisää skitsofreenisuuden tunnetta ennestään. Ideana fonisoolo oli kuitenkin piristävän uniikki ja ehdottomasti kehittelyn arvoinen konsepti.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

”Ecstasy” on vanhan Panteran, ja yleisesti vahvasti rytmitetyn musiikin ystäville kuin luotu herkkupala. Tunnelmaltaan melankoliseksikin kuvailtava kappale kaipaisi mielestäni väkevämpiä nousuja sekä laskuja, ja yleisesti dramatiikkaa kautta linjan, mutta saa jo tällaisenaankin pään nyökyttämään mukavasti. ”Welcome To The Funeral” tuo esikoisen päätökseen tyylillä. Väkevästi aggressiivinen kappale tuo mieleeni esimerkiksi DevilDriverin. Kitarat päästetään sooloilemaan kahleitta jo kappaleen alkumetreillä ja paikoittain rockahtava äänimaailma thrash/grooven keskelle yksinkertaisesti toimii. Vokalisti sylkee tulta ja tappuraa alusta loppuun ja puhtaita vokaaleita ei ole mukaan ahdettu. Kitaravetoinen kirvesmurhaus on loistava päätös levylle ja jää suosikikseni.

Arthesans on ammattitaitoinen joukkio. Kaikki osiot toimivat yhdessä sekä erikseen ja lopputuloksena on väkevä, joskaan ei se kaikista erikoisin nelikappaleinen levy. Siitäkin huolimatta, että mitään varsinaisesti uutta ei tarjoilla, on Arthesansin soitanta yksinkertaisesti riittävän laadukasta kannattelemaan itseään.

7/10

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

1. The End Is Getting Near

2. Slave

3. Ecstasy

4. Welcome To The Funeral

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

https://www.facebook.com/ARTHESANS

Kirjoittanut: Pekka Nyrhinen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat