Britannian Allman Brothers: Wishbone Ashin nimikkodebyytti 50 vuotta

Vuonna 1969 Devonin Torquayssa perustettu brittibändi Wishbone Ash on yksi vaikuttavimpia 1970-luvun rock-yhtyeitä, jonka kahden kitaristin soittamat kaksiääniset melodiat ovat toimineet sinikopiona useille rockin jättiläiselle Thin Lizzystä Iron Maideniin. Tämän vuoksi Wishbone Ashiä on pidetty Britannian vastineena amerikkalaiselle Allman Brothers Bandille, jonka kitaravetoiselle tyylille moni on eittämättä velkaa. Yhtyeen omaleimaisessa tyylissä yhdistyy niin blues rock, proge kuin myös kelttiläinen kansanmusiikki. Bändi solmi sopimuksen levy-yhtiö Decca/MCA:n kanssa vuonna 1969, jonka tulos oli 4.12.2020 50 vuotta täyttänyt debyytti “Wishbone Ash”. Monien aikalaisten tavoin yhtye siirtyi 1970-luvun loppupuolella pehmeämpään soft rock -tyyliin, mikä pöyristytti fanikuntaa. Vuoden 1995 uudelleenkokoontumisen jälkeen yhtye on toiminut eri kokoonpanoilla nykypäiviin asti. Kuriosisiteettina mainittakoon, että suomalainen pitkän linjan kitaristi Ben Granfelt vaikutti yhtyeen riveissä vuosina 2001-2006. Tällöin hänet korvasi toinen suomalaissuuruus Jyrki “Muddy” Manninen. Vaikka yhtyeellä on oma uskollinen fanikuntansa, bändi tuntuu jääneen suurelta osin rock-historian hämärään.

Albumilla “Wishbone As” on kuultavissa yhtyeelle ominaiset vaikutteet aina riffivetoisesta blues rockista kansanmusiikkiin. Albumin aloittava “Blind Eye” esittelee tyylikäitä tuplakitaramelodioita, mitä ryydittää ryhdikäs shufflepoljento. Hevimpi, riffivetoinen ”Lady Whiskey” on samaan aikaan sekä melodinen että rokkaavaa. Biisi vaihtelee tiukasti sovitettujen ja soitettujen osuuksien ja hypnoottisten soolo-osuuksien välillä. Triolipohjaisella balladilla ”Errors of My Way” kuuntelijan kuulohermoja hyväilee kvinttilaulustemmat, jotka tuovat mieleen loputtomat vihreät nummet. Andy Powellin ja Ted Turnerin muodostaman kitaraduon soittoa ei voi hehkuttaa liikaa, koska he ovat yhtyeen soundin peruskivi, jota tukee tiukka rytmiryhmä. Silti heitä muistetaan harvoin esimerkiksi kovien kitaristien top-listoilla.

Seesteisistä kelttitunnelmista siirrytään räjähtävään blues rock -meininkiin biisissä ”Queen of Torture”, joka on korkeine lauluosuuksineen yksi levyn raaimmista ja muistettavimmista hetkistä. Purevalla ja melodisella bassosoololla alkava, hard rock ja jazz-vaikutteilla genrerajoja koettelevalla biisillä ”Handy” kuullaan pitkien kitarasoolojen lisäksi myös rumpusoolo. Studioalbumilta löytyviä rumpusooloja on kieltämättä ajan hammas nakertanut, vaikka ne olivat 60-70-luvuilla ennenkuulumattomia. Albumin päättää yli 10-minuuttinen ”Phoenix”, joka huipentuu huikeaan jammailuosioon.

Wishbone Ashin nimikkodebyytti on yhtyeen tuotannon rouheimmasta päästä, ja siinä yhdistyy saumattomasti tyylikäs kitaransoitto, raaka britti-blues rock, koukeroisempi proge ja seesteinen kelttikansanmusiikki. Samaan aikaan kauniin melodisesta ja letkeästi rokkaavasta fiiliksestä huolimatta albumi on vielä häivähdys siitä, miksi yhtyeen musiikki muodostui kahdella seuraavalla levyllä. Siinä missä debyytti hieman hakee tyyliään, kolmannella albumilla ”Argus” se on jo täydessä loistossaan. Tämä kuuluu esimerkiksi keskiaikaisissa maisemissa tunnelmoivilla proto-sankarimetallibiiseillä, kuten ”The King Will Come”, ”Throw Down Your Sword” ja ”The Warrior”. Albumi ”Wishbone Ash” on kuitenkin tasapainoinen albumi, mikä on oiva lisä jokaisen vannoutuneen kitararock-fanin kokoelmiin.

Kappaleet:

1. Blind Eye
2. Lady Whiskey
3. Errors of My Way
4. Queen of Torture
5. Handy
6. Phoenix