On kulunut kaksi vuotta siitä, kun walesiläinen Bullet For My Valentine julkaisi neljännen studioalbuminsa ”Temper Temper”, joka miltei murskattiin arvioissa sanomalla yhtyeen menettäneen kokonaan suuntansa ja tarttuvuutensa. Nyt on vuorossa viides yritys ”Venom”, jonka yhtye lupaa olevan raskainta, mitä siltä on ikinä kuultu. Onko tässä yhtyeen uusi tuleminen, vai pitäisikö poikien vain lyödä soittimet nurkkaan ja hankkia oikeita töitä? Katsotaan.

Sekavan intron jälkeen pärähtää käyntiin ensimmäinen varsinainen kappale ”No Way Out”. Ja se ei vain pärähdä, vaan se jumalauta räjähtää. Heti kuullaan karjumisella höystettyjä nopeita ja tarkkoja riffejä, jotka kulminoituvat melodisempaan ja puhtaampaan kertosäkeeseen. Tästä on ainakin minulle tullut Bullet For My Valentinen  hyvin tiukka kulmakivi, ja tämän rakenteen nämä jätkät kyllä osaavat hoitaa hienosti ja ammattimaisesti.

Ensimmäisiä raitoja kuunnellessa huomio kohdistuu kahteen asiaan. Kappaleista kuulee yhtyeen täysin uuden tavan lähestyä omaa musiikkiansa ja tuntuu, että bändin näkemyksiä ei ole yritetty rajoittaa millään tavalla, vaan nyt tehdään sitä, mitä halutaan. Toinen huomion kiinnittävä asia on Matt Tuckin laulun kehitys. Vuosien varrella laulanta on muuttunut, mutta nyt varsinkin karjuntapuoli on huomattavasti raaempaa kuin aikaisemmilla lätyillä on kuultu, ja myös puhtaaseen vokalisointiin on saatu enemmän iskevyyttä.

Albumin puolessavälissä palataan sitten hieman ensimmäisen ”The Poison” -albumin meininkeihin. Tempo laskee hieman, kitarasävellykset alkavat olla melodisempia ja lyriikat käsitellä enemmän rakkauden jänniä kiemuroita. Tässä on se yhtye, johon alun perin rakastuin yläasteikäisenä finninaamana. Sisäinen emo-poikani itkee riemusta: tämän homman BFMV osaa edelleen kaikista parhaiten – ja se vain jostain ihmeen syystä toimii.

”Venom” on jaettu aika pitkälti kahteen osaan. Alkupuoli tarjoaa enemmän sitä luvattua raskautta ja raakuutta, kun taas loppuosio on paria kappaletta lukuun ottamatta tuttua ja turvallista Bullettia. Tästä taas herää ajatus, eikö yhtye uskaltanut muuttaa kokonaan suuntaansa raaempaan, vaan sen piti tehdä levyn loppuun monta ”varmaa” kappaletta, joilla yritetään pitää vanhoja faneja tyytyväisinä. Mene ja tiedä, jokainen tehköön omat päätelmänsä itse kuunneltuaan albumin.

Bullet For My Valentinen viides tuleminen on tämän arvostelijan mielestä onnistunut. Ainakin ”Venom” on parempaa kuunneltavaa kuin aikaisempi ”Temper Temper”, mikä on jo paljon plussaa yhtyeelle. Ensimmäisellä kuuntelukerralla levy jätti vähän haikeat fiilikset, mutta jokin niissä kappaleissa iski niin, että ne oli pakko kuunnella vielä kerran… Ja sitten vielä pari kertaa uudestaan.

Jos on kuunnellut yhtyettä paljon, tämä on ehdottomasti tutkimisen arvoinen levy. ”Venom” on sitä vanhaa ja varmaa Bullet For My Valentinea, johon on totuttu, mutta soppaan uskalletaan sekoittaa hieman jotain uutta ja raskaampaa, mitä ei ole juuri koskaan kuultu kyseiseltä walesiläiseltä nelikolta. Jos yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä ”The Poison” ja ”Scream Aim Fire” toimivat, niin varmasti toimii myös tämäkin. ”Venom” on hieno sekoitus näitä molempia.

8/10

Kappalelista:
1. V
2. No Way Out
3. Army of Noise
4. Worthless
5. You Want A Battle? (Here’s A War)
6. Broken
7. Venom
8. Harder the Heart
9. Skin
10. Hell or High Water
11. Pariah

Bullet For My Valentine Facebookissa

Kirjoittanut: Jussi Nurmi