Conquering Dystopia – Self-Titled

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 16.7.2014

Jeff Loomisin (ex-Nevermore, Experiment Fear) ja Keith Merrowin (Merrow, Demisery) perustaman sivuprojektin, Conquering Dystopia, ensimmäinen kokopitkä ”Conquering Dystopia” näki päivänvalonsa 7. päivä heinäkuuta 2014 Century Media Recordsin kautta.

Monelle kitaransoittajaharrastajalle sekä muille kitaravirtuooseille Jeff Loomis on tuttu ja arvostettu kitaristi, joka parhaiten tunnetaan Nevermoren kautta. Oman sooloprojektin ja lukuisten vierailujen aikaansaamana herra Loomis päätti lyöttäytyä teknisen raskaan musiikin sooloinstrumentalistin Keith Merrowin kanssa yhteen ja luoda jotakin uutta sekä erityistä. Tällöin syntyi projektiyhtye Conquering Dystopia, joka tarjoaa kaikille raskaan ja teknisen musiikin kuuntelijoille ehtaa progressiivista kuolonmetallia, jossa virtuoosimaisia kuvioita ja sooloja sekä erikoisia rytmityksiä ei ujostella eikä säästellä. Samalla albumilla vierailee bassossa Cannibal Corpsen oma bassomaestro, Alex Webster sekä hieman tuntemattomampi rumpali, Alex Rüdinger (ex-Burning Shadows).

Täytyy myöntää, että harvoin kuuntelen vapaa-ajalla minkään sortin kitaravirtuoosin omia sooloprojekteja tai instrumentaalisia metalliyhtyeitä, mutta Conquering Dystopia hämmästytti yllättäen omat korvani. Vaikka koko albumi toimii instrumentaalin voimin, jo levyn kolme ensimmäistä kappaletta, ”Prelude to Obliteration”, ”Tethys” ja ”Ashes of Lesser Men” ovat todella, todella tiukkoja vetoja. Kappaleet ovat keskenään erilaisia, mutta tarjoavat kuuntelijoille laajoja, omaperäisiä ja raskaita skaaloja sekä erikoisia rytmityksiä, joita ei voi kuin ihailla ja kuunnella ties kuinka monta kertaa uudestaan putkeen. Eikä tietenkään unohdeta kitaravirtuoosimaisia sooloja, jotka sopivat jokaisen nuotin ja tahdin viereen erinomaisesti. Kappaleiden sovitukset ovat pelanneet herran Loomisin ja Merrowin kanssa todella hyvin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Levyn puolessa välissä meno ja meininki hidastuvat, jotta kuuntelijoille voidaan tarjota mahdollisimman laajoja sävellyksiä. ”Lachrymose” ja ”Nuclear Justice” ovat levyn niin sanottuja balladikappaleita, vaikka jälkimmäisen kappaleen loppupuolella tyyli muuttuu takaisin teknisen ja progressiivisen kuolonmetallin osastolle. Joka tapauksessa kappaleet eivät vaikuta levyn kokonaisuuteen raskauden suhteen mitenkään negatiivisesti, vaan kappaleet ovat hienoja sävellyksiä, joita on ilo kuunnella.

Loppupuoli tarjoaa hieman atmosfääristä makua kuuntelijoille, joista esimerkiksi ”Kurfa at Dusk” –kappaleesta voi huomata hieman Nilen ja/tai Necrophagistin tapaisia vivahteita. Laajasti vaihteleva, raskas sekä levyn pisin kappale, ”Destroyer of Dreams” päättää albumin erinomaisesti ja jättää jälkeen hienon mielentilan kuuntelijoiden mieleen.

Jotenkin on vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa tästä erinomaisesta projektista ja albumista. Tuotanto, Loomisin ja Merrowin yhteistyö sekä kappaleiden sävellykset ja sovitukset ovat toimineet erittäin hyvin. Ehkä ainoa asia, joka saattaa vaikuttaa negatiivisesti, on albumin kokonaispituus. Olisin itse ollut tyytyväinen jos albumia olisi kutistettu korkeintaan kolmen vartin kohdalle, johtuen perinteisesti puudutuksesta, vaikka tästä voidaan olla yhtä tai toista mieltä. Kuitenkin ”Conquering Dystopia” on todella hyvä levy kaikille raskaan ja teknisen musiikin rakastajille sekä kitaravirtuoosin kuuntelijoille ja soittajille. Tähän et tulle pettymään.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

9/10

Kappalelista:
1. Prelude to Obliteration
2. Tethys
3. Ashes of Lesser Men
4. Doomsday Clock
5. Inexhaustible Savagery
6. Totalitarian Sphere
7. Lachrymose
8. Autarch
9. Nuclear Justice
10. Kufra at Dusk
11. Resurrection in Black
12. Destroyer of Dreams

www.facebook.com/ConqueringDystopia
www.conqueringdystopia.com

Kirjoittanut: Sami Elamaa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat