Demonurkka vol.117 vko 50/2018

Demonurkan pukki lähestyy teitä pehmein ja kovin paketein ja kyllä, myös risuja on tarjolla.

Echoes In Concrete”City of Night/Lady In White”

Helsingin Kalliossa Pengerkadun kulmilla on saatekirjeen mukaan kypsytelty “hipsteriheviä” ja kitaravetoista hard rockia kahden biisin verran. “City of Night” alkaakin rempseästi surisevalla keihässoundilla, johon piakkoin liittyy perinteisten instrumenttiloiden lisäksi koskettimet/syntetisaattori. Laulajan ääni on persoonallinen, ja kerrankin sen voi sanoa positiivisessa merkityksessä, vaikka ymmärrän hyvin, että se saattaa jakaa mielipiteitä. Hahmolleni se kuitenkin kallistuu plusmerkiksi kirjanpidossani. Biisin edetessä alkaa tylsyys hiipiä sieluun, koska laulumelodian ja kitaran käyttö ei ole sieltä innovatiivisemmasta päästä, jos heti on kehuttava, että radioystävällisyyttä ja tarttumapintaa löytyy ns. keskivertokuluttajan korville kosolti. Demon toinen biisi “Lady In White” on hieman rauhallisempi ja piirun kaksi koukkuisampi melodioiden suhteen. Hetkittäin matalataajuuksilla tunnelmoiva keulakoriste tuo mieleen gootahtavia love-metal -muistoja vuosien takaa. Summa summarum ihan kelpo suoritus Kallion kaupunginosasta, mikä henkilökohtaisten mieltymysten johdosta jättää hiukan kylmäksi. On todettava, että tästä huolimatta ymmärrän TÄYSIN, että tälle varmasti kuulijoita löytyy. Erikoismaininta hupaisasta ja ammattimaisesta saatekirjeestä.

Echoes In Concrete Facebookissa

Killroom: ”Fargone”

Hämeenlinnan seudulta kajahtaa eetteriin biisin verran viimosen päälle tehtyä rokkaavaa metallia. Orkesterin CV:ssä luetellaankin taustoiltaan sellaisia ukkoja, että laatu ei uutiskynnystä ylitä: sinKing, Pain Confessor ja Allred sekä loppuviimein Sound Supreme Studio ja tilojen legendaarinen nokkamies J.Saksa. Lopputulema on maukkaan kuuloista ryttyytystä, joka kuitenkin elää ja hengittää, niinkuin musiikin kuuluisikin tehdä tässä nollien ja ykkösten täyttämässä maailmassa. Kaikki toimii, niin soundimielessä, kuin soittopuolellakin. Biisi on mietitty valmiiksi ja siinä on sitä draaman kaartakin. Laulaja on taitava ja miellyttävä kuunnella, mies on selvästi tehnyt tätä ennenkin ja tietää mitä tekee, mihin pystyy ja mihin ei. Homma onnistuu niin cleanilla kuin rouheallakin äänenlaadulla. Koko bändistä voi vain todeta: Näin toimii osuuskaupan väki! Niinkin väkisin joudun miinuksen biisille kaivamaan, että biisin puolivälissä oli lyhyt 5FDP-hetki ja sitä en voi antaa anteeksi… Tirsk!

Killroom Facebookissa

Heroes Don’t Ask Why: Sound of a broken heart”

Taannoin kerroin, etten juurikaan tee researchia ennen kuin otan demon kuunteluun/työn alle. Olisi taas pitänyt. HDAW on lähettänyt SEITSEMÄN biisiä pitkän julkaisun demonurkkaukseemme, ja nimittää sitä EP:ksi. Kirjoissani pitkäsoiton mitat täyttävä, ammattimaisella otteella toteutettu julkaisu paketissa, joka sisältää diginä kannet ja lyriikat olisi ehkä ollut tolkullisempaa lähettää johonkin muualle kuin Demonurkkaan? Härkää sarvista, sano. En lähde nyt biisi biisiltä ruotimaan EP:tä(?), vaan lyhyt katsaus kokonaisuuteen saa luvan riittää. Ensimmäiseksi on mainittava heti avauksessa sinänsä ihan taitavahko laulaja, joka pyrkii kyllä niin dramaattiseen tunteen paloon laulannassa, että minua se alkaa vaivaanuttaa jo ennen kuin avausbiisi on puolessa välissä. Ja sama efekti toistuu kohdallani joka biisissä. Vaikka Y. Malmsteen lienee kanssani eri mieltä, joskus vähemmän on sittenkin enemmän. Biiseissä sävellyksinä ei sinänsä isoa vikaa ole, mutta isoin ongelmani saada diggailuvaihde päälle totta vieköön, on laulumelodiat ja tyyli, jolla ne vedetään. Äänimaisemasta joudun toteamaan, että ei sitä perinteistä demotasoa, mutta ei räjäytä tajuntaakaan. Soitto bändiltä kyllä sujuu kautta linjan mallikkaasti, sitä ei käy kiistäminen. Edukseen esiintyy varsinkin soolokitarasta vastaava hahmo. Hienoja hetkiä on saatu aikaiseksi tilu-osastolla, ja ote on persoonallinen. Luonnehdittakoon tämä esitys bändiksi, jossa hommat on isollaan ehkä sittenkin hieman liian aikaisin. Uskon, että orkesterista kuullaan vielä ja työnteko varmasti palkittaneen, kovasti toivon näin. Mikäli Demonurkan tiimoilla vielä palataan, niin toivon ukkojen tiivistävän pakettia niin määrällisesti kuin laadullisesti.

Heroes Don’t Ask Why Facebookissa

Demonurkkauksen kovimpaan suoritukseen tällä kertaa yltää Killroom melko kirkkaasti. Tervemenoa jatkoon ja Nummirockin lavaa kohti. Onnea ja menestystä! Demonurkan lukijoille, bändeille ja Kaaoszinen väelle Ääretöntä Joulua!

Kommentit