Demonurkka vol. 123 vko 6/2019

 

Valkoisen Kurittajan kourissa kärsinyt kansa janonnee Demonurkkaansa, joten eipä pidätellä tämän kertaista pläjäystä hetkeääkään kauemmin!

Hootenanny Freaks: ”Breakaway”

Itseltäni ainakin täysin ohi mennyt orkesteri kertoo julkaisseensa ”harvinaisen voimallisen rockballadin, jossa on jotain jännittävää ja jopa vaaran tuntua”. Joudun jättämään pöytäkirjaan merkinnän eriävästä mielipiteestäni. Minusta kyseessä on melkoisen tylsä tusinaralli, josta ei jää mieleen kuin kohtuullisen kököt lyriikat, jotka on lausuttu kovin ”Tommi Mäkisittäin”. Tarkastelin YouTubesta vielä tueksi biisistä tehdyn videon, joka olikin ihan pro-luokan tuotos. Äänimaailma on kunnossa ja heti, kun vokalisti pääsee ylärekisteriin, laulantakin muuttuu miellyttävämmäksi kuunnella. Sävellyksen hellyyttävä kömpelyys laulumelodioineen ja kitarasooloineen tuleekin hienoisena yllätyksenä, kun videon aikana hoksaa, että kyse onkin kokeneempien valtiomiesten bändistä. Tehkää laadukkaampia biisejä, melodioita ja lyriikoita, niin tässä on kyllä aineksia ihan hyväksi hard rock -bändiksi.

Hootenanny Freaks Facebookissa

 

Dead Loss: ”Clockmaker” 

Vuonna 2015 yhden miehen projektista kehittynyt keikkaileva bändi iskee eetteriin kolmen rallin EP:n, joka sisältääkin ihan tujua metallia. Omintakeisesta otteesta putoaa muutama irtopiste heti kärkeen. Hieman muhjuinen yleissoundi annetaan anteeksi, koska ollaan DemoNurkassa ja bändillä taitaa ollakin hakusessa astetta rosoisempi ulosanti. Biisit toimivat sävellyksinä oikein mukavasti, ja mikäli homma toimii livenäkin, alkaa kuulijaa varmasti janottaa. Pyyhepinoa verottaa vokalistin suoritus, josta parhaimmillaan kuulen Tarotin ja Nevermoren kaikuja. Pyyhkeitä siksi, että yläpään tavoittelu menee allikon puolelle pahasti, ja sitten melko teennäisen kuuloinen raspi makaa viereisessä ojassa. Vokalisti hyvän laulattajan hoteisiin studioon, niin johan tässä on ainesta SuomiViihteen etulinjaan.

Dead Loss Facebookissa

 

CJC: ”Loppuunajettu” 

Imatralainen kokoonpano soittaa teema-EP:llään suomenkielistä rokkaavaa metallia, eikä oikeastaan yhtään pöllömmin. Suomenkielinen metalli on haastava laji diggailla ainakin itselleni, mutta idässä tämä tunnutaan hallittavan. Biisit ovat ihan kelpoja ryttyytyksiä, ja erikoismaininta lankeaa biisille ”Vastarannat”, joka rikkoo hieman rajoja julkaisun muiden biisien seassa. Soitto kulkee kivasti, jos tässä yhteydessä voi moista luonnehdintaa käyttää. Soundeista naputan sen verran, että kitarat ovat kyllä huolestuttavan muovisen kuuloisia. Selkeästi multaisempi soundi sopisi minusta bändin tulemiseen paremmin. Laulajan äänenväri ja vire mietityttävät hieman, mutta jotenkin korva tottuu siihen toistoilla, vaikken minä miehen laulantaan täysin rakastunut ole edelleenkään.

CJC Facebookissa

Tälläkin kertaa kisa jatkopaikasta Nummirockin lauteille oli tiukka ja hiuksenhienosti jatkoon menee.. [Prrrrrrrrrrr] … Dead Loss! Nyt taiteilijat treenikselle, tiedä vaikka nalli napsahtaisi mittumaarina keikalle.

Kommentoi julkaisua