Devin Townsend sen kun vain puskee lisää musiikkia ja materiaalia pihalle kera konserttien ja kiertueiden. Hänen faninsa ovat eläneet ähkyaikoja kuutisen vuotta, eikä loppua näy miehen potkaistessa uuden projektin käyntiin, vaikkei edellistäkään ole viety loppuun. Muusikon täytyy nykypäivänä olla kuin hai – olla koko ajan liikkeessä pysyäkseen elossa. Tosin onhan niitäkin hailajeja, jotka kykenevät elämään paikoillaan. Muusikon kohdalla tosin se tarkoittaa, että tulot tulevat muualtakin kuin musiikista. Twerkkipepun olemattomuutta täytyy kompensoida asumalla kiertueella. Tämä tosin saattaa syödä yleistä kiinnostusta, jos koko ajan ravaa ihmisten edessä ja korvien sisällä esiintymässä. Tämä tunne kulkeutui hitaasti kitusiini, kun kuulin jo kolmannen Devin Townsend Projectin live-paketin tulevan ulos.

Kaksi edellistä liveä, “By A Thread” (2012) ja “The Retinal Circus” (2013), olivat kyllä viihdyttäviä, massiivisia ja älyttömiä, mutta myös kiireessä kyhättyjä, sekavia ja hallitsemattomia esityksiä. Ensimmäinen olisi kaivannut enemmän aikaa kehittelyyn, mutta nyt vain yritettiin selvitä urakasta hengissä, kuten nimikin viittailee. Jälkimmäinen taas oli puskettu niin täyteen tavaraa, että musiikki meinasi jo jäädä hupsuttelun jalkoihin. Tämä Ziltoid Live taas on siinä mielessä edeltäjiensä vastakohta.

Live on siis jaettu kahteen eri osioon. Ensimmäinen puolisko menee täysin uusimman Ziltoid-albumin ”Dark Matters” mukaan alusta loppuun, nauhalta tulevien kertojaäänen selostusten sanelemana. Ziltoid TV -alun jälkeen homma lähtee suoraan tykin suusta sellaisenaan liikkeelle ilman kummempia tulituksia. Bändi on yllättävän kovassa iskussa, vaikka takana onkin sairastellen läpi puskettu pitkä kiertue. Devinkin onnistuu flunssansa lävitse live-spesiaalilla tarvittavaan suoritukseen.

”Z2”-tuplan ilmestyessä en oikein ”Dark Matters” -puoliskosta innostunut, sillä musiikki jäi musikaalin ja tarinankerronnan alle. Tällä keikalla albumi saa vihdoin silmissäni siivet selkäänsä, jolloin musiikki pääsee esille paremmin kuin albumilla. Ehkäpä kun tarinakerronta ei jää vain kuuntelijan korvaan, vaan nyt sen näkeekin, näkee sekä kauas että lähelle tarkasti. Visuaaliselta puolelta keikka on varsinkin edelliseen liveen verrattuna riisutumpi ja pelkistetympi, mutta tehokkaampi ja näyttävämpi. Siinä missä”The Retinal Circus” näytti enemmän (hyvässä mielessä) kesäteatterisotkulta kuin keikalta, on tällä kertaa käytetty screenejä, valoja ja ylipäätään Royal Albert Hallin kokoa paremmin hyödyksi. Kaikesta näkyy ohjausta ja kameratyöskentelyä myöten se, että tällä kertaa on jopa mietitty etukäteen, mitä ollaan tekemässä ja mitä on tulossa.

Tunteroinen vierähtää yllättävän nopeasti, ja sen jälkeen on vuorossa kokonaisuuden kakkospuoliskon, jonka settilistassa on fanien valitsemia ralleja. Visuaalinen puoli on tarkoituksella riisuttu miltei olemattomiin, minkä vuoksi yhtyeen veto näyttää hetkittäin absurdilta näin isolla areenalla. Tällä tietenkin pyritään keskittymään enemmän itse musiikkiin. Tämä puolisko on muutenkin paljon interaktiivisempi, kun Devinin pitkät monologitkin puskevat esiin; ensimmäisellä puoliskolla hän vielä pidätteli niitä.

Pettymys settilistassa on se, että joukossa on monia kappaleita, joita yhtye keikasta toiseen soittelee. Pettymyksestä ei ole tietoakaan, kun eteen lätkäistään ”Heatwaven” hyväntuulisuudella lämmitetyt ”Funeral”, ”Bastard” ja ”The Death Of Music”. Jo pelkästään näiden vetojen ansiosta keikka nousee arvoon arvaamattomaan. Mainittakoon vielä se, että ”Deadhead” jää usein livenä laulujen puolelta hieman puolikkaaksi Devinin säästellessä ääntään kiertueen muillekin keikoille, mutta tämän liven veto tuotti kylmät väreet kroppaani, kun Devin veisaa äänilihastensa äärirajoilla. Sillä kuulostaa olevan tosin olevansa hintansa myöhempien kappaleiden kohdalla, mutta korkeat huiput ovat pudotustensa arvoisia.

On selvää, että DTP on viihdyttävä, taitava ja energinen live-yhtye, mikä tuntuu kotisohvallekin asti. Ongelmaksi jääkin enää se, onko tämä jo vähän liikaa. Tungetaanko Deviniä ja hänen musiikkiaan jo liiaksi ihmisten kurkusta alas? Onko enää sellaista ihmistä, joka yhtyeen tuntee muttei ole vieläkään tehnyt päätöstä, miellyttääkö musiikki vai ei? Saavuttaako siis DTP enää uusia kuuntelijoita? Näyttää siltä, että Devinillä on jo paljon pakkomielteisiä faneja, mutta siihen se jääkin, joten onko tällä julkaisulla oikeasti merkitystä?

Noh, onneksi näillä on aina jokin oma teemansa. Devinhän jatkaa tällä siitä, mihin hän Tuskassa jäi neljä vuotta sitten. Ja kuten ”Dark Matters” on kaikin puolin suurempi, varsinkin tuotannollisesti, verrattuna ”Ziltoid the Omniscient” -albumiin, on tämä Royal Albert Hallin keikka valtavampi spektaakkeli kuin Tuskan veto, vaikka se silloin hiekkakentän pölyn keskeltä olikin kyyneliä ja siemeniä syöksevä kokemus. Tämän myötä sulkeutuu myös Ziltoidin tarinankaari, joten tämä live ei jää merkityksettömäksi tekeleeksi.

”Ziltoid Live at the Royal Albert Hall” on, kuten sanottua, jokaisen Devin-fanin pakko-ostos. Ainahan noille erikoispainoksille hintaa tulee, mutta tällä parinkympin peruslätylläkin saa nopeasti rahansa takaisin. Ja jos siellä on joku, joka ei Devinin musiikkia tunne, antaa tämä aiempien live-pläjäysten tapaan laajan kuvan siitä, millaista matskua Devin on uransa aikana saanut aikaiseksi. Näitä kolmea live-settiä on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, vaikka vaakakupissa painaakin edellisen lätyn Strapping Young Lad -vedot. Ehkäpä nämä tukevatkin toistensa hetkiä muokaten tästä kaikesta yhden ison ihanan kokemuksen. Nyt voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että on saanut tarpeeksi Devinistä tällä erää. Tai jos jotain uutta on häneltä pian tulossa, se joutuu olemaan jotain saatanan suurta ja eeppistä. Niin-q oikeesti, hei!

8/10

Kappalelista:

01. Z²
02. From Sleep Awake
03. Ziltoidian Empire
04. War Princess
05. Deathray
06. March Of The Poozers
07. Wandering Eye
08. Earth
09. Ziltoid Goes Home
10. Through The Wormhole
11. Dimension Z
12. Namaste
13. Night
14. Deadhead
15. Earth Day
16. Christeen
17. Supercrush!
18. Kingdom
19. Lucky Animals
20. Heatwave
21. Funeral
22. Bastard
23. The Death Of Music
24. Universal Flame

Bonus Features
-The World of Ziltoid – Documentary
-All three Ziltoid TV episodes!
-March of The Poozers (Mike Zimmer Music Video)
-Royal Albert Hall – Time Lapse Feature

Devin Townsend Facebookissa

Kirjoittanut: Ville Syrjälä