Elmusrock 23.07.2011

Kaaoszine pääsi vierailemaan ElmusRock 2011 -festareilla Pyhäsalmen Suurlavalla. Tapahtumassa oli kaksi lavaa ja neljä ”isompaa” bändiä: Sara, Profane Omen, Deathchain ja The Blanko. Tapahtumassa nähtiin myös paikallisen suuruuden Agonizerin ensimmäinen keikka kahteen vuoteen. Tapahtuma polkaistiin käyntiin ukkosmyrskyn pelosta huolimatta.

ElmusRockiin oli saatu varsin erikoinen bändikattaus, oli kunnon metallia ja alternative-rokkia. Itseäni kiinnosti tietysti raskaampi osasto, joten kevyemmät bändit jäivät suosiolla näkemättä. Alue oli todella hyvin rajattu ja hyvällä paikalla. Läheiseen 24h auki olevaan huoltoasemaan oli kiven heiton matka ja itse festarit olivat ns. päätien vieressä. Sisälavana toimi komea Pyhäsalmen Suurlava, joka on kuuluisa isoista tansseistaan. Ulos oli pystytetty pikkuinen ulkolava, joka ajoi tehtävänsä varsin hyvin. Ainoana moitteena voisi sanoa, että anniskelualue oli varsin pieni ja tulee varmasti aiheuttamaan ongelmia tulevina vuosina.

Ensimmäisenä bändinä katsastin Yellow Tamer -nimisen aloittelevan poppoon. Bändissä oli varsin komeaääninen naisvokalisti, mutta bändin soitossa olisi parantamisen varaa. Tempo poukkoili edestakaisin ja soitto oli muutenkin haparointia. Musiikki oli sopivan rentoa ensimmäiseksi bändiksi ja se jätti kumminkin hyvän fiiliksen.

Keikan jälkeen tapahtuman parkkipaikalla alkoi kuulua meteliä. Tapahtumaan oli palkattu mahtavaa Urban Grindia soittava Ramin Kuntopolku, jonka esiintyminen lähenee enemmänkin stand up-komiikkaa kuin musiikkia. Bändissä on vain kaksi jäsentä, joista toinen soittaa äärettömän tiukkoja rumpukomppeja ja toinen jäsen korisee megafoniin. Bändi heitti kolme noin kymmenen minuutin settiä eri puolella festarialuetta. Ensin oltiin pakettiautossa, sitten tyhjässä suihkulähteessä ja lopuksi anniskelualueen vieressä pöydän päällä. Pakko sanoa että Ramin Kuntopolun setti iski tähän arvostelijaan todella hyvin ja nauroinkin itseni kipeäksi jätkien biiseille. Aivan nerokas veto ottaa bändi tällaiseen tapahtumaan – toimi todella hyvin.

Parin lonkeron jälkeen olikin aika katsastaa paikallinen suuruus Agonizer, jonka miehistössä vaikuttivat itse tapahtuman järjestäjät. Kahden keikattoman vuoden jälkeen bändi veti eniten yleisöä koko tapahtumassa ja sai arvostelijankin hyvin mukaan. Bändin musiikki on sekoitus heavy metallia ja Sentencediä. Vokalistin komean räkäinen ääni soveltui todella hyvin nopeisiin melodisiin biiseihin ja keikka oli todella hyvä kaikin puolin. Toivottavasti jätkät saavat uutta tuulta alleen ja ryhtyvät keikkailemaan enemmänkin. Agonizer on muuten tunnettu syvimmällä soitetusta keikasta Pyhäsalmen kaivoksessa, joten kyseessä ei ole mikään pikkutekijä.

Niskat kipeänä keikasta jäin innokkaasti odottamaan itselleni tärkeintä esiintyjää, eli Deathchainia. Kuopiolainen death/thrash jyrä vetikin ihan pätevän keikan, vaikka yleisöä oli yllättävän vähän. Setti koostui harmittavasti aika paljon vanhoista biiseistä ja uusimmalta ”Death Gods” -lätyltä kuultiin vain muutama biisi. Keikan aikana sattui hieno tapaus, sillä kun bändi aloitti soittamisen, oli kirkas taivas. Viimeisen biisin kohdalla huomasin, että ulkona oli pilkkopimeää ja salamat löivät taivaalla. Valtaisa ukkomyrsky pyyhkäisi festarialueen läpi juuri samalla hetkellä, kun Deathchain soitti biisin maailmoja syövästä idiootti jumalasta. Se loi kummasti tunnelmaa keikalle.

Muutama lonkero ja Profane Omenin kimppuun. Bändiä saapuikin katsomaan suhteellisen hyvin porukkaa ja jopa yksi polttari porukka. Bändin todella energinen metalli sai väkisin yleisön mukaan ja pian nähtiinkin pienimuotoinen pitti lavan edessä. Bändi hemmotteli yleisöä soittamalla pari uutta biisiä tulevalta levyltä, jotka toimivatkin todella hyvin. Yhden miehen unelmat kävivät toteen, kun vokalisti Jules kutsui hänet lavalle esittämään biisiä. Polttari-sankari riehui lavalla kitaran kanssa ja oli varsin vakuuttava rokkitähden elkeissään. Kaaoszine onnittelee naimisiin menon johdosta.

Arvostelijalle illan viimeisenä esiintyjänä oli The Blanko, jonka keikka harmittavasti keskeytyi yli 20 minuutiksi sähkövian takia. Bändin omintakeinen musiikki olisi kiinnostanut kovasti, mutta aina välillä käy näin. Odotteluun väsynyt arvostelija hyppäsikin auton kyytiin ja lähti matkustamaan kohti kotipesää.

Mitä jäi käteen? Todella hyvin järjestetyt pikku-festarit, joissa hommat toimivat äärettömän hyvin. Tiedotuspuoli oli lähes reaaliaikaista netissä ja paikalla kaikki oli selkeää ja toimivaa. Näistä järjestelyistä voisi monet isommat festarit ottaa oppia. Raskaampia bändejä olisi voinut olla enemmän, tai edes enemmän tunnetumpia. Ramin Kuntopolku oli äärettömän onnistunut valinta ja toivottavasti hommaatte jätkät ensi vuonnakin esiintymään. ElmusRock 2011 oli todella miellyttävät festarit ja toivottavasti nähdään taas ensivuonna.