Face Stompin uusi albumi Kaaoszinen ensisoitossa

Haastatteluvuorossa on tällä kertaa uusi kotimainen hardcore-bändi Face Stomp. Kaaoszine tavoitti Timon ja Ollin sähköpostin välityksellä, ja edellisen kerran äijät olivat Kaaoszinen haastateltavina No One Is Safen edustajina. Face Stompin ensimmäinen julkaisu ”Start Stomping” julkaistaan vuoden 2016 alkupuolella seitsentuumaisena vinyylinä Aggressive Sportswear recordsin kautta. Kaaoszine tarjoaa nyt lukijoilleen myös mahdollisuuden kuunnella tulevan julkaisun kokonaisuudessaan ennakkoon 31.12.2015 asti.

Lähdetään liikkeelle perusasioista: Mistä syntyi bändi Face Stomp, milloin bändi on perustettu ja miten homma lähti käyntiin?

Timo: Halusin oikeastaan heti No One Is Safen lopettamisen jälkeen jatkaa musahommia. Silloin aloitettiin Sweet Talkingin kanssa, josta lähdin sitten myöhemmin menemään ja olin jonkin aikaa ilman mitään bändihommia. Ollin kanssa juteltiin niitä näitä, ja Olli sitten vinkkasi toukokuussa 2015, että Jaakko haluaisi vääntää jotain kujaharkkoa rummuilla. Ruvettiin sitten Jaakon kanssa puimaan sitä hommaa ja Olliakin kosiskeltiin mukaan, mutta se ei halunnut lähteä mukaan. Pienen etsiskelyn jälkeen kysyttiin Ollilta, tietäisikö hän ketään kitaristia, johon hän sanoi: ”No joo, kyllä mä voin lähteä sellaseks sessiokitaristiks.” Hah, siitä se sitten lähti ja nyt Ollikin on ihan täyspäiväinen äijä. Turo tuli mukaan, kun ensimmäisissä treeneissä törmättiin treeniksellä ja Turo kysyi: ”Mikäs bändi tää on ja ketä siinä soittaa?” Sanottiin, että minä, Olli ja Jaakko, mutta basisti puuttuu. Turo tokaisi, että ”mullahan ei oo mitään bassobändiä tällä hetkellä”.

Olli: Ryhmähenki oli niin hyvä Timon ja Jaakon kanssa, joten kelasin, että sama on lähteä messiin täyspäiväisesti. Ja musiikki taisi myös olla ihan jees, haha. Hyvää vaihtelua Bloodlandsin metallimeiningille tollanen hardcorempi stomppailu. Me nauhotettiin levy kesän lopulla, eli aika nopeeta ja vaivatonta toimintaa on ollut.

Ketä kokoonpanoon kuuluu ja missä muissa bändeissä miehet vaikuttavat tällä hetkellä tai ovat joskus vaikuttaneet?

Timo: Jaakko rummuissa, Olli kitarassa ja Turo bassossa. Jaakolla ja Ollilla on Bloodlands ja muita projekteja tällä hetkellä.

Olli: Turolla a.k.a. Respektorilla tietty muita bändejä riittää: Ratface, Paska Sakki, SMC yms.
Koko bändin historiasta löytyvät ainakin No One Is Safe, Worth The Pain, St. Hood, 53STABWOUNDS, Loss of Humanity, Pitfiend, Field of Hate, Sauruzz. Onhan tässä ehtinyt.

Mistä bändeistä tulivat teidän suurimmat vaikutteet, kun aloitte tehdä biisejä?

Timo: Vaikea nimetä mitään yksittäistä. Varmaan kaikki bändit, joita on kuunnellut tähän mennessä, hahahaha. Viime aikoina oon kuunnellut Expirea, mutta en tiedä, onko siitä tullut mitään vaikutteita. Ja lisäksi just viime päivinä Tukkanuottaa ihan huolella. Eniten vaikutteita on varmaankin tullut bändin nimestä.

Olli: Turo sanoi, että uuden biisin yksi kohta kuulostaa Fury Of Fivelta, hyvä vaan. Omat vaikutteet yleensä ovat Bulldoze, Irate, Death Threat, Palehorse, Folsom ym. Kaikkea herkullista ja maukasta demppailukamaa, yleensä ysäreiltä.

Face Stompissa on myös aika vahvasti No One Is Safen soundia mukana. Jäikö No One Is Safella vielä jotain tekemättä vai syntyikö kipinä uudestaan vasta kuoppaamisen jälkeen?

Timo: Niin kuin tuossa ensimmäisessä vastauksessa tulikin jo sanottua, itsellä oli ainakin jo uutta säätöä vielä NOISin ollessa kasassa. Kyllä siitä juteltiin Ollin kanssa useammankin kerran, että jos olisi vedetty NOISilla jokin reunion-homma. Ei voi kyllä sanoa, että NOISilla olisi jäänyt jotain tekemättä. Kyllä ne tekemättömät työt on itsellä ja Face Stompilla enemmänkin – hahah.

Olli: No One Is Safe nauhoitti kaiken jäljelle jääneen valmiin matskun ”Outcast Among the Outcast” -EP:lle. Eli sen bändin kanssa ei jäänyt yhtään valmista biisiä yli. Hyvin haudattu bändi ja hyvä viimeinen EP. Onneksi tehtiin.

”Start Stomping” julkaistaan mitä ilmeisemmin seitsemäntuumaisena vinyylinä. Kuka toimii levytyksen julkaisijana ja onko muualla maailmalla levityssopimuksia jo tiedossa?

Timo: Kiekon julkaisee Aggressive Sportswear records, joka on julkaissut mm. Paska Sakin ja Bloodlandsin/Cross To Bearin matskua. Muualla maailmalla ei ole mitään soppareita tiedossa, ei kyllä olla kovin aktiivisesti pidetty ittestämme meteliäkään. Seiskan mukana tulee perussettinä download-koodi. Lisäks tehdään 25 kappaleen limited ”Bring The Kimchi” -erikoispainos, jossa on Kim Jong-Un henkiset kääreet peruskansien lisäksi.

Onko julkaisun ajankohta jo tiedossa?

Timo: Materiaalit lähti painoon joulukuun puolessavälissä ja pitäis tulla ulos joskus helmikuussa. Toivottavasti ehtii vuoden 2016 Rooster Festeille.

Minkälaiset suunnitelmat bändillä on muuten vuodelle 2016?

Timo: Vedetään keikkoja alkuvuodesta, sitten himmaillaan kesäaika, kun bändin äijillä on kaikkea kesäkiirettä, ja syksyllä nauhoitetaan uusi julkaisu.

Seuraavaksi sanoituspuoleen: minkälaisia aiheita lyriikoista löytyy itse stomppailun lisäksi?

Timo: Biisit kertovat aika henkilökohtaisista jutuista, eikä niiden merkitys välttämättä aukea sen enempää, jos ne vain lukaisee hätäsesti läpi. Lyriikoihin on ympätty meikäläisen kokemuksia kaikennäköisistä sattumuksista viimeisen parin vuoden ajalta. Aika monet käsittelevät kuoleman kohtaamista ja tilanteita, joissa ei ole pystynyt olemaan ihan niin hyvä ihminen, kuin olisi ehkä joskus kuvitellut olevansa. Ja tokihan niissä on aimo annos pilkettä silmäkulmassa. Ei kai hardcorepunkkia pidä ottaa liian vakavissaan, jos ei elämääkään noin yleensä.

Levyltä löytyy myös kappale nimeltä ”Kill unity”. Minkälainen sanoma sen taustalta löytyy?

Timo: Hahaa, no tässä biisissähän on ihan spesifi sanoma, jonka tuntuu allekirjoittavan aika moni Suomi-skenessä. Olin just ollut kohtuu hengenvaarallisessa tilanteessa, jossa jengiä pääsi hengestään ihan oikeesti, kun sain puhelun yhdeltä frendiltä. Joka kertoi, ettei ehkä voida soittaa silloisen bändin kanssa Helsingissä ihan hirveesti, koska kyseinen henkilö oli liittynyt just SOSF:iin ja FSU:lla oli jotain biiffiä niitten kanssa. Just siinä tilanteessa, jossa oli oikeesti ihmishenkiä lähtenyt tosi läheltä, en voinut kuin nauraa. Sanoin, että mulle on ihan sama, mihin ryhmiin kukakin kuuluu, mutta mun mielestä tää kuulosti ihan hiton lapselliselta ja naurettavalta.

Mun mielestä on ihan makeeta, että on kansainvälisiä ryhmiä, joihin jengi kuuluu. Jos niistä on jotain hyötyä bändeille ja skenelle, niin sehän on vain plussaa. Mun mielestä Suomen skene on aina ollu pienen kokonsa ansiosta hiton tiivis ja hyvä yhteisö. Vaikka kaikki eivät olekaa mitään sydänystäviä keskenään, ei mitään isompaa vihanpitoa ole ihan hirveästi ollut. Näin ollen musta on hiton lapsellista, jos annetaan vaikuttaa meidän väleihin sen, että jotkin ulkomaalaiset ryhmäläiset tappelee keskenään jossain toisella puolella maailmaa. Mun mielestä uskollisuus ja veljeys muita suomalaisia hardcore-jätkiä kohtaan on tärkeämpää kuin uskollisuus jotain random- jätkiä kohtaan jossain hevon vitussa. Toi koko case tuntuu musta todella keinotekoiselta ja naurettavalta.

Toi biisi kertoo oikeestaan tuon mun aiemmin mainitseman puhelun herättämistä fiiliksistä. En tunne sen tarinan tarkkoja yksityiskohtia, ja jos joku on eri mieltä asiasta tai haluaa muuten tulla oikaisemaan jotain tähdellisiä asiavirheitä, niin ei muuta kuin vetämään hihasta.

Tästä saa myös hyvän aasinsillan siihen, millainen näkemys teillä on tämän päivän Suomen hardcore-skenen tilasta. Oliko ennen kaikki paremmin ja ihmiset onnellisempia vai onko nyt mahdollisesti taas valoa tunnelin päässä?

Timo: Ite pyörin niin vähän kuvioissa nykyään, että olen varmaan vähän jäävi sanomaan. Vaikuttaa kuitenkin, että nykyään on asiallista aktiivista jengiä, joka vääntää hyvää shittiä. Lisäksi Rooster Festin 2016 line-up kertoo mun mielestä aika hyvin Suomen skenestä. Listassa on aika hiton monta hyvää nimeä, joista suurin osa ei ole mitään ihan helvetin vanhoja. Eli elinvoimaa tuntuu olevan vielä täälläkin, vaikka aika paljon samaa naamaa näkyykin keikoilla.

Olli: Noi edellä mainitut crewhommat jaksaa välillä ihmetyttää, mutta olen kuitenkin ottanut neutraalin kannan asiaan. Sama se, kuka kuuluu tai ei kuulu mihinkin. Klikkejä on enemmän kuin silloin ysärin lopulla, siltä ainakin tuntuu. Tämä on ymmärrettävää jo senkin takia, että nykyään meidän skenessä on ainakin kaksi sukupolvea, toisin kuin ysärillä. Ja tämähän on hyvä asia siinä mielessä, että bändejä ja keikkoja on enemmän kuin aikaisemmin. Sen kun vain valitsee itselleen mieluisimmat päältä ja menee fiilistelemään. Skene on vahva ja pääasia on, että keskittyy olennaiseen eli itse musiikkiin ja ystäviin. Tämä on edelleen ihan meidän kaikkien yhteinen juttu. Suomessa ja maailmanlaajusesti. Unity!

Loppukevennykseksi täytyy vielä kysyä, mitkä ovat parhaat kengät stomppailuun ja miten homma toimii oikeaoppisesti?

Timo: Seiskatuumasen kannessa on Stomping Academyn oppitunti perusteista.

Olli: Oma valintani on tällä hetkellä New Balance. Seiskan kannen tyyli sitten seuraavaks.

Loppuun vapaa sana ja terveiset.

Timo: Terveiset kaikille uusille ja nuorille naamoille keikoilla, kengät kireelle ja nähään pitissä!

Olli: Bloodlandsille ja treenikämpän jengille terveiset! Samoin WTP:lle Lepraan! 15 vuotta ja still going strong… Ostakaa uus Upright-LP!

Jos vielä jatketaan mainostusta, niin tukekaa diy-levynjulkaisua ja tilatkaa ennakkoon Face Stompin seiska ja paita: http://aggressivesportswear.bigcartel.com

Haastattelu: Tommi Hämäläinen
Kuvat: Face Stomp