Metal Blade-levymerkin uusintajulkaisujen sarjassa on nyt vuorossa pitkän linjan progemetallin pioneeribändin Fates Warningin vuonna 1994 alunperin julkaistu albumi Inside Out, nyt asiaankuuluvasti 3-levyn tuhtina pakettina, jolla alkuperäisten, remasteroitujen 10 biisin lisäksi bonareina live-tulkintoja niin auditiivisessa kuin visuaalisessa muodossa sekä jokunen demoversio ja ennenjulkaisematon raita. Lisäherkut antavat uusintajulkaisulle lisäarvoa lähinnä vannoutuneimmille faneille. Levy ei välttämättä lukeudu bändin parhaimpiin, vaan vaikuttaa enemmänkin jonkinlaiselta välityöltä kaupallisen läpimurtolevyn Parallels ja järkälemäisen teema-albumin A Pleasant Shade Of Grayn ilmestymisen välillä. Liekö kuvaavaa, että levyn myötä myös bändin pitkäaikainen yhteistyö kitaristi Frank Arestin ja Joe DiBiasen kanssa loppui. Prognosis-lehden haastattelussa vuodelta 1994, aikakaudelta ennen internetin dropboxeja, kitaristi Jim Matheos valottaa rieskan syntyneen pitkälti nauhoja edestakaisin lähettelemällä, ja kyllä se levyllä ajoittain kuuluukin hieman jäykähkönä poljentona. Liekö bändi ollut tällaisessa työskentelytavassa siinäkin uraauurtamassa ja hieman kompastellut lastentauteihin…

Rieska pyörähtää käyntiin biisillä Outside Looking In, ja ensivaikutelma on kutakuinkin Iron Maiden soittamassa Totoa, mutta ysärisoundeilla – erityisesti alun digitaalisen ohut synabassosoundi kirvelee tällaisen vintagesyntikoiden lämpimiin soundeihin tykästyneen korvia. Mielleyhtymät ”Rautaneitoon” läpi koko levyn tulevat paljolti laulajan Ray Alderin laulusoundista ja maneereista, mut ei se väärin oo kun se toimii. Seuraava biisi Pale Fire soljuu sekin eteenpäin hyvinkin AOR-henkisissä sfääreissä kuitenkin siinä määrin vienosti progeillen, että mielenkiinto pysyy yllä loppuun asti. The Strands yrittää jo hieman pontevammin nytkähdellä irti seinätapetista ja onnistuukin groovailemaan kulmikkaan mainiosti – bändi saa 7-jakoiset kuvionsa kuulostamaan oivallisesti luonnollisen letkeiltä. Shelter Me on sokerisilla poppiskertseillä kuorrutettu progehimmailu, joka melkein saa vanhat amalgaamini irtoamaan. Biisi voisi olla omiaan Miami Vicen soundtrackilla, kun Rico & Tubbs ajavat avo-Corvetella auringonlaskuun muutama hottisbööna takahotlarilla tukat hulmuten ja topit kireällä. Island In The Stream on jo sitten astetta pahempaa imelyyttä: staattinen jumitus, joka ei oikein koskaan kunnolla lähde käyntiin ja tuntuu kuin ei ikinä loppuisikaan. Down To The Wire petraa hieman ja rokkaa kertseissä jo melko mukavasti. Ja juuri kun olen jo valmis antamaan rieskalle lopullisen, ei-niin-mairittelevan tuomion ”ihan kiva”, Face The Fear tulee puun takaa ja potkii pirteästi ahteriin: ehdottomasti levyn tiukin raita! Tempoa on ihan tavalla kuin lätyllä tähän asti ja rumpali erottuu edukseen tiukalla groovellaan. Inward Bound on levyn instrumentaali slovari jossa kehitellään kyllä mielenkiintoista teemaa, mutta olisi suonut melodialinjojen kurkottelevan hiukan enemmän tutun ja turvallisen ulkopuolelle. Monument rokkaa yhtä reippaalla otteella kuin Face The Fear ja biisin kruunaa flamenco-henkinen akkarisoolo – ralli onkin sittemmin kuulunut itseoikeutetusti bändin keikkaohjelmistoon ja löytyy myös bändin kokoelmalevyltä Chasing Time. Levyn päättävä Afterglow on ajoittain hienosti tunnelmoivaa kitaran nypläystä mutta se viimeinen puristus jotenkin jää uupumaan, jotta tässä sen kummempiin eeppisiin korkeuksiin noustaisiin.

Pakko myöntää, että tällaisen uusintajulkaisun arvosteleminen on kinkkistä, varsinkin tällaisessa tapauksessa kun levyn soundimaailmaa on jo ajan hammas ehtinyt hieman nakertaa: kitarat soundaavat ysäristi hieman kolkoilta ja paikoin ohuilta ja varsinkin synasoundien suhteen aika on ollut armoton. Vaikea tätä on kovin objektiivisesti kuunnella… Vähintäänkin alitajuisesti tätä levyä kuitenkin vertaa esimerkiksi pari vuotta aiemmin julkaistuun Dream Theater-levyyn Images And Words, jolla on huomattavasti väkevämpi meininki ja lämpimämpi soundimaailma. Bändin edellinen levy Parallels oli huikea kaupallinen menestys, jota kaiketi oli yritys toisintaa myös tällä rieskalla siinä kuitenkaan aivan täysin onnistumatta: popkertoimia on nostettu ja siirappisia balladeja on ehkä pari liikaa. Ymmärtääkseni kuitenkin bändin kovimmatkin fanit lienevät yhtä mieltä siitä, että Inside Out on yleisilmeeltään hieman nuupahtanut, lukuun ottamatta kahta ryhdikkäämpää biisiä: Face The Fear ja Monument. Siitä huolimatta bändi on eittämättä yksi progressiivisen metallin pioneereista yhdessä Queensrychen ja Dream Theaterin kanssa, ja Fates Warning-tuotantoa kannattaa ottaa haltuun jos bändi ei ole entuudestaan tuttu. Tätä uusintajulkaisua en kuitenkaan tohdi varauksetta suositella kuin bändin tr00-faneille. Nyypän on suositeltavampaa aloittaa vaikka Parallels-klassikosta. Monument-biisi löytyy bändin Chasing Time-kokoelmaltakin, muiden kunkkubiisien ohella. Face The Fear-biisi jääkin sitten ainoaksi painavaksi syyksi hommata tämä(kin) albumi.

7 / 10

Kappalelista:
CD1 – INSIDE OUT (re-mastered original album)
1. Outside Looking In
2. Pale Fire
3. The Strand
4. Shelter Me
5. Island in the Stream
6. Down to the Wire
7. Face the Fear
8. Inward Bound
9. Monument
10. Afterglow

CD2 – LIVE in DÜSSELDORF, GERMANY February 11th 1995
1. Outside Looking In
2. Down to the Wire
3. The Eleventh Hour
4. Point Of View
5. Face The Fear

DEMOs/Unreleased
1. Outside Looking In (demo)
2. Pale Fire (demo)
3. Shelter Me (demo)
4. Island In the Stream (demo)
5. Face The Fear (demo)
6. Monument (rough mix)
7. Circles (unreleased)

DVD – INSIDE OUT LIVE
1. Outside Looking In 1994/95
2. Pale Fire 1993/94
3. The Strand 1994
4. Shelter Me 1993
5. Island In The Stream 2010
6. Down To The Wire 1994/95
7. Face The Fear 1994/95
8. Monument 1994/95
9. Afterglow Slide Show

Extras
1. Live In Still Water 1994
2. Through Different Eyes 1995
3. Guardian (Mike Portnoy drums) 1994
4. Shades of Heavenly Death 1995
5. MTV Europe Interview 1995
6. Eye to Eye 1994/95
7. Face The Face Of Fear 1994
8. Don’t Follow Me 1994
9. Shortest Fates Warning Show Ever. 1994
10. Guardian (Arch/ Alder duet) 1994

https://www.facebook.com/#!/FatesWarning

Kirjoittanut: Jani Lehtinen