Frank Turner – Tape Deck Heart

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 2.5.2013

Iloisen folkista ja punkista ammentavan rock-trubaduuri Frank Turnerin viides sooloalbumi ”Tape Deck Heart” kuulostaa luonnolliselta jatkumolta miehen vuonna 2011 ilmestyneelle ”England Keep My Bones” – kokopitkälle. Turnerin tutuksi tekemä soundi nojaa pitkälti tyylikkääseen akustiseen kitarointiin ja lauluvoittoisiin biiseihin, joilta sooloja ja pitkiä välisoittoja ei juuri löydy. ”Tape Deck Heartilla” Turner bändeineen soi välillä totuttua isomman kuuloisena, onnistuen tuomaan lisää dynamiikkaa ja uusia sävyjä muuten melko simppeleihin kappaleisiin.

Levyn ensimmäinen puolikas on erittäin tutun kuuloista Frank Turneria: musiikkia, jonka laittaisi enemmän kuin mielellään soimaan kesällä rannalla tai puistossa istuskellessaan ja virvokkeita nauttiessaan. Etenkin rennon hauskalla rytmillä eteenpäin svengaava ”The Way It Tend To Be” ja kevyen särökitaran luotsaama ”Plain Sailing Weather” nostavat hymyn huulille, vaikka jälkimmäisessä lyriikat ovatkin hieman katkeran suloiset: ”So give me one fine day of plain sailing weather/And I can fuck up anything, anything./ It was a wonderful life when we were together,/ And now I’ve fucked up every little goddamn thing,/Every little goddamn thing.”

Ensimmäisen puoliskon välillä hieman tasapaksu fiilis unohtuu heti alkuunsa ”Four Simple Wordsin” pamahdettua ilmoille. Kappale on silkkaa tykitystä joka osa-alueella. Energinen ralli iskee ilmoille uutta osaa juuri, kun on edellisestä toipunut. Kappale on onnistunut, välillä vihainenkin kuvaus nykypäivän musiikki-maailmasta, samalla se on ylistys bändeille, jotka ajavat tuhansia kilometrejä keikoille uskoen asiaansa. Siinä sivussa Turner haistattaa pitkät melko perusteellisesti kaikille trendeille. Tästä rockissa on kysymys: aitoudesta. Loppupuolelle mahtuu vielä kaunis ”Oh Brother”. Tunnelmallisella pianoilla maustettu biisi palaa haikeasti nuoruusmuistoihin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

”Tape Deck Heart” on kenties miehen hienoin kokonaisuus, jota muutama sekaan eksynyt täytebiisi ei onnistu pilaamaan. Levy on täydellinen valinta valoisien kesäpäivien ja -iltojen soundtrackiksi. Sääli, ettei Frank Turner nähtävästi esiinny Suomessa kesäfestareilla.

8/10

Kappalelista:

Kirjoittanut: Tuukka Lindholm

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat