Ghost, Dead Soul, Night @ The Circus, Helsinki 13.12.2013

Kirjoittanut Jyri Kinnari - 17.12.2013

Ghost live 2013 2Perjantaina 13. joulukuuta Ghostin ja kumppaneiden Euroopan kiertue tuli päätökseensä Helsingin The Circuksessa. Aluksi keikkapaikka hieman mietitytti, sillä paikasta on silloin tällöin kuultu negatiivista palautetta, lähinnä soundien osalta. Itsekin olin aiemmin tänä vuonna katsomassa Manowaria samaisessa paikassa ja soundit tosiaan olivat mitä olivat, mutta luulen sen johtuneen enemmänkin bändistä kuin paikasta.

Lämppäreistä minulla ei ollut minkäänlaista tietoa ennen illan keikkaa. Nimet juuri ja juuri tiesin, mutta bändien musiikkia en ollut koskaan kuullut. Pienoiseksi yllätyksekseni hieman ennen iltakahdeksaa lavalle kapusi joukko nuoria hevimiehiä suoraan 80-luvulta, tai siltä he ainakin näyttivät pillifarkkuineen, farkkuliiveineen ja nahkatakkeineen. Eikä se tosiaankaan väärin ole. Musiikkikin oli juuri sitä, mitä tämän näköiseltä yhtyeeltä sopii odottaa, eli menevää perusheviä. Yleisöä oli valitettavasti raahautunut paikalle suhteellisen vähän Nightin aloittaessa settiään, mutta ei se ainakaan bändin menoa haitannut. Nuoret miehet esiintyivät energisesti ja kaikkensa antaen. Tämän huomasi myös yleisömäärän lisääntymisessä keikan edetessä.

Night 2Nightin musiikkia voisi verrata moneenkin metalli-ja rockjättiläiseen. Kivenkovan laulajakitaristin komeasta kirkumisesta tulee elävästi mieleen Guns N’ Rosesin Axl Rose sekä Judas Priestin Rob Halford. Miehen laulu onkin yksi bändin kantavista voimista. Mieskuorokohdista taas tulee mieleen Saksan ylpeys Accept, jolta miehet ovat tainneet napata myös muutamat simppelit, mutta hienot lavakoreografiat. Edellämainittujen ja muutaman muunkin samanhenkisen bändien vaikutuksen huomaa myös riffittelyssä ja sävellystyössä ylipäätään. Rumpali ei lähtenyt turhia kikkailemaan, vaan hoiti hommansa moitteettomasti ja piti keikan hyvin kasassa yksinkertaisella junttauksella, joka sopii bändin musiikkin erinomaisesti. Night ei kuitenkaan uppoa harmaaseen massaan, vaan loistaa käyttämällä jo aiemmin keksittyä pyörää omalla tavallaan ja todella taidokkaasti. Illan päätteeksi kävin vielä bändistä innostuneena oheistuotetiskillä nappaamassa mukaan seiskatuumaisen ”Gunpowder Treason”-singlen. Jatkoon, ehdottomasti.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Night oli menevä ja hyväntuulinen piristysruiske heti alkajaisiksi, mutta tunnelma oli aivan toinen, kun lavalle asteli kuusi mustiin pukeutunutta miestä. Dead Soul alkoi soittaa ja se kuulosti hyvältä, vaikka musiikki oli edelliseen bändiin verrattuna suhteellisen hidastempoista. Sitä on vaikea yrttää lokeroida mihinkään tiettyyn genreen, mutta bändin Facebook-sivulla lukeva ”Industrial Doom Blues” kuvaa sitä aika hyvin. Riffittely oli raskaanpuoleista ja hieman doom- ja stoner-vaikutteista. Laulu taas oli jotain aivan muuta. Laulajan ääni ja tulkintatapa oli varsin blues-vaikutteista. Miehen laulaessa komealla äänellään blues-tunnelmaa lisäsi myös hänen olemuksensa ja pukeutumisensa. Silmälaseihin, mustaan hattuun, mustiin housuihin ja puvuntakkiin pukeutunut laulaja lauloi keskellä lavaa mikkitelineessä olevaan mikrofoniinsa rauhallisesti taputtaen jalalla tahtia. Lisäksi Dead Soulin valoshow oli yksi parhaita koskaan näkemiäni. Oli todella hienoa katsottavaa, kun soittimet vaikenivat laulun vielä jatkuessa kappaleen loppua kohden ja suurin osa valoista himmeni, mutta ne muutamat, joita ei sammutettu, kohdistuivat laulajaan. Pidin myös kosketinsoittajan keyboardin päällä olevasta punaisesta lampusta, joka myöskin loi tunnelmaa pienenä, mutta hienona yksityiskohtana.

Dead Soul live 2013 1Jossain kohtaa huomasin, että bändillähän ei ollut lavalla basistia ollenkaan. Samalla huomasin myös, että bändillä oli kaksi rumpalia. Syytä siihen en tiedä, mutten osaa valittaakaan, koska keikka toimi niin hienosti. Dead Soulin jäsenistöön kuuluu siis laulaja, kaksi kitaristia, kosketinsoittaja ja kaksi rumpalia. Koko keikan ajan oli hieman hypnoottinen olo, aivan kuin jossain hengellisessä rituaalissa. Suuren osan siitä sai aikaan se, kun kaksi rumpalia hakkasi täysin identtisesti samaa kuviota, joka ei aina ollut edes varsinaisesti mikään rumpukomppi, mutta myös tajuntaan porautuvat koneäänet tekivät osansa, unohtamatta tietenkään junttaavaa riffittelyä ja tunnelmallista laulua . Ennen viimeistä kappaletta ilmoitettiin, että tänään tehdään jotain erityistä kiertueen viimeisen keikan kunniaksi. Niinpä lavalle kapusi Ghostin riveistä kaksi nimetöntä ghoulia soittamaan viimeistä kappaletta toisella mukanaan kitara ja toisella basso. Viimeinenkin kappale vedettiin kunnialla loppuun ja yleisö jätettiin odottamaan illan pääesiintyjää.

Ennen soiton alkamista lavalle tuotiin suitsukkeita ja kynttilöitä luomaan tunnelmaa yhdessä kaiuttimista soivan kuorolaulun kanssa. Lopulta valot himmenivät ja ghoulien vaellettua lavalle ”Infestissumam”-levyn nimikkokappale alkoi soida. Tämän jälkeen lavalle ilmaantui myös itse Papa Emeritus II, jonka johdolla vedettiin ”Per Aspera Ad Inferi”. Viimeistään tässä kohtaa huomattiin, että Ghost on todella kovassa kunnossa, vaikka kyseessä oli kiertueen viimeinen keikka. Laulu kulki moitteettomasti, soitto pysyi tiiviisti kasassa ja soundit olivat hyvät ja sopivan jykevät. Huonolla keikkapaikalla pelottelu oli siis aivan turhaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ghost live 2013 1Kahden ensimmäisen kappaleen jälkeen siirryttiin ”Opus Eponymous”-debyyttialbumin tunnelmiin. ”Col Clavi Con Dio” toimi livenä loistavasti. Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin, kun koko yleisö lauloi yhteen ääneen ”Lucifer, we are here”. Myös kappaleen yksinkertainen riffi toimi livenä paremmin kuin koskaan. Keikalla soitettiin ensimmäiseltä levyltä myös kappaleet ”Stand by Him”, ”Ritual”, ”Prime Mover”, ”Satan Prayer”, ”Death Knell” ja ”Genesis”, joista ”Prime Mover” ja ”Death Knell” tuntuivat hieman turhilta kappalevalinnoilta. Näiden sijaan Ghost olisi voinut soittaa samaiselta levyltä vaikkapa pajon kaivatun ”Elizabethin”. Uudemmasta tuotannosta olisin kuullut mielelläni myös ”Depth of Satan’s Eyesin” sekä ”If You Have Ghost”-EP:ltä ”I’m A Marionette” ja ”Crucified”-lainakappaleet. Lainakappaleista puheen ollen, keikalla kuultiin coverit Roky EricksoninIf You Have Ghostsista” ja The BeatlesinHere Comes The Sunista”. Jälkimmäisen valitseminen settilistaan hieman mietitytti minua ennen keikkaa, sillä kappale ei ole studioversiona kovin ihmeellinen. Livenä kappale kuitenkin toimi yllättävän hyvin ja innostuin itsekin laulamaan mukana. Myös ”If You Have Ghosts” toimi erinomaisesti, aivan kuten levylläkin. Kappaleen loppupuolella Emeritus jakoi ruusuja yleisölle ja kiitteli kovasti taianomaisesta illasta. Ilta ei kuitenkaan loppunut vielä siihen, vaan yleisön pyynnöstä yhtye palasi lavalle soittamaan kappaleet ”Ghuleh / Zombie Queen” ja ”Monstrance Clock”. Kylmät väreet kulkivat jälleen selkääni pitkin, kun Papa Emeritus II piti yhden harvoista välispiikeistään lopettaen sen sanoihin ”I give to you, Monstrance Clock” ja alkoi laulaa kappaletta helisevällä, mutta rauhallisella äänellään. Kappaleen aikana lämmittelijäbändien jäsenet tulivat Lucian päivän kunniaksi lavalle seisomaan riviin Lucia-neidoiksi pukeutuneina. Keikalla oli muutenkin panostettu teatraalisuuteen jonkin verran, enkä tarkoita pelkästään bändin pukeutumista. Hyvä esimerkki pienestä, mutta tunnelmaa luovasta eleestä on se, kun kitarasoolon aikana Emeritus kierteli kitaraa vinguttavan ghoulin ympärillä ja heilutteli käsiään kuin kapellimestari, antaen vaikutelman, että ghoulit olisivat ikään kuin Emerituksen loitsun alaisena tai jonkinlaisia sätkynukkeja. Myös valoshow toimi erinomaisesti. Oli todella hienon näköistä, kun valot himmenivät ja The Circus pimeni täysin kappaleen loppua kohden tai ennen kappaleen alkua.

Ghost live 2013 3Erityismaininnan ansaitsee vielä ”Year Zero”, joka oli keikan ehdoton kohokohta.Kyseessä on yksi bändin kovimmista kappaleista ja livenä se potki vielä tuhat kertaa kovempaa kuin levyllä. Jämäkät soundit sopivat kappaleeseen mainiosti ja saivat sen toimimaan vielä entistäkin paremmin. Pieneltä liikutukselta ei voinut välttyä, kun täyden The Circuksen koko yleisö lauloi yhteen ääneen ”Hell Satan – welcome year zero”.

Ghostin ensimmäinen oma keikka Helsingissä oli kaiken kaikkiaan aivan loistava. Omalla keikalla tarkoitan siis sitä, että kaikki aiemmat keikat ovat olleet joko festari- tai lämmittelykeikkoja. Keikkapaikkana The Circus toimi Ghostin tapauksessa huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi Olympiastadion, jossa bändi lämmitteli Iron Maidenia viime kesänä muutaman muun bändin kanssa. Tuskin kenellekään tuli yllätyksenä, että Ghostin musiikki toimii paremmin pienellä hämärällä klubilla, kuin auringon valaisemalla stadionilla. Tämä oli ehdottomasti yksi parhaista näkemistäni keikoista ja menen varmasti katsomaan uudestaan sitten, kun Ghost taas joskus saapuu Suomeen.

Settilista:
1. Infestissumam
2. Per Aspera Ad Inferi
3. Con Clavi Con Dio
4. Stand by Him
5. Ritual
6. Prime Mover
7. Secular Haze
8. Here Come The Sun (The Beatles-cover)
9. Year Zero
10. Jigolo Har Megiddo
11. Satan Preyer
12. Death Knell
13. Genesis
14. If You Have Ghosts (Roky Erickson-cover)
Encore:
15. Ghuleh / Zombie Queen
16. Monstrance Clock

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Teksti: Jyri Kinnari
Valokuvat: Jana Blomqvist

Luetuimmat

Uusimmat