Glenn Danzig raivostui saatuaan väärän lelun suklaamunasta ennen keikkaansa – erotti henkilökuntansa ja perui koko kiertueen

Pääsiäisen juhliminen on sujunut pääosin rauhallisissa merkeissä. Uutistoimiston ja poliisin tiedotteen mukaan suklaaähky ja lelujen kasaamisesta aiheutuneet aivovammat ovat pitäneet ihmiset lähinnä kotisohvalla televisioon naulittuina. Valtaosalle kansasta pisin reissu pääsiäisviikonloppuna on tapahtunut olohuoneen ja WC:n välillä, mistä kertoo moneen kotiin ilmestynyt vessanpöntöltä sohvalle kulkeva suklainen oksennusvana.

Vallitsevan koronavirustilanteen vuoksi kuppilat ja keikkapaikatkin ovat suljettuina kotimaassa ja pitkälti muuallakin, mutta kaikkialla säännöt eivät ole kuitenkaan aivan yhtä tiukkoja. Ympäri maailmaa järjestetään edelleen satunnaisia keikkoja ja muutamat artistit ovat edelleen uskaltautuneet jatkamaan täysimittaisia kiertueitaankin. Yksi heistä on rock ’n’ roll -adonis Glenn Danzig, joka nousi tänään uutisotsikoihin viimeisimmän kiukkukohtauksensa jälkimainingeissa.

Kuten monet meistä, myös Danzig on intohimoinen pääsiäisihminen ja vaatii kiertueellakin ollessaan täsmällisen pääsiäisaterian jokaisena pääsiäispyhänä. Viime päivät hänen sooloyhtyeensä on kiertänyt Etelä-Amerikkaa, mutta tänään asiat muuttuivat dramaattisesti. Jeesuksen ylösnousemusta juhlistaakseen Danzig nautti perinteisen pääsiäisateriansa paikallisen klubin backstage-tiloissa ennen illan keikkaa. Lammaspaistiin ja Porvoosta lennätettyyn mämmiin hän oli aivan tyytyyväinen, mutta helvetti pääsi irti, kun oli aika jälkiruuan jälkiruualle. Närästystään valitteleva Danzig kuori silmät innosta kiiluen jättimäistä, lähes päänsä kokoista suklaamunaa ja söi kaiken suklaan yksin tein, ahnaasti kuin mutainen sika. Hänen housuissaan pullottava erektio kasvoi kasvamistaan hänen napatessaan käsiinsä lattialle pudonneen muovikuoren, jonka sisällä oli suklaamunien mukana perinteisesti tuleva lelu.

”Pyhä Jeesus! Tätä päivää mä olen odottanut koko elämäni!” huusi Danzig innoissaan huonolla Elvis-aksentilla. Kymmenen minuutin näpertämisen jälkeen hän sai lelun käsiinsä, ja silminnäkijähavaintojen mukaan hänen kasvonsa muuttuivat välittömästi punaisen ja vihreän sekamelskaksi. Hän paiskasi munasta ilmestyneen sinisen rekka-auton lattiaan, kaatoi edessään olleen pöydän ja alkoi täydellisen apinaraivon vallassa heittää mämmiä rove toisensa jälkeen ympäri backstagen seiniä samalle huutaen eläimellistä vihahuutoa ja takoen rintaansa.

”Jumalauta!?” hänen kerrotaan huutaneen kuin äänenmurroksen vallassa oleva teini ja jatkaneen samaan hengenvetoon raivoamalla, että häneltä puuttui kokoelmastaan enää nimenomaan keltainen rekka-auto, jota hän on yrittänyt kerätä siitä asti, kun pääsiäistuotteet saapuivat kauppoihin. Tätä seurasi tapahtumaketju, jonka vain harva saattoi ennustaa. Raivopäisenä riehunut Danzig pysähtyi kuin salaman iskemänä, kaivoi puhelimen esiin ja kirjoitti Facebook-sivulleen vain isoja kirjaimia käyttäen peruvansa koko loppukiertueen, koska paikalliset toimijat eivät ole osoittaneet minkäänlaista kunnioitusta vierailevaa maailmantähteä kohtaan.

Seuraavaksi hän kohdisti katseensa omaan kiertuehenkilökuntaansa ja alkoi jaella potkuja. Ensin kenkää saivat kiertuekoordinaattori ja keikkabookkaaja, jotka yrittivät pakottaa hänet esiintymään sopimusteknisiin asioihin vedoten. Danzigin kerrotaan puristaneen paperisen sopimuksen nyrkeissään tiukaksi palloksi ja nielaisseen sen kokonaisena, tuijottaen samalla klubin omistajaa suoraan silmiin ja äännellen eläimellisesti. Ammattikunta kerrallaan jokainen hänen yhtyeensä taustaorganisaatiossa sai tulikiven katkuisten sanojen saattelemat potkut. Lopuksi hän erotti yhtyeensä ja vannoi jatkossa soittavansa kaiken itse, myös livenä. Viimeksi Danzig nähtiin poistumassa paikalta kainalossaan paketillinen vaippoja. ”Kyllä mä osaan nämä itsekin vaihtaa!” hän huusi paiskatessaan oven kiinni.

Yksi Danzigin potkut saaneista työntekijöistä kommentoi Kaaoszinelle nimettömänä:

”Noh, yritin kyllä selittää Glennille, ettei kukaan voi tietää etukäteen, millainen lelu suklaamunasta tulee. Kysyin, josko hän haluaisi halin tai päästä polvelle ratsastamaan, mutta tällä kertaa sekään ei auttanut. Hän vain huusi suoraa huutoa kasvot paloautonpunaisena. Hän on vähän temperamenttinen ja herkkä järkytysten edessä, mutta pohjimmiltaan ihan hyvä poika.”

Danzig itse kommentoi seuraavasti lähettämässään sähköpostissa:

”Kukaan ei ymmärrä, kukaan ei voi tietää, mitä todellinen tuska ja menetyksen aiheuttama suru ovat. Ei ennen kuin kokee jotain yhtä järkyttävää. Koko elämäni on ollut yhtä kärsimystä.”

Teksti on osa Kaaoszinen Sunnuntaisatiirit-sarjaa. Kyseessä ei ole oikea uutinen.