Göteborg-suuntauksen pioneerin paluu 20 vuoden hiljaisuuden jälkeen – Haastattelussa uuden levynsä julkaissut Pagandom

Kirjoittanut Samuli Jalonen - 5.11.2016

pagandom-2016-2Pagandom ei välttämättä ole suurelle yleisölle tuttu bändi vuonna 2016, mutta jos kysyt tuosta nimestä keneltä tahansa metallimuusikolta, joka on ponnistanut uransa käyntiin 90-luvun alkupuolella Göteborgista, saat suhteellisen varmasti innostuneen katseen ja jonkin bändiin liittyvän muiston. Voidaan sanoa, että ennen In Flamesia, ennen Dark Tranquillityä ja muita Göteborg-soundin määrittäneitä bändejä oli Pagandom, joka näytti mallia näille bändeille. Lähes 20 vuotta hiljaiseloa päättyi vuonna 2014, kun bändi palasi tositoimiin heittämällä keikan Gothenburg Sound Festivalilla. Bändin miehistö huomasi nauttivansa puuhasta niin paljon, että uuden levyn nauhoitus oli pian ajankohtaista. Kaaoszine tavoitti bändin laulaja-basisti Christian Janssonin, jolta kyseltiin hieman historiasta, hieman nykyajasta ja hieman myös tulevaisuudesta!

Morjensta Christian! Mitenkäs syksy on tähän mennessä sujunut?

Christian Jansson: Kiireisesti! Hoidan tällä hetkellä haastatteluja ja bändin promoa sekä järjestelen asioita levyn julkaisua varten, jotain mitä en todellakaan uskonut tekeväni bändin osalta enää ikinä, mutta näin vain kävi!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Pagandom on bändi, jonka monet old school Göteborg-metallin fanit tunnistavat mutta joka ei ole nuoremmille lukijoille välttämättä edes nimenä tuttu. Voisitko ihan aluksi kertoa lyhyesti bändin historian sen synnystä vuoteen 1996?

Christian Jansson: Toki. Bändi syntyi vuonna 1987, kuuntelimme 80-luvun nopeita thrash-levyjä ja halusimme itsekin ryhtyä soittamaan. Perustimme bändin, harjoittelimme ahkerasti ja teimme muutaman demon. Keikkailimme muutaman vuoden, työstimme materiaalia ja saimme parin vuoden jälkeen levytyssopimuksen saksalaiselle levy-yhtiölle, minkä jälkeen ryhdyimme nauhoittamaan esikoislevyämme vuonna -93. Julkaisimme sen vuonna -94 ja sitten katosimme maailmankartalta vuonna -96.

Vuoden 1996 jälkeen kului melkein 20 vuotta, ennen kuin päätitte palata takaisin kuvioihin Gothenburg Sound Festivalilla vuonna 2014. Mitkä tapahtumat johtivat tähän paluuseen, ja oliko teillä paluusuunnitelmia missään vaiheessa näiden 18 vuoden aikana?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

pagandom-1993Christian Jansson: Hyvä kysymys! Emme oikeastaan koskaan harkinneet paluuta, koska bändi oli vanha juttu eikä sen herättäminen mielestämme ollut mielekästä. Sitten tuli tämä festivaalitapaus, johon meitä pyydettiin soittamaan. Ajoitus oli tavallaan hyvin sopiva, ja siten päätimme palata yhteen yhden keikan ajaksi, mutta sehän ei jäänyt siihen…

Ei niin, sillä nyt teiltä on tulossa uusi levy ”Hurt as a Shadow”. Millainen prosessi johti siihen, että päätitte keikan jälkeen jatkaa ja nauhoittaa uuden levyn?

Christian Jansson: Tavallaan homma käynnistyi siitä, että yritimme saada alkuperäisen kokoonpanon kasaan, mikä ei ollut aivan yksinkertaisin asia, koska alkuperäisjäsenistä kaksi ei ollut saatavilla. Saimme bändiin Sören Fardvikin rumpuihin. Kitaraan saimme yllättävää apua, kun tapasin sattumalta At The Gatesin Andersin ja hän kyseli, tarvitsemmeko apua projektimme kanssa. Koska hän on todellinen metallilegenda, otimme tarjouksen vastaan. Teimme sitten tällä kokoonpanolla muutaman keikan. Tarkoitus oli todellakin tehdä vain ne keikat, mutta niiden vastaanotto oli todella huikea, joten jouduimme istumaan alas ja toteamaan, ettemme voi jättää tätä juttua tähän. Niinpä päätimme tehdä uutta musiikkia. Anders tosin painotti, ettei projekti olisi hänelle kovin pitkäikäinen, koska hän on kiireinen At The Gatesin kanssa.

Oliko kaikki uudelle levylle kirjoitettu materiaali juuri sille tehtyä vai käytettiinkö jo olemassa olevaa materiaalia? Jokaisella jäsenellähän on ollut musiikillisia projekteja vuosien varrella, joten materiaalia taatusti on olemassa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Christian Jansson: Kyllä, kaikki on uutta materiaalia. Kun kirjoitimme aikanaan materiaalia, sävelsimme treenikämpällä, jossa harjoittelimme 3-4 kertaa viikossa. Nyt se ei kaikkien kiireidemme takia ollut mahdollista, joten päätimme vaihtaa tyyliä ja jokainen meistä sävelsi kotonaan tai missä milloinkin; sitten jaoimme tietokoneella demomme ja materiaalimme keskenämme. Tällaista ei voinut kuvitellakaan ensimmäistä levyämme tehdessä, vaan se on nykyteknologian hyödyllisiä puolia.

Oliko levyn äänitysprosessi yksi pitkä prosessi vai tehtiinkö levy pienissä osissa pitkän ajan kuluessa? Entä millainen äänitysprosessi kokonaisuudessaan oli?

pagandom-2016Christian Jansson: Kun demot olivat valmiita, rumpalimme otti ne mukaansa ja harjoitteli ne rauhassa ennen studioon menoa. Tämän jälkeen hän nauhoitti ne pohjalle ns. oikeassa studiossa, ja kaikki muu nauhoitettiin Martinin kotistudiolla, joten prosessi oli stressivapaa. Tänä aikana Anders ryhtyi taas kiertämään At The Gatesin kanssa ”At War With Reality” -levyn tiimoilta, joten hän ei ollut paikalla juurikaan ja jouduimme odottamaan hänen osuuksiaan. Mutta levyn teko oli yleisesti ottaen miellyttävää, ei ongelmia eikä stressiä asioista. Levyllä ei ole kesähittejä, joten sitä ei ollut pakko saada valmiiksi kesäksi vaan meillä oli hyvin aikaa!

Levyjen välillä on tosiaan kulunut melkoisen pitkä aika, joka tekee tästä kysymyksestä hieman erikoisen. Millaisia eroja löydät ensimmäisen albuminne ja ”Hurt as a Shadow’n” väliltä, tai onko kenties helpompaa listata, mitkä asiat ovat samankaltaisia levyillä?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Christian Jansson: Kysymys on itse asiassa hyvä, koska aikaa tosiaan on kulunut näinkin paljon. Yritimme tämän levyn kohdalla käyttää alkupisteenä sellaista musiikkia, jota teimme aikanaan: hieman thrash-painotteista, nopeaa, rajua – samanlaista kuin teimme 80-luvun lopulla. Kun nauhoitimme aikanaan ”Crushtimen”, olimme jo hieman kyllästyneitä pelkkään nopeuteen. Monet bändit vaikuttivat meihin 90-luvulla, esimerkiksi Pantera. Eniten eroavaisuuksia varmasti löytyy siitä, että ”Supercrush” on nopea ja raju aikansa kuva siinä, missä ”Hurt as a Shadow’lle” on lisätty kaikkea, mikä on vaikuttanut meihin albumien välillä. Se on groovaavampi, hieman melodisempi, mutta silti sen pohjalta löytyy sama kaava, joka teki ”Crushtimesta” juuri sen albumin, mitä se oli ja on edelleen. Tämän paremmin en albumien eroja juuri pysty kuvailemaan!

Minun täytyy myöntää, etten ollut metalliskenessä vielä niihin aikoihin, kun ”Supercrush” tuli ulos, mutta luin, että varsinkin ”Supercrushin” lyriikoita ylistettiin niiden ollessa ”metallicamaisia” aikuismaisilla teemoillaan. Mitä voisit kertoa uuden albumin lyriikoista, jatkuuko samanlainen kirjoitustyyli edelleen?

Christian Jansson: Väittäisin, että tyyli on yhä erittäin samanlainen, koska osaan käytännössä kirjoittaa vain tietynlaisia tekstejä. Esimerkkinä voin sanoa, että rakastan Dion musiikkia mutta en koskaan voisi kirjoittaa sellaisia sanoituksia, joissa tapetaan lohikäärmeitä ja katsellaan sateenkaaria. Se ei sovi minulle, enkä halua sellaista myöskään tehdä. Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnasta ja sen ongelmista ja ominaisuuksista, siten tekstini myös yleensä käsittelevät siihen liittyviä asioita. Uskonto saa myös osansa muutamissa kappaleissa. Yleisesti ottaen sanoitukset kertovat kaikesta paskasta, jota nykyään tapahtuu ympäri maailmaa ja jonka löytäminen ei ole kovinkaan vaikeaa, jos vain vaivautuu avaamaan TV:n.

Millaista palautetta olette saaneet tähän mennessä julkaistusta materiaalista? Aikaa on kulunut paljon, vieläkö ihmiset ovat innostuneita Pagandomista?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Christian Jansson: Olemme saaneet paljon palautetta, varsinkin Facebookin kautta. Suurimmalta osin palaute on ollut ylistävää ja tyytyväistä. Useat ihmiset sanovat pitävänsä materiaalista kovasti ja haluavat kovasti lisää, mikä tuntuu oudolle, olemmehan vain vanhoja miehiä, joista kukaan ei ole kuullut hyvin pitkään aikaan. Silloin kun olimme ”olemassa”, skene oli hyvin pieni. Nyt kun laitoimme Spotifyhin yhden kappaleen, se sai hetkessä 1400 kuuntelukertaa, mikä on minusta yhä hämmästyttävää. Ihmiset muistavat meidät yhä, mikä on tietysti hienoa. Rehellisesti sanoen kaikki palaute on tervetullutta – olipa se myönteistä tai kielteistä – koska se kertoo ihmisten kiinnostuksesta.

Keikkasuunnitelmistanne oli vaikea löytää tarkkaa tietoa, mikä tilanne on sillä saralla? Voidaanko bändin odottaa keikkailevan lähiaikoina enemmänkin?

Christian Jansson: Haluaisimme kovasti keikkailla ja suunnittelemme keikkailua, mutta ei ole vielä varmaa, kuinka paljon pystymme keikkoja tekemään. Emme ole enää 20-vuotiaita, meillä on perheet ja muita juttuja, jotka ovat esteenä, mutta yritämme järjestää aikaa keikkailuun. Mitään kovin pitkiä kiertueita ei ole luvassa, mutta lyhyetkin kiertueet olisivat hieno kokemus.

Tietysti minun on myös kysyttävä, oletteko tulossa Suomeen keikalle.

Christian Jansson: Vaikea sanoa, mutta toivon, että olemme! Katsomme tilannetta ja yritämme järjestää asian, sillä Suomessa on erittäin hieno yleisö ja ymmärtääkseni Göteborg-suuntaus on aina saanut Suomessa hyvän vastaanoton. Lisäksi te hallitsette hyvin alkoholin käytön keikkatilanteissa!

Vanhoista bändeistä puheen ollen, tiedät varmasti, että Pagandom tunnetaan joissain yhteyksissä ”ensimmäisenä” Göteborg-tyylin bändinä ja tavallaan genren legendana, josta monet muut bändit puhuvat tyyliin ”Ensin oli Pagandom ja se oli niin siistiä, että ryhdyimme itsekin soittamaan”. Allekirjoitatko nämä väitteet, ja mille ne sinusta tuntuvat? Tuntuivatko ne esimerkiksi painolastilta levyä tehdessä?

Christian Jansson: No…tietysti se kuulostaa hyvin hullulta korviini! Kun aloitimme soittaa, emme tienneet mitään ”Göteborg-soundista” tai siitä, että nämä tyypit, jotka myöhemmin perustivat hienoja bändejä, ihailivat meitä ja kävivät keikoillamme. Olemme kuulleet näistä asioista vasta pari vuotta sitten, kun tutustuimme esimerkiksi In Flamesin Andersiin ja kuulimme myös, että hän oli kuvannut soittoamme joskus 90-luvulla. Se on meille melkoinen ”mindfuck”. En todellisuudessa usko, että olimme ihan niin tärkeitä ja isoja edes silloin. Toki meillä oli varmasti jonkinlainen vaikutus ja teimme joitain asioita, mutta en näe meitä tämän tyylisuunnan kehittäjinä.

On toki erittäin vaikea osoittaa sormella, kuka teki absoluuttisesti jotain ensimmäisenä, mutta voimme varmasti olla samaa mieltä siitä, että olitte ensimmäisten joukossa ja teillä oli vaikutus tyylisuunnan syntyyn.

Christian Jansson: Sen voin toki allekirjoittaa. Kukaan ei voi sanoa, kuka oli ensimmäinen, mutta ensimmäisten joukossa me olimme. Se lienee fakta jo tässä vaihteessa

Olemme puhuneet melkoisen paljon Göteborg-tyylisuunnasta joka kehittyi 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkuhämärissä ja tuli valtavan suosituksi ja tunnetuksi. Siksi haluankin kysyä, onko sinulla mitään ajatusta, miksi tyylistä tuli niin valtavan suosittu? Amerikassa ja monissa muissa kauemmissa paikoissa sitä pidetään ”pohjoisena tyylisuuntana”, joka on hyvin uniikkia. 

Christian Jansson: En tosi asiassa tiedä, erosiko se aikanaan suuresti Ruotsissa vallinneesta death metal -tyylistä, jota esimerkiksi Entombed edusti. Melodisempi tyyli oli varmasti joillekin helpommin lähestyttävää ja toimi ehkä porttina rajumpiin genresuuntauksiin. Se lienee ainoa asia, jonka voin siitä päätellä.

Vuosikymmenienkin kuluttua kyseinen tyyli, kuten myös vanhempi Entombedin edustama tyyli, voi hyvin ja kukoistaa ympäri maailmaa. Voidaan siis puhua jo klassikkostatuksen saaneista tyylisuuntauksista.

Christian Jansson: Ja nämä tyylisuuntauksia edustavat bändit julkaisevat yhä uutta materiaalia, joten uskoisin, että olet oikeassa.

Tässä vaiheessa haastattelu alkaa olla lopussa, joten kiitän sinua haastattelusta ja ajastasi! Mikäli haluat sanoa jotain suomalaisille faneillesi, näin lopussa sana on perinteisesti vapaa!

Christian Jansson: Minulla ei ole kovin hienoa loppulausetta mietittynä, mutta toivon, että kuuntelette uuden levymme. Hyvä, jos pidätte siitä ja jos ette, se on hienoa myös! Kunhan teitä kiinnostaa jollain tasolla!

Luetuimmat

Uusimmat