Yksi tämän päivän tunnetuimmista kitaravirtuooseista, Gus G, pukkaa ilmoille toisen sooloalbuminsa nimeltään ”Brand New Revolution”. Mieshän on jo ehtinyt vaikuttaa yhdessä jos toisessakin yhtyeessä, mutta mainittakoon nyt tässä Firewind ja Ozzy Osbourne ikään kuin suuntaa antavina esimerkkeinä.

Homma lähtee käyntiin ”The Quest”-nimisen instrumentaalikappaleen myötä. Instrumentaalikappaleet ovat siinä mielessä haastavia, että ne usein menevät näillä kitaristeilla vain taitojen esittelyksi eivätkä näin ollen anna tavalliselle kuulijalle sen kummempia säväyksiä. ”The Quest” on kuitenkin hyvä ja melodinen sävellys, josta käy ilmi kaverin kitaransoittotaito mutta josta voi nauttia myös hieman vähemmän musiikkia kuunteleva. Seuraavaksi lähteekin nimikkokappale ”Brand New Revolution”, jonka vokaaleissa kuullaan Jacob Buntonia, joka saattaa joillekin olla tuttu yhtyeistä Adler tai Lynam. Kappale itsessään on aika keskivertotasoinen, eikä tuo Buntonin laulu paljoakaan auta, koska se on mielestäni todella tavanomaisen kuuloista.

Seuraava kappale ”Burn” lähtee käyntiin reippaalla riffillä, ja kappaleessa on muutenkin hyvää kitarointia. Mutta jälleen kerran tasoa hieman laskevat lauluosuudet, jotka ovat jälleen sitä peruskauran tasoa. ”We Are One” -kappaleessa on erittäin tarttuva kertosäe, ja tokihan kitarat tässäkin tikkaavat ihan mallikkaasti, mutta miksi ihmeessä Jacob Buntonin kaltainen keskinkertaisuus saa näin paljon aikaa tällä levyllä? Toki tämä on niin tasavarmaa tavaraa, että sopii hyvin esimerkiksi Radio Rockin soittolistoille, mutta omaan korvaan tämä on hieman liian useasti kuultua. ”What Lies Below” -kappaleessa kuullaan käsittämättömästä suosiosta nauttivan Amaranthe-yhtyeen Elise Rydiä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tätä naista on pidetty niin hyvänä laulajana, mutta kyllähän hän tässä suoriutuu ihan mallikkaasti, vaikka tämä nyt ei niitä kaikkein vaikeimpia kappaleita olekaan laulaa. Yllättävä veto Gusilta kuitenkin lähteä tekemään tämäntyylistä popahtavaa musiikkia, mutta kieltämättä tämä jopa toimii. Ehkäpä Elisekin on oikeasti hyvä laulaja ja tarvitsee vain hyviä kappaleita laulettavakseen.

Levyllä kuullaan myös Jeff Scott Sotoa kappaleissa ”Gone To Stay” ja ”Generation G”. Vaikka nämä Soton tulkinnatkaan eivät ole kaikkein vaikuttavimpia, niin kyllä nämä hakkaavat nuo Buntonin esitykset jo pelkällä karismallaan. Kappaleissa on reipas meininki ja muutenkin kaikki palaset tuntuvat olevan paremmin kohdallaan – toimivaa modernimpaa heavy metalia.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä vokalistina kuullaan vielä Mats Levéniä kolmella kappaleella. Tämä mies jakaa varmasti mielipiteitä omaperäisellä tulkinnallaan. Parhaiten hän mielestäni onnistuu kappaleissa ”The Demon Inside” ja ”If It Ends Today”, jotka molemmat edustavat perinteisempää heavyä. Täytyy antaa Gusille pisteitä siitä, että hän on rohkeasti lähtenyt tekemään nykyaikaista levyä ja hakenut vaikutteitakin melko monipuolisesti, jos verrataan esimerkiksi Yngwie Malmsteeniin, joka on ainakin viimeiset kymmenen vuotta tehnyt samaa levyä uudelleen ja uudelleen. Gus G. on huomattavasti monipuolisempi kitaristi ja soittaa tälläkin kiekolla erittäin mallikelpoisesti. Suurin miinus on kuitenkin Jacob Bunton, joka tekee omalla suorituksellaan hyvistäkin kappaleista keskinkertaisia. Ensi kerralla ehkä astetta kovemmat vokalistit mukaan tai sitten kokonaan instrumentaalialbumi, koska instrumentaalibiisit näyttävät toimivan.

6/10

Kappalelista:

1.The Quest
2.Brand New Revolution
3.Burn
4.We Are One
5.What Lies Below
6.Behind Those Eyes
7.Gone To Stay
8.One More Try
9.Come Hell Or High Water
10.If It Ends Today
11.Generation G
12.The Demon Inside

http://www.gusgofficial.com/

Kirjoittanut: Juha Attola