Yhdysvaltain Charlottesta tuleva GWAR on jo 30 vuoden ajan taistellut pömpöösiä amerikkalaista kulutuskulttuuria, mielivaltaista ulkomaanpolitiikkaa, uskonnollisuutta ja absurdin yltäkylläistä elämäntapaa vastaan överiyden ja älyttömyyden omilla aseilla. Monet musiikinkuluttajat ovat vuosien varrella ymmärtäneet hirviölauman monitulkintaisen viestin radikaalisti väärin ja pitäneet yhtyettä lähinnä vitsinä. 

Viime viikolla tuli kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun yhdysvaltalaisen show-punk-thrash-crossover-hirviöbändi GWARin vokalisti-basisti (aiemmin vokalisti-kitaristi) David Brockie kuoli heroiinin yliannostukseen ainoastaan 50 vuoden iässä. Mies oli yhtyeen alkuperäisjäsen, jonka rooli määritti yhtyeen visuaalisen, henkisen ja auditiivisen ammattimaiseen show-viihteeseen perustuvan hurjuuden.  Lukuisista kokoonpanomuutoksista huolimatta kiivasta levytystahtia ylläpitänyt hirviölauma on ehtinyt julkaista olemassaoloaikanaan jo 17 studioalbumia, joista viimeisin ”The Blood Of The Gods” on kunnianosoitus edesmenneelle keulahahmolle. 

GWARilta totutun, uhkaavasti sotaa uhoavan albumin intro on näppäilyn jälkeen hyvin doomisti albumin aloittava ”War On Gwar”, joka taipuu shufflesta heavy metalista aavemaiseen, black-/death-metalliriffittelyn ja progeilevan kimurantin bassottelun kautta takaisin alkupisteeseen. ”Viking Death Machine” jytää puolestaan suoralla aavikkorockilla heikommat alleen Unidan tyyliin. Albumin parhaimmistoon nousee musiikillisesti Ministrylle ja Polkadot Cadaverille kumartava, väkevästi tamppaava ja hykerryttävin hienoilla trumpeteilla maustettu thrash-musikaalipala ”El Presidente”, joka väläyttää Trumpille tapparan kuperaa terää. Biisin aikana miltei koko hirviölauma käy yksi kerrallaan heittämässä omat terveisensä Washington D.C.:een. Kokonaisuuden kehnompaa puolta edustaa taas ”El Presidentea” seuraava, äärimmäisen kliseinen raskasroketti ”I’ll Be Your Monster”, joka ryömii GWARin hulvaton huumorintajukin huomioon ottaen ali juuri sieltä, missä rima on matalimmalla.

”I’ll Be Your Monsteria” seuraa Misfitsin ”Green Hellia” vahvasti muistuttava ”Aurorch”, joka iskee albumilla ensimmäistä kertaa hard coresti punkimman vaihteen päälle ja äityy loppupuolen sooloilun seudulla puhtaaksi, hyvin toteutetuksi Slayeriksi. ”Swarm” on puolestaan heikompaa osastoa ei-niin-oivaltavalla, pikkunäppärällä mutta ideapohjalta varsin heppoisella heavy metal -suorituksella. Vierailija-vokalisti Sawborg Destructon kipparoima ”The Sordid Soliloquy of Sawborg Destructo” petraa selkeästi ”Swarmista” teknisellä, oikein hyvistä, vaarallisista riffeistä ja mosh-osasta kursitulla thrash-death-meiningillään. Nimenomaista, amerikkalaista pikaruokaketjua nälvivä, nerdcore-räppäri MC Chrisin feattaama ”Death To Dickie Duncan” on sekava teos aavikkorockia, purukumijytää ja proge-thrashia.

S.O.D.:n ja Slayerin nopeilla eväillä kristittyjä jenkkihihhuleita seivästävä ”Crushed By Cross” on puhdasta mutta jossain määrin käppä-aineksista kyhättyä hard core -asenteella ladattua speed thrashia. Albumin lopussa ”Fuck This Place” ampaisee puolestaan vauhtiin tunnelmaa ylväästi kohottavalla, kelttiläistyyppisellä kitaramelodialla siivitetyllä ’82-punk-kaahauksella. ”Fuck This Place” nouseekin kappaleena albumin ehdottomaan ykköskastiin. Puolislovari ”Phantom Limb” on biisinä myös albumin tarttuvinta priimatavaraa, mutta Blotharin yliyrittämiseksi menevä laulu tuo tähän vakavampaan kappaleeseen harmittavia tahattoman komiikan piirteitä. Albumin lopettaa Angus Youngin muistolle omistettu, sinällään joka suhteessa hyvin toimiva, vaikkakin varsin pastissin omainen AC/DC-laina ”If You Want Blood You’ve Got It”.

GWARin uusi vokalisti The Berserker Blothar omaa tunnistettavan ja maukkaalla raspilla varustetun laulusoundin. Kyseinen örvelö onnistuu varsin hyvin täyttämään myös Urunguksen sotasaappaat. Menneenä syksynä,  ”The Blood Of Godsin” ilmestymisen aikaan, yhtyeen rytmikitaristi BälSäc – the Jaws ‘o Deathin uutisoitiin sairastavan vakavaa luuydintautia, joka tulisi todennäköisesti siirtämään ajan mittaan hänet, toisen jäljellä olevista alkuperäisjäsenistä, sivuun yhtyeen lavakokoonpanosta. Toivomme muutoksen vastatuulia vastaan puskevalle hirviölaumalle onnea ja parhautta matkaan. 

”The Blood Of Gods” on kokonaisuus, joka jämäkämmin tuotettuna ja muutamasta tyylillisesti albumikokonaisuuteen sopimattomasta rönsyilevästä ja heikommasta kappaleesta karsittuna olisi huomattavasti jämäkämpi paketti. Kunnianosoituksena edesmenneelle laulajalle tehtynä albumi on vain valitettavan vasurilla viimeistellyn kuuloinen. Kappaleiden miksaus on harmillisen huolittelematon ja varsinkin rytmikitaroiden ja rumpusoundien suhteen surkean pehmeä, munaton ja ysärillä tehdyn kuuloinen. Sitä vastoin tarpeettoman runsaalla säröllä soitetut, liian pintaan miksatut kitarasoolot hyökkäävät ajoittain silmille ihan liiaksi. Yhtyeen pitäisi laittaa topattujen piikkien ja maskien tuunailu sun muu turha sotapullistelu vähäksi aikaa sivummalle ja laittaa tuotannollisesti ensisijaiset asiat jämysti ruotuun, jolloin osuma yhtyeen peitsestä tuntuisi ihan eri tavalla kuin nyt.

7/10

Kappalelistaus:

1. War on GWAR
2. Viking Death Machine
3. El Presidente (vocals by Blothar, Beefcake the Mighty, Jizmak Da Gusha, Balsac the Jaws of Death, and Pustulus Maximus)
4. I’ll Be Your Monster
5. Auroch
6. Swarm
7. The Sordid Soliloquy of Sawborg Destructo (Vocals by Sawborg Destructo)
8. Death to Dickie Duncan (Featuring MC Chris)
9. Crushed By the Cross (Vocals by Pustulus Maximus)
10. Fuck This Place
11. Phantom Limb
12. If You Want Blood (You’ve Got It)

https://www.levykauppax.fi/artist/gwar/blood_of_gods/#552077

Kirjoittaja: Mikko Nissinen