Sami Yaffa, Pelle MIljoona, Andy McCoy.

Hakaneulat ja ketjut katkenneet – Pelle Miljoona Oy Turun Logomossa 21.11.2018

Kirjoittanut Juhani Mistola - 27.11.2018

Sami Yaffa, Pelle MIljoona, Andy McCoy.

”Siis onko täällä pelkät istumapaikat?” kysyn hämmentyneenä Logomon lipputiskillä. ”Ja väliaika?” Nyt Pelle Miljoona Oy on virallisesti vanha. Onneksi se pääasia – musiikki – ei vanhene.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Setti polkaistaan Bollywood-alkunauhan jälkeen käyntiin tutun energisellä ”Olen kaunis” -punkklassikolla, joka soi samalla intensiteetillä ja lähes yhtä tiukasti kuin 38 vuotta sitten. Pelle Miljoona Oy taisi aikanaan olla enemmän uutta aaltoa, koska ei ikinä ylenkatsonut asiallista soittotaitoa tai kosketinsoittaja Ari Taskisen biisien yltiömelodisuutta. Koska lavalla on suomipunkin suurimman kulmakiven eli ”Moottoritie on kuuma” -albumin (1980) levyttänyt kokoonpano, on toivottavaa, ellei jopa välttämätöntä, että levyltä kuullaan 10 kappaletta 13:sta. Seuraavana siis uudelleen ristitty ”Koska sydän sanoi bumtsibum”, yhtäläisen hieno biisi sekin. Vain nuo kitara-/yleislegenda Andy McCoyn jopa lähes nuottiin osuvat ”ooohyeaah”-hoilaukset hämmentävät, ehkä nuo ovat sitä punkkia? Tuoreen EP:n nimikkoraita, basisti Sami Yaffan säveltämä ”Anna soihtusi palaa” toimii tässä yhteydessä ja McCoyn ’Johnny Thunders kohtaa Intian’ -kitarointi sopii sekin hämmentävän hyvin biisin luonteenlaatuun. Hyvä, etteivät ikä ja konserttisaliympäristö ole muuttaneet bändiä pelkäksi nostalgiansävyiseksi punkmuseoksi. Viimeistään ”Gabrielin” ja Miljoonan kanssa rumpupallilla vuorottelevan Tumppi Varosen asianmukaisesti laulaman ”Älä äiti itke” -kappaleen aikana Andy kuitenkin siirtyy kokeilevuuden ja sähläyksen rajapinnalla taiteilevan soittonsa osalta johonkin ihan muualle kuin loput bändistä. Soitto ja kitarasoundit ovat hetkittäin hyvinkin sekavaa hakemista, mutta tätähän McCoylta taidetaan odottaa – fiilissoittoa hyvässä ja pahassa. Ainakaan kokonaisuutta ei voi haukkua tylsäksi. Entinen Hanoi Rocks -kumppani Yaffa sen sijaan huolehtii alataajuuksista vakaasti ja tasapainoisesti, hoitaen tonttinsa bändistä tavallaan parhaiten. Kosketinsoittaja/säveltäjä Ari Taskinen pysyy visuaalisesti sivussa, mutta hänen kosketinkuvionsa nousevat edelleen kuin varkain kaiken ympärille ja yläpuolelle lähes jokaisessa kappaleessa.

Toisen setin aloittaa todellinen yllättäjä, ”Don’t Fear The Reaper” (Blue Öyster Cult) -käännös ”Kuin Romeo ja Julia”, jonka Andy McCoy lauloi Pelle Miljoonan Rockers-kokoonpanon kanssa 90-luvun puolivälissä. Lauluosuudetkin toimivat, mutta kitarasta parasta antia tänä iltana taitaa olla instant-klassikoksi nouseva uusi McCoy-sävellys ”Hei hei hei”. Itse Pellenkin tunnelataus vaikuttaa kasvavan illan mittaan, vaikkei miehen ikonisessa käninässä olekaan puutteita juuri missään vaiheessa. Sekä Varosen että Miljoonan rumpalointi on asiayhteyteen mainiosti sopivaa – ei briljanttia, mutta yhteisten kilometrien hiomaa kemiaa tulvillaan. Bändisoiton puolesta illan parhaaksi hetkeksi kohoaa ”Tänä yönä vien sut pois”, jonka ikiaikainen tie skasta punkkikertosäkeeseen soljuu saumattomasti.

Illan vanhat kappaleet ovat lähes kauttaaltaan parasta suomirokkia, mitä on tehty. ”Juokse villi lapsi” saa kuitenkin uuden merkityksen tässä yhteydessä. Laulaako bändi yleisöstään, penkeillä näyttää istuvan juuri niitä pikkutakeissaan patsastelevia pikkuporvareita, joita pakoon villin lapsen kai piti aikanaan juosta. Vaikka bändi ja yleisö lienevät ikätovereita, voisi nopealla vilkaisulla ikäeron päätellä useamman vuosikymmenen kokoiseksi. Hakaneulat ja ketjut ovat todellakin katkenneet. Lopuksi kokoonpanon suurin saavutus eli ”Moottoritie on kuuma” ja pidemmittä puheitta encorea odottelemaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Se tulee – tietenkin – ja käynnistyy Tumppi Varosen yhä vakuuttavan vimmaisesti esittämällä Problems-hitillä ”Ei tää lama päähän käy”. Loppu on kitaraosaston osalta jossain määrin kaoottista veivausta ja kulminoituu tahallisesti tai tahattomasti käsiin hajoavaan ”Hyvää yötä maailmaan” sekä yksi kerrallaan lavalta pois lähtevään yhtyeeseen. Tämän keikan parhaiden hetkien ja musiikillisesti todella kovatasoisen EP:n myötä Pelle Miljoona Oy:n uudelle tulemiselle on helppo toivoa parasta. Samalla voi toki myös pelätä pahinta, mutta veitsenterällä huojahtelu on lopulta aina jännittävämpää kuin tylsän tasavarma suorittaminen.