Upon A Burning Body

“Halusimme olla ihan vain metallibändi” – haastattelussa juurilleen palannut texasilainen Upon A Burning Body

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 28.5.2019

San Antoniosta Texasista kotoisin oleva metalliyhtye Upon A Burning Body julkaisee uuden albuminsa 7. päivä kesäkuuta. Tuleva albumi “Southern Hostility” on yhtyeen viides pitkäsoitto ja samalla kokoonpanon ensimmäinen albumi Seek and Strike Records – levy-yhtiön alla. Kaaoszine tavoitti yhtyeen kitaristi Ruben Alvarezin puhelimen päähän ja pääsi kuulemaan tämän ajatuksia mm. bändin uudesta suunnasta, tulevasta – miehen mukaan yhtyeen parhaasta – albumista sekä uuteen materiaaliin vaikuttaneista seikoista.

Tervehdys Ruben! Kiva jutella kanssasi, mitä sinne kuuluu?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ruben: Hei! Täällä menee oikein hyvin, kiitos kysymästä. Tämä on erittäin hienoa aikaa meille, nyt kun uutta materiaalia on pian tulossa. Tällä hetkellä fiilis on todella innostunut ja malttamaton!

Uusi albuminne tosiaan julkaistaan 7. kesäkuuta. Edellisestä albumista on kulunut kaksi vuotta ja tämähän on samalla myös ensimmäinen julkaisunne Seek and Strike – yhtiön alla?

Ruben: Jep, hetki on kulunut. Kaksi vuotta on mennyt ja olemme sillä välin ehtineet vaihtaa levy-yhtiötä, vietellä hieman lomaa ja miettiä mihin suuntaan oikein lähdemme bändiä viemään. Halusimme oikeasti pysähtyä ja miettiä vähän uudenlaisia ideoita. Olimme junnanneet paikallamme ja tehneet samaa juttua jo niin pitkään, että nyt tuntui olevan aika jollekin uudelle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tähän mennessä uudelta albumilta on julkaistu yksi kappale, “King Of Diamonds”. Miten yleisö on ottanut uuden biisin vastaan?

Ruben: Luulen, että tämä on ollut paras sinkkumme ikinä, ainakin mitä sen aiheuttamiin reaktioihin ja  palautteisiin tulee! Kaikki ovat tuntuneet tykkäävän biisistä ja ovat uudesta materiaalista hyvin innoissaan. Toki niiden hyvien palautteiden ohella on tullut myös negatiivisia kommentteja, mutta vähän tuntuu, että ne ovat jälleen niitä tyyppejä, jotka vain haluavat hankaloittaa meidän elämäämme haha. Olemme “King Of Diamondsin” myötä saaneet myös kuulla, että olemme ikään kuin palanneet juurillemme. Siellä on ehdottomasti mukana se alkuaikojen raivokas energia ja raskas soundi, joten se on ollut erittäin positiivinen juttu kuulla.

Minun pitikin kysyä tuota, sillä itselleni tuli ihan sama fiilis. Oliko teillä alunperinkin tarkoituksena ns. palata juurille vai tuliko soundi takaisin ikään kuin vahingossa?

Ruben: Oli kyllä. Bändinä sitä kuitenkin kehittyy ja kasvaa ja jossain vaiheessa sitä voi helposti unohtaa mikä alunperin sai aloittamaan tämän koko homman. Itselleni tuo ajatus on jotenkin pinttynyt päähän, joten se ehdottomasti vaikutti tämän albumin työstämiseen. Mietimme mikä on meille tärkeää ja mikä tekee meistä sen, mikä me olemme. Meille tärkeintä on ollut suuri energia ja koko homman niin sanottu raakuus, mitä meillä oli hommassa mukana jo nuorempana. Se on se, mitä me halusimme nyt tuoda takaisin ja mukaan tälle uudelle albumille.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tulevan albumin nimi “Southern Hostility” on toki aika itsestäänselvä, mutta kerro millä perusteella albumi siunautui juuri tällä nimellä?

Ruben: Nimi on oikeastaan vain kivan kuuloinen sanapari, jota olemme keskenämme jo pidempään hokeneet. Se yksinkertaisesti kuulostaa siistiltä ja päätimme, että se olisi ihan loistava nimi tälle levylle. Ja tottakai, tuntuihan se sopivalta myös siksi, että olemme kotoisin Texasista. Olin oikeastaan jopa yllättynyt, ettei tuo nimi ollut jo ennestään käytössä haha! Yritin etsiä, mutta en itse ainakaan onnistunut löytämään levyä tai mitään muutakaan tuolla kyseisellä nimellä.

Tuon nimen alle kyllä sopii erittäin hyvin koko albumi, niin kappaleiden, kuin kansitaiteineensakin puolesta. Tulee ehdottomasti fiilis, että tämä on omalla tavallaan myös ylpeä osoitus siitä, mistä te tulette.

Ruben: Joo, ehdottomasti. Olemme aina olleet ylpeitä, San Antoniosta varsinkin. Texas itsessään on iso valtio, mutta San Antonio – mistä me tarkalleen ottaen olemme kotoisin – jää usein vähän unholaan. Siellä on mahtava musascene ja siellä vallitseva energia on aivan mahtava. Ihmiset yleensä tajuavat sen vasta sitten,  kun he itse tulevat tänne ja kokevat sen paikan päällä. Kyllähän me tavallaan halusimme myös näyttää, että: “hei, me tulemme täältä pikkukaupungista”. Ei se tosin enää ihan niin pikkuinen paikka ole haha. Onhan se kasvanut paljon siitä, mitä se silloin oli, kun me siellä bändin kanssa vasta aloittelimme.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Albumilla riittää nopeita ja tarttuvia kappaleita, kitarasooloja unohtamatta. Oliko jokin biiseistä sinulle itsellesi erityisen hauska tai mielenkiintoinen äänitettävä?

Ruben: Oh man, tuo on kyllä paha kysymys. Tämän albumi kohdalla pelkästään sen ensimmäisen sinkun valitseminen oli todella vaikeaa. Albumilla on niin monta hyvää kappaletta! En tiedä olemmeko tunteneet näin vahvasti edellisiä albumeita kohtaan. Edellisillä albumeilla on ollut niitä kappaleita, jotka ovat kyllä olleet hyviä, mutta jotenkin nääh…en tiedä. Tuolloin tuntui, että piti tehdä se kymmenen kappaletta ja joihinkin väleihin vain oli pakko heittää joku kappale, jos tiedät mitä meinaan? Tällä uudella albumilla puolestaan kappaleet ovat hyviä, ihan albumin alusta loppuun asti. Sieltä ei löydy välistä mitään täytekappaleita. Oma suosikkini on varmaan ollut “King Of Diamonds”. Tykkään siitä sen nopean temmon ja yleisen vauhdikkuuden takia. Minulle itselleni tulee kappaleesta vähän thrash metal- vibat, mistä tietysti tykkään kovasti.

Tulee väistämättä sellainen olo, että tämän levyn myötä olette luoneet nahkanne uudestaan. Millainen prosessi tämän albumin teko kaiken kaikkiaan oli ja millaiset asiat mielestäsi vaikuttivat lopulliseen soundiin?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ruben: Työskentelimme tiiviisti tuottajamme (Christopher Mora) kanssa ja pikkuveljemme oli myös mukana tuotantoprosessissa. Minulla ja Dannyllä on siis yhteinen pikkuveli, Thomas. Hänellä on itseasiassa myös bändi San Antoniossa, missä hän yrittää saada kokoonpanolleen sopimuksen ja sitä rataa. Mutta joka tapauksessa; tuottajat olivat siis molemmat meitä nuorempia. Sillä oli mielestäni suuri vaikutus prosessiin. Heillä kummallakin oli todella hyviä ja ihan uudenlaisia ideoita ja ajatuksia. Minä ja Danny olemme tehneet tätä ikuisuuden ja tuntuu, että sitä vähän väkisinkin jämähtää siihen samanlaiseen toistuvaan prosessiin. Jumittuu kuuntelemaan aina niitä samoja juttuja. Oli mahtava saada raikkaita ideoita ja uutta näkökulmaa meidän omien ajatustemme seuraksi. Albumin lopullinen soundi syntyi sitten näiden kahden sekoituksesta. Halusimme lisäksi keskittyä kirkastamaan ääntä, ettei soundi kokonaisuudessaan olisi niin “sottainen”. Tuntui melkein kuin olisimme olleet aiemmin jossain transsissa, josta nyt halusimme irtautua tekemään sitä, mitä me oikeasti haluamme ja rakastamme. Halusimme olla ihan vain metallibändi! Ei mitään metalcore, deathcore tai mitään muutakaan core – liitteitä tai alagenrejä, vaan ihan vain yksinkertaisesti metallia hahah!

Oliko jotain tiettyjä yhtyeitä, mitkä toimivat enemmän tai vähemmän inspiraationlähteenä tätä albumia ja tuota mainitsemaasi “ihan vaan metallia” – ajatusta työstäessä?

Ruben: Oli kyllä, meille ne oli enimmäkseen juuri niitä suuria ja ikonisia yhtyeitä. Mietimme mitä he ovat tehneet ja ennen kaikkea sitä, miten nuo yhtyeet ovat onnistuneet luomaan niin suuria ja ikonisia metallikappaleita. Tajusimme, että monessa tapauksessa kaikki lähtee nimenomaan kitaratyöskentelystä. Jos mietitään esimerkiksi Metallicaa, Judas Priestiä ja Panteraa, kaikilta löytyy loistavia kitarariffejä, joita voi itsekin hymistä mukana. Kyse ei ole niinkään kappaleiden lauluosuuksista, vaan ennemmin kappaleiden raskaista nuoteista ja ikonisiksi nousseista riffeistä. Siihen mekin halusimme tällä kertaa keskittyä.

Albumia kuunnellessa pystyy jo näkemään kuinka hyvin kappaleet toimisivat live-yleisön kanssa. Onko live-vedot ja keikkayleisö teillä isosti mielessä, kun työstätte uusia kappaleita?

Ruben: Minä keskityn biisejä tehdessä lähinnä siihen, että kaikki sopii yhteen ja paketti pysyy yhtenäisenä. Danny puolestaan vokalistina ja niin sanottuna nokkamiehenä joutuu huolehtimaan siitä, että saa koko yleisön mukaansa. Joten Dannyn puolelta tulee ehdottomasti enemmän sitä, että: “hei mitä jos tässä kohtaa olisi hieman pidempi tauko” tai “tätä kohtaa voisi pidentää hieman, koska se on niin toimiva” ja niin edelleen. Minä en ikinä osaa ajatella noin, sillä minun ajatukseni on vain sitä luokkaa, että “biisi on hyvä ja sitä on mukava soittaa” haha! Dannylle se on tärkeämpi juttu huomioida ja oppia, miten yleisön saa mukaan ja miten kappaleesta saa parhaiten toimivan, ihan kaikkien kannalta.

Minkä albumin kappaleista luulet tällä kertaa saavan parhaan reaktion livenä ja mitä odotat eniten pääseväsi soittamaan?

Ruben: Omia suosikkejani ovat albumin raskaammat kappaleet. “Reinventing Hatred” ja “The Anthem Of The Doomed” ovat varmaan niitä omia lemppareitani. Ne ehkä sen vuoksi, että olen aina ollut tällainen metalhead ja tykännyt raskaasta soundista ja nopeista biiseistä. Luulen, että nuo kaksi ovat sellaisia kappaleita, mitkä nyt ainakin saavat yleisön liikkumaan ja hyppäämään mukaan moshpittiin. Mutta kuten sanoit, albumilla on paljon nopeita ja tarttuvia kappaleita ja paljon erilaisia fiiliksiä. Uskon vahvasti, että sieltä löytyy vähän jotakin jokaiselle.

Tiivistettynä vielä, millä tavalla itse kuvailisit uutta materiaalia?

Ruben: Teemme ennen kaikkea musiikkia, joka pistää sinut nousemaan ylös ja tekemään jotain. Mitä ikinä se onkaan, se laittaa kuuntelijan liikkumaan ja saa kaikki energiat liikkeelle. Oli kyse sitten treenaamisesta, työnteosta tai oikeastaan ihan mistä vaan. Voisi melkein sanoa, että se on musiikkia työväenluokalle, kaikille niille, jotka tarvitsevat sen pienen tönäisyn, jotta jaksavat eteenpäin. Musiikki on nimenomaan sitä isoa tunnetta ja energiaa.

Millaiselta loppuvuoden suunnitelmat näyttävät tällä hetkellä? Onko teillä suunnitteilla lähteä tien päälle julkaisun jälkeen?

Ruben: Joo, se on ehdottomasti seuraavana listallamme. Haluamme saada lukittua meille sopivan kiertueen ja päästä sitten tien päälle tukemaan tätä albumia. Samalla pääsemme sitten näkemään, mitä yleisö on materiaalista mieltä. Meidän mielestämme tämä on paras albumi minkä olemme koskaan kirjoittaneet ja toivon todella, että se myös välittyy kuuntelijoille. Tai niin kai jokainen yhtye toivoo uusien albumiensa kohdalla. Eikä tässä vaiheessa oikein muuta voikkaan enää tehdä, kuin mennä ja soittaa ja katsoa sitten miten ihmiset siihen reagoivat.

Haluatko loppuun heittää jotain terveisiä vanhoille – ja tämän myötä ehkä myös uusille- UABB- faneille?

Ruben: Muistakaahan tsekata uusi albumimme, löydätte sen iTunesista, Spotifysta ja niin edelleen. Ja kertokaa meille myös mitä piditte albumista! Rakastamme lukea kommenttejanne ja kuulla, mitä mieltä te olette musiikistamme ja uudesta suunnastamme.

Kiitos kovasti, että ehdit juttelemaan kanssani. Onnea levynjulkaisuun ja kaikkea hyvää koko porukalle!

Ruben: Hei kiitos kovasti ja samoin teille!

Upon A Burning Body Facebookissa

Luetuimmat

Uusimmat