Hanging Garden

Kotimainen tunnelmallista doom metallia soittava Hanging Garden julkaisee uuden albuminsa nimeltä ”Blackout Whiteout” tänään Lifeforce Recordsin kautta. Kyseessä on yhtyeen neljäs albumi. Kaaoszine tavoitti juuri ennen albumin julkaisua yhtyeen kitaristin Nino Hynnisen ja kyseli mieheltä hieman mietteitä sekä odotuksia uuden albumin julkaisun suhteen.

Morjensta! Mitenkäs syksy on lähtenyt käyntiin bändin osalta?

Nino Hynninen: Hyvin mielenkiintoisissa merkeissä, täytyy sanoa: Yhtyeessä on tapahtunut jäsenenvaihdos kesän loppupuolella, Taiteiden Yönä heitimme poikkitaiteellisen keikan teatteriryhmän kera On the Rocksissa, ja tietysti kaikki uuden levyn julkaisuun liittyvä ahkerointi on pitänyt koko porukan kiireisenä.

Teiltä on tulossa uusi levy 25.9. Mitä voisit kertoa tähän alkuun levyn tekoprosessista? Milloin levylle ryhdyttiin kirjoittamaan biisejä, ja millaista studiotyöskentely levyn parissa oli?

Nino Hynninen: Levyä lähdettiin työstämään pian edellisen ”I Was A Soldier” -EP:n julkaisun jälkeen viime vuoden alkupuolella. Yleisiä konsepteja, luovia linjauksia ja tavoitteita hahmoteltiin aluksi, mutta biisiaihioita alkoi pian tipahdella eri jäseniltä hyvää vauhtia, ja kevään loppupuolella olikin jo raakamateriaalia valmiina kokonaisen levyn verran. Biisejä soviteltiin kesän ajan, ja lopulliseen kappalevalikoimaan päädyttiin syksyllä, jolloin eklektinen äänitysprosessi lähti käyntiin. Kappaleita äänitettiin bändin jäsenten kotistudioiden ja varsinaisen studion lisäksi myös Ruotsissa, taiteilijaresidenssissä Pariisissa ja Kuusamossa vaaran laella. Käytännössä kaikki jäsenet äänittivät omat osuutensa talven aikana tuottajan roolissakin vaikuttaneen kitaristimme, Jussi Hämäläisen, pitäessä kokonaisuutta koko ajan silmällä.

Bändinne rumpali Antti Ruokola jätti bändin tänä syksynä, ja uudeksi rumpaliksi valittiin  Sami Forsstén. Miten uusi rumpali valittiin bändiin, ja oliko hän jossakin roolissa jo levyn kirjoittamisen ja nauhoittamisen aikaan?

Nino Hynninen: Minulla ja basistillamme, Jussi Kirveellä, on yhteistä soittotaustaa Samin kanssa Endomorphism– ja Inland-yhtyeistä, joten ehdotimme häntä bändiin Antin lähdettyä. Jo ensimmäisissä yhteisissä treeneissä kemiat natsasivat ja Sami kiinnitettiin yhtyeeseen virallisesti. Levy oli tässä vaiheessa jo masterointivaiheessa, mutta Sami on osallistunut levyn jälkituotannolliseen osuuteen.

Mitä uutta uusi levy tarjoaa esimerkiksi edelliseen levyynne ”At Every Dooriin” verrattuna. Onko levyjen välillä huomattavia musikaalisia eroja?

Nino Hynninen: Ilmeistä on tietysti se, että levy on entistä ”kevyempi” äänimaailmansa puolesta ja sisältää yhä enemmän puhtaita lauluja, joita ”At Every Doorilla” päästiin vasta kokeilemaan. Levy on kuitenkin kehittynyt monilla muillakin saroilla aiemmasta julkaisusta, ja äänityksiin on tuotu mukaan sekä akustisia soittimia, kuten viulu ja sello, että uusia sähköisiä, kuten Theremin ja Rhodes. Vaikutteita on ennakkoluulottomasti ammennettu metalligenren ulkopuolelta yhä enenevissä määrin, mutta yhtyeen tavaramerkkinä tunnettu melankolia ja raskaus on kuitenkin säilynyt. Kappaleita on myös sovitettu paljon perusteellisemmin, ja biisit ovat pituudeltaan keskimäärin kompaktimpia kuin ennen. On myös keskitytty jokaisen raidan keskeisiin asioihin ja leikattu epäolennaisuuksia raaemmin pois.

Kappaleet ”Embers” ja ”Words That Bear No Meaning” julkaistiin ensimmäisinä maistiaisina levyltä, ja ”Embersistä” kuvattiin myös musiikkivideo. Miksi juuri nämä kappaleet valittiin ensimmäisiksi näytteiksi albumilta, ja millaista palautetta olette kappaleista saaneet?

Nino Hynninen: Kappaleet ovat keskenään varsin erilaisia, mutta antavat hyvän läpileikkauksen levyn materiaalista. ”Embers” on mielestäni selvää jatkumoa ”At Every Doorin” aikaiselle tuotannolle, jossa mahtipontisuus, herkkyys ja haikeus kietoutuvat yhteen ja luovat bändin kappaleille ominaisen draamankaaren. ”Words That Bear No Meaning” puolestaan edustaa levyn kokeellisempaa päätä, mutta on samalla myös yksi raskaimmista kappaleista. Kappaleen esikuunnellutuksella halusimme viitata siihen, että vaikka paikalle ei ole jääty polkemaan, ovat multaiset juuret yhä tallella.

Levyn sanoitukset maalailevat melankolista maisemaa bändille uskolliseen tyyliin. Mitä voisit kertoa levyn sanoituksista? Mitä teemoja ja aiheita ne sisältävät?

Nino Hynninen: Tätä piti ihan kysyä sanoitukset kirjoittaneelta Tonilta: “Tällä levyllä päätin uskaltautua pois mukavuusalueeltani ja ammentaa omista henkilökohtaisista tuntemuksistani ja kokemuksistani suurimman osan levyn lyriikoista. Yleensä tapanani on ollut kertoa tarinoita sanoitusten kautta, joskin itseäni liikuttavista asioista, mutta tällä kertaa albumi on aika pitkälti introspektiivinen matka. Teemat vaihtelevat menetyksestä toivoon, vihasta rakkauteen, pimeydestä valoon. Loput ja alut ovat sanoituksissa keskeisessä asemassa.”

Levyn kansikuva on hyvin omaperäisen näköinen. Kuka on tehnyt kansitaiteen, ja mistä kyseiseen kansitaiteeseen on haettu inspiraatiota?

Nino Hynninen: Levyn kannet ovat jakaneet paljon mielipiteitä, ja vaikka konventionaalisimmat hevimöröt ovat ilmaisset epäluulonsa, heijastavat kannet mielestäni erinomaisesti levyn materiaalia ja aloittavat levyn tarinankerronnan jo kauan ennen ensimmäisen nuotin kuulemista. Kannet on suunnitellut ja toteuttanut varsin itsenäisesti pariisilainen graafinen suunnittelija, Lou Hisbergue, joka tarttui haasteeseen suurella innolla kuultuaan musiikkia. Tuoreen näkökulman vuoksi halusimme tekijän metalliskenen ulkopuolelta. Lou halusi yhdistää kauniin ja esteettisen visuaalisen kuvaston synkkään tunnelmaan. Häntä inspiroi välitila, ja Lou tulkitsi ”Blackout Whiteout” -nimeä painajaismaisen liminaalisuuden kautta.

Tällä hetkellä keikkalistassanne on vain yksi keikka, lokakuun 17. päivä Helsingissä. Onko luvassa enemmänkin keikkoja uuden levyn tiimoilta tämän tai ensi vuoden puolella?

Nino Hynninen: Uusia keikkamahdollisuuksia kartoitetaan jatkuvasti kotimaassa, mutta tällä hetkellä suunnitteilla olisi ensi vuodelle yhtyeen ensimmäinen ulkomaankiertue. Lisäinfoa seurannee…

Vuosi 2015 alkaa hitaasti mutta varmasti lähestyä loppuaan, ja vuosi on tähän mennessä ollut erittäin hyvä levyvuosi. Mitkä levyt ovat omalla top-3 listallasi vuodelta 2015, ja odotatko vielä jotakin julkaisua tältä vuodelta?

Steve von Till – ”A Life Unto Itself”

Chelsea Wolfe – ”Abyss”

Godspeed You! Black Emperor – ”Asunder, Sweet and Other Distress”

Kiitoksia haastattelusta ja hyvää syksyn jatkoa bändille! Mikäli haluat sanoa saatesanoja faneille tähän loppuun, sana on perinteisesti vapaa!

Nino Hynninen: Hyvää syksyn jatkoa myös kaikille lukijoille! Nyt on hyvä vuodenaika ottaa avosylin vastaan dystoopissävytteinen tulevaisuus putoavine lehtineen ja hallitusleikkauksineen ja tuudittautua tummasävyisen musiikin parissa talvihorrokseen.

https://www.facebook.com/HangingGardenOfficial

Haastattelu: Samuli Jalonen