”Tears On Tape” on HIM:ille totuuden hetki. Aiempien meriittien luetteluun ei liene tarvetta, joten katsotaanpa suoraan mitä helsinkiläisyhtyeen kahdeksas kokopitkä on syönyt.

”Tears On Tapen” äänityksiä edelsi melkoinen haasteiden savotta rumpali Mika ”Kaasu” Karppisen jouduttua penikkataudin takia soittokieltoon useamman kuukauden ajaksi ja uusien levy-yhtiö- ja julkaisukuvioiden järjestelyn vietyä hyvän tovin. Jos hyviä puolia näistä asioista hakee, niin ainakin Ville Valolle siunaantui hieman enemmän aikaa uusien biisien kirjoittamiseen. Niistä 10 merkittävintä, sekä preludemaiset ”Unleash The Red”, ”Trapped In Autumn” ja ”Lucifer’s Chorale” levyn alussa, puolivälissä ja loppupuolella on nyt paketoitu discoensemblemäisesti päivitetyn heartagrammin koristamaan maan sävyiseen kääreeseen. Pyhällä maalla? Paluu juurille? Mulinaa mullan alta?

Symboliikka sikseen. On hälyttävää että tässä kääreessä ovat kappaleet, jotka ”Join Me In Deathin” ja ”The Funeral Of Heartsin” aikanaan äänittänyt, levy-yhtiöhommat sittemmin omiin käsiinsä ottanut yhtye koki ihan pirtsakan, mutta muovilta maistuneen ”Screamworks: Love In Theory And Practicen” jälkeen tarpeelliseksi levyttää. Yhtä hälyttävää on usean suomalaismedian loputon hyvävelinyökyttely bändin tekemisiä kohtaan. Kun HIM onnistuu kuulostamaan edes etäisesti itseltään, se on ”takuuvarmaa”. Erityisen jännää tämä on kun otetaan huomioon, miten harvoin mikään muu yhtye saa kehuja varman päälle pelaamisesta. Ainakaan allekirjoittaneen mielestä se, että albumin soundit kuulostavat hyvältä Finnvoxin b-studiossa ei automaattisesti tarkoita että levyn biisit olisivat hyviä. Ja ”Tears On Tapen” kappaleista on todella työlästä saada minkäänlaista otetta.

Jo mainittu ”Unleash The Red” käynnistää albumin Janne ”Burton” Puurtisen Japani-henkisellä hemitonisuudellaan paljon lupaavalla synakuviolla. Miehen kädenjälki (mm. ”The Sacramentissa”) on HIM:in kappaleissa aivan olennainen, joskin turhan harvoin esille nostettu elementti. Seuraavaksi ”Love Metal” –ajan (2003) b-puolelta soundaava ”All Lips Go Blue” valauttaa ilmoille setämäiseksi laimennetun version ”Razorblade Kissin” adrenaliinin täyteisestä kukkoilusta. ”Waiting for a reason to keep going on” kihisee Valo kolmantena kuultavalla ”Love Without Tearsilla” ikään kuin osoittaakseen ironisesti ymmärtävänsä kuulijaa. Kaukaa haettua toivottavasti, vaikka Valon tapauksessa tämänkin voisi uskoa.

Sitten ei tapahdu enää mitään. Toinen toistaan väsyneempiä lurituksia kärrätään albumimitan katteeksi ilman että siirtymää raidalta seuraavalle varsinaisesti havaitsee. Kiinnostuksesta katse kääntyy levyn takakanteen ainoastaan ”Drawn & Quarteredin” heleän alun kajahtaessa ilmoille, mutta pian käy ilmi että kyse oli ainoastaan kuuntelustrategisesta poskille läimäyttelystä. Tämän, kuten 8 aiempaakin biisiä bändi kantaa kuin Jeesus ristinsä; syntisen raskas taakka harteillaan, otteissaan pian edessä kajastavan tuskista vapautumisen tuoma varmuus ja rauha.

Kunnioitan HIM:iä, yhtyeen saavutuksia ja Ville Valoa biisinikkarina ja musiikkityöläisenä suuresti, enkä keksi yhtään nykyskenessä vaikuttava 20-vuotiasta, joka olisi kykenevä kynäilemään ”When Love And Death Embracen” kaltaisia klassikoita. Kuitenkin niin biisit kuin albumitkin pitää nähdä yksilöinä. On mielestäni väärin sekä moraalisesti, että muita bändejä kohtaan jos objektiivisuus sivuutetaan järjestelmällisesti harvojen ja valittujen yhtyeiden levyjen kohdalla. Biisimateriaaliltaan ”Tears On Tape” on kovin keskinkertainen albumi, eikä sen myöntämisen pitäisi olla keneltäkään pois. ”Screamworksiin” verrattuna mukavan jyhkeät soundit ja Mikko ”Linde” Lindströmin aina tyylikkäät kitaraosuudet eivät riitä pelastamaan painonsa alle vajoavaa kokonaisuutta. Nykytilaa koskevien tosiasioiden ääneen sanominen ei myöskään tarkoita menneisyyden mitätöintiä. Ja koskaanhan ei voi tietää mitä tulevaisuus vielä tuo tullessaan. ”Tears On Tapella” His Infernal Majesty kuitenkin ”vain musisoi” ja jos kunnon biisejä ei synny, kannattaisi tätä harrastusviettiä toteuttaa itsensä tai edes fanien kunnioittamiseksi joko niin sanotulla omalla ajalla tai ainakin jonkin muun otsakkeen alla. Muutoin voi olla, että Ville Valo löytää jonain päivänä itsensä Team Kolehmainen & Constantinen lankojen jatkeena levyttämästä suomenkielistä torttuiskelmää yhdessä Neumannin ja Jonne Aaronin kanssa.

4/10

Kappalelista:
1 Unleash The Red
2 All Lips Go Blue
3 Love Without Tears
4 I Will Be The End Of You
5 Tears On Tape
6 Into The Night
7 Hearts At War
8 Trapped In Autumn
9 No Love
10 Drawn & Quartered
11 Lucifer’s Chorale
12 W.L.S.T.D.
13 Kiss The Void

http://www.heartagram.com/

Kirjoittanut: Eero Tarmo