”Ikäkriisistä Darwinin oppeihin” – Haastattelussa suomirockin moni-ilmeinen muukalaislegioona Simppa ja Neukut

Kirjoittanut Mikko Nissinen - 24.10.2020

Kaaoszinen toimitus sai morsetusyhteyden turkulaiseen Simppa ja Neukut -yhtyeeseen. Suomirockia monenkirjavalla kierteellä lapioiva trio on juuri julkaissut toisen pitkäsoittolevynsä ”Pienet jäljet”. Albumi on seuraaja vuonna 2017 ilmestyneelle bändin debyyttialbumille ”Kuunnelkaa”. Haastatteluun antautuivat yhtyeen jäsenistö laulaja-kitaristi Tomi ”Simppa” Simonen, basisti Mihail Ionin ja rumpali Dimi Mere.

Hyvää iltaa ja tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun. Mitä Turkuun kuuluu? Millainen yhtye Simppa ja Neukut on, miten se sai alkunsa ja kehittyi nykyiseen pisteeseensä?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tomi: Kiitos, oikein hyvää kuuluu olosuhteet huomioon ottaen! Simppa ja Neukut syntyi turkulaisen yökerhon ovella vuonna 2008. Minulla oli silloin portsarifirma ja aloin jutella musiikista Venäjältä kotoisin olevan kollegani kanssa. Sanoin hänelle, että soitan kitaraa ja teen biisejä. Kävi ilmi, että hän soittaa bassoa venäjänkielistä rokkia soittavassa bändissä. Menin sitten jammailemaan heidän kanssaan. Alku oli hieman hankalaa, koska emme olleet kuulleet toistemme diggailemista bändeistä. Kun sitten soitin heille pari omaa biisiäni, innostuivat he yllättäen niistä. Aluksi bändin nimeksi suunniteltiin Tomi Simonen ja Entinen Neuvostoliitto. Mutta todettiin, ettei se mahdu bändipaidan selkään, niin nimeksi tuli Simppa ja Neukut. Basistiksi tuli viisi vuotta sitten nykyinen basistimme Mihail Ionin, muita vaihdoksia ei ole ollut.

Miten kuluva vuosi on kulunut?

Tomi: Alkuvuodesta ehdittiin tehdä muutama keikka ennen koronahässäkkää, muuten tämä vuosi on mennyt uusinta levyä tehdessä ja viimeistellessä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mihail: Olemme aloittaneet myös kokonaan uusia demobiisejä kolmatta levyä ajatellen.

Uusi, järjestyksessään toinen albuminne ”Pienet jäljet” ilmestyi vastikään. Mistä saitte vaikutetta albumin syntyyn, miten hyvin albumi onnistui odotuksiin nähden?

Tomi: Kyllä, se ilmestyi 3. lokakuuta suoratoistopalveluissa. Edellisestä levystä vierähtikin jo kolme vuotta. Projekti venähti turhankin pitkäksi, nyt on hieno fiilis, kun saatiin homma maaliin. Tälle levylle tuli biisintekoa ajatellen vaikutteita monesta suunnasta. Ajattelin jo, että saako siitä ollenkaan järkevää kokonaisuutta, mutta hyvinhän ne biisit sitten asettuivat levylle. Kitaristina minua on inspiroinut viime aikoina erityisesti Joe Walsh ja Jeff Beck. Ja hain ehkä niitä äänimaisemia levylle.

Mihail: Olemme todella tyytyväisiä levyyn, jopa hieman yllättyneitä lopputuloksesta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Yhtyeenne on turkulaiseksi yhtyeeksi melkoinen muukalaislegioona. Mistä te alun perin tulette? Onko sillä ollut merkitystä tai vaikutusta siihen, miltä te kuulostatte, tai mistä aiheista laulatte?

Tomi: Minä olen muodikkaasti kotoisin Sotkamosta eli Kainuusta kuten Litku Klemetti ja Maustetytöt. (naurua) Muutin Turkuun vuonna 2001 treenaamaan ja kilpailemaan vapaaottelussa.

Mihail: Minä olen kotoisin Venäjältä, Petroskoista, Dima jostain Siperiasta. Äänimiehemme ja miksaajamme Alex Filin tulee Vyksasta.

Tomi: Taustoillamme on totta kai merkitystä. Tunnistan hyvin juuri edellä mainittujen artistien Litkun ja Maustetyttöjen sielunmaiseman. Kainuu jättää pysyvät jäljet ihmisen sieluun niin hyvässä kuin pahassa!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mihail: Minun ja Diman lempibändejä ovat esimerkiksi venäläiset Aria, Aquarium ja DDT. Tausta vaikuttaa luonnollisesti lopputulokseen siinä vaiheessa, kun biisejä treenataan ja sovitetaan.

Mitkä uuden albumin biiseistä ovat teidän henkilökohtaisia suosikkejanne, miksi?

Tomi: Minulla ei ole yhtä ainoaa suosikkia mutta ensimmäisenä tulee mieleen ”Rokkitähti” ja ”Katson peiliin”, koska ne eivät ole niin geneerisiä suomirockbiisejä. Joskaan sellaisia ei ole mielestäni koko levyllä.

Mihail: Minä pidän ”Pienet jäljet”- ja ”Aarteeni”-biiseistä, koska soitan niissä nauhatonta bassoa. Ei vaan, niitä oli vain erityisen mukava soittaa, heh!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Dima: Minun suosikkibiisejäni ovat ”Munhan piti ja Rokkitähti. Ne ovat mukavan meneviä kappaleita.

Soitatte sanomanne mukaan suomirockia. Mitä uutta ja erityistä Simppa ja Neukut tarjoilee ko. genren musadiggareille?

Tomi: Haluamme tarjota hyviä ja oivaltavia biisejä. Toivomme, että kuuntelija yllättyy niin musiikin kuin sanoitustenkin suhteen. Paras kommentti on se, kun joku huomaa esimerkiksi sanoituksista jonkin jujun, joka sinne on piilotettu. Tai joku sovitukseen liittyvä juttu saa ihon nousemaan kananlihalle.

Tomi, teet varsin teräviä havaintoja sisältäviä tekstejä. Mistä tekstiesi aiheet kumpuavat?

Tomi: Ehkä tärkein lähteeni on elämän ihmettely. Darwin sanoi joskus, että ihminen, joka voi hukata tunnin, ei ymmärrä elämän arvokkuutta. En tarkoita sillä mitään tehokkuutta, hyi helvetti… Vaan sitä, että elämä on niin ihmeellistä ja ainutlaatuista, että sitä pitäisi koko ajan arvostaa, tutkia ja ihmetellä. Suurin osa tuntuu kuluttavan sen vain foorumeilla tyhjänpäiväisistä asioista taistellessa. Yksi levyn teemoista tuntui olevan jonkinlainen ikäkriisi. En kokenut koskaan kolmenkympin kriisiä, mutta jonkinlainen neljänkympin kriisi minulle kai tuli hiljattain. Nyt on alkanut tajuta oman kuolevaisuutensa, ja se heijastuu monissa biiseissä. Siellä täällä sanoituksissani vilahtelee myös se klassinen rakkausteema mutta en halua, että se kokee inflaation liialla käytöllä. Saan aiheita lisäksi kaiken maailman asioista kuten heippalapuista, kukkamullasta tai Juice Leskisestä.

Aiotteko tehdä uuden albuminne myötä striimikeikkoja? Miten pidätte yllä interaktiivista toimintaa diggareittenne kanssa näinä poikkeuksellisina aikoina?

Mihail: Levynjulkkaristriimikeikka olisi suunnitteilla ja toivottavasti ihan normaalia live-keikkaakin lähitulevaisuudessa. Suunnitteilla on myös musiikkivideon tekoa.

Tomi: Pysymme uuden levyn osalta aktiivisena somessa, ja aika pian meiltä tulee taas uutta materiaalia…

Miltä Simpan ja Neukkujen tulevaisuus näyttää, mitä se pitää mahdollisesti sisällään?

Tomi: Tulevaisuus näyttää bändin osalta oikein hyvältä. Yhdessä soittaminen on edelleen hauskaa kahdentoista vuoden jälkeen. Tärkeä juttu on myös se, että koko ajan syntyy uusia biisejä. Promotoimme nyt ”Pienet jäljet” -levyä mutta alamme samalla työstää kolmannen levyn biisejä ja julkaisemme niitä sinkkuina pikkuhiljaa. Olemme mukana myös tammikuussa ilmestyvällä vuokattilaisen Mustelman multitribuuttialbumilla ”Valepuvuissa”, josta tulee kokonaisuudessaan valtava, yli viisituntinen järkäle.

Mihail: Me ollaan hyvä live-bändi! Tulkaa keikoille sitten joskus, kun niitä järjestetään.

Lähettäkää lopuksi terveiset ystävillenne ja diggareillenne!

Simppa ja Neukut: Toivotamme kaikille hyvää loppuvuotta 2020 ja toivottavasti parempaa vuotta 2021! Kuunnelkaa meidän ”Pienet jäljet” -levy ja seuratkaa meitä somessa. Sieltä näette, kun meiltä tulee taas uusia juttuja ulos.

Kiitämme Kaaoszinen puolesta Simppaa ja Neukkuja kovasti mielenkiintoisesta haastattelutuokiosta ja toivotamme bändille parasta tulevaa.

Luetuimmat

Uusimmat