Lähes kahdenkymmenen vuoden iän saavuttanut puolalainen panssarikolonna Infernal War tekee paluun! Kokoonpanon historiaan on kuulunut muutamien EP- ja split-julkaisujen ohella kaksi kokopitkää, ”Terrorfront” (2005) ja ”Redesekration: The Gospel of Hatred and Apotheosis of Genocide” (2007), joista jälkimmäinen kuuluu omien tietojen mukaan Infernal Warin parhaimpiin ja tunnetuimpiin albumeihin. Menestys äärimetallipiireissä päätyi muutaman vuoden taukoon, jonka jälkeen bändin on aika palata sotatantereelle ja julkaista huhtikuussa kolmas kokopitkänsä ”Axiom”.

Törmäsin kyseiseen bändiin ensimmäistä kertaa, kun eräänä tylsänä arkipäivänä selailin Youtube-kanavalta mitä erikoisimpia ”top best blast beats” -videoita. Erään käyttäjän videossa blast beat -kilpailussa ensimmäisen sijan ja pokaalin nappasi kyseinen Infernal War, jonka kappaleita ja blast beat- suorituksia näytettiin useamman kerran samassa videossa. Ihmetellessäni kyseisiä näytteitä, joista yksi oli ainakin toiselta kokopitkältä napattu ”Spill the Dirty Blood of Jesus”, päätin ottaa bändistä enemmän selvää ihan mielenkiinnon vuoksi. Oma mielenkiintoni oli vain väliaikaista, ja sen jälkeen Infernal War nähtävästi alkoi vaipua hiljaisuuteen eikä bändi jäänyt enää sen kummemmin omiin muistikuviini. Huomatessani bändin tekevän paluun uuden albuminsa voimin, mielenkiintoni heräsi uudestaan eloon ja päätin ottaa ilomielin ”Axiom”-julkaisun haltuuni arvioitavaksi.

Heti pistäessäni kiekon pyörimään huomaan, että ”Axiom” ei jätä epäselväksi, millaisesta yhtyeestä on kyse, vaan infernaalinen jyrä pääsee nopeasti irti. Jo levyn kolme ensimmäistä raitaa ”Coronation”, ”Militant Hate Church” ja ”Into Dead Soil” aloittavat tylysti ja raa’asti ja jättävät lähes pysyvän jäljen kuuntelijan mieleen. Samalla kaavalla jatkavat muun muassa ”Paradygmat” sekä ”The Parallel Darkness”. Kristittyihin suunnattua vihaa, kuolemaa ja sotaa on albumi pullollaan.

Huolimatta raivoisasta paluusta levyn toistaiseksi heikoin puoli kuuluu kappaleiden samankaltaisista ideoista ja sovituksista. Yhdentoista kappaleen albumi, joka koostuu lähes kokonaan yhtä nopeista kitaransahauksista ja blast beateista, jättää ainakin itselleni hieman tylsän ja puuduttavan maun. ”Axiom” aloittaa mallikkaasti, mutta keskittyminen alkaa hiipua viimeistään levyn puolessavälissä juuri vajaan vaihtelevuuden vuoksi.

”Axiom”-albumin soundimaailma on nopealla katsauksella edellisiin kokopitkiin verrattuna laadukkaampi ja munakkaampi, mistä voin nostaa hattua. Myös vokalisti Herr Warcrimerin lauluosuudet kuulostavat vahvemmilta ja raaemmilta kuin edellisillä albumeilla. Voisikohan iällä olla jotakin tekemistä infernaalisten laulusuorituksien kanssa?

Joka tapauksessa ”Axiom” on vahva paluu, ja Infernal War kuulostaa samalta kuin ennen vanhaan. Vuoden albumin titteliä ”Axiom” ei ehkä nouda, mutta kaikille suurfaneille sekä muille äärimetallin kuten Mardukin ystäville albumi antaa iloa ja viihdettä.

8-/10

Kappalelista:
01. Coronation
02. Militant Hate Church
03. Into Dead Soil
04. Paradygmat
05. Nihil Prayer
06. The Parallel Darkness
07. Transfigure
08. Eater of Hope
09. Camp 22
10. No Forgiveness
11. Axiom

Infernal War Facebook

Kirjoittanut: Sami Elamaa