Re-Armed

Isänmaan toivot – Uutta metallia Suomesta, osa 22

Kirjoittanut J.Anttolainen - 7.1.2018

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä, ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen kohonneet asemaan, jossa ne nykyään ovat. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Re-Armed

Re-Armed

Uusi vuosi ja uudet bändit. Aloitamme vuoden 2018 bändillä nimeltä Re-Armed. Oli vuosi 2001, kun erään keravalaisen punkbändin tie alkoi olla loppuun tallattu. Bändin soundi oli muuttunut raskaammaksi ja raskaammaksi, eikä punkista voinut enää bändin genrenä puhua. Vokalisti Jouni Matilainen, kitaristi Tommi Helkalahti, rumpali Antti Selamaa, basisti Joonas Jaaranen ja kitaristi Olli-Matti Vatjus kaikki pitivät ruotsalaisesta melodeathista. ”Gothenburg-metalli” alkoi tuntua omalta jutulta, joten punk jäi ja junnut alkoivat veivata metallia. Bändin pitkän historian aikana on koettu miehistönvaihdoksia, keikkoja, lisää keikkoja ja absurdeja tilanteita poikamaisella innolla selätettynä. Death-thrash -genressä operoiva Re-Armed onkin tehnyt pitkän uran ulkomaita myöden, mutta keitä nämä veikeät veikkoset ovat ja miten kaikki sai alkunsa? Yhteydenotto bändin suuntaan, ja puheenvuoro yhtyeen Jouni Matilaiselle, Iiro Karjalaiselle ja Jussi Venäläiselle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Demoja keikkoja ja kiertueita, eli miten kaikki alkoi.
Jouni: – ”Jos tästä orkasta rupeis kirjoittamaan yksityiskohtaisen historiikin kaikkineen vaiheineen, miehistömuutoksineen ja kommelluksineen, päästäis äkkiä jo jonkinlaisen kirjan mittoihin. Mainitaan nyt alkuvuosista sen verran et demoja puskettiin ulos liki vuoden välein, keikkaa heitettiin pääosin suomessa tyyliin joka ikisessä kuppilassa minne vaan päästiin soittamaan ja pyrittiin yksinkertaisesti vaan tekemään pirun hyvää musaa. Selkeesti toi myllyttäminen poikikin silloin jotain, koska joka tekeleellä aukes lisää ovia, tuli kuukauden demoja sinne tänne ja päästiin siis esiintymään paremmille apajille – pikku haaveista tulikin yht’äkkiä totta. On siis sanomattakin selvää et tohon matkanvarrelle mahtuukin kaikenlaista, mut kiinnostaako noi yksityiskohdat oikeasti ketään? Ei täs kuitenkaan mikään Metallica olla, hah. Paljon on siis tapahtunut vuosien saatossa ja vuosirenkaitakin on kertynyt sellaset 16 kappaletta. On siis järkevämpää keskittyä viimeiseen viiteen vuoteen ja mitä kaikkea siihen ajanjaksoon mahtuu.”
– ”Nykyään ainoana alkuperäisjäsenenä sitä on tullu välillä kelailtua et ”onko sitä ihan järjissään enää vai onko homma muuttunu pakkomielteiseksi puurtamiseksi?”. Noh, sen verran analyyttinen ja kriittinen sitä on nykyään omista tekemisistään, että kyllä välillä on todellakin ollu aihetta katsoa peiliin, mutta on tässä hommassa kyllä ollu messissä aikamoisia hahmojakin – niin hyvässä kun pahassakin. Muistelen nykyään mielummin lämmöllä näitä ”ikäviäkin” tapahtumia ja et mitä niistä on tullu opittua.”

– ”Debyyttialbumi, ”Worldwide Hypnotize” potkaistiin ulos vuonna 2012 saksalaisen Massacre Recordsin kautta ja ajateltiin, et nyt lyödään kaikki kortit pöytään, tehdään keikkaa niin maan perkeleesti ja tähdätään muuallekin kuin Suomeen. Tehtiin siis ekat Euroopan rundit tuolloin mm. Chimairan, Suffocationin ja Originin lämppärinä ja päästiin ekaa kertaa kunnon festareillekin soittamaan Eurooppaan – siirryttiin siis sanoista tekoihin. Pikku nippelitietona pitänee mainita, et meillä oli tuolloin muuten kokoonpanossa livebasistina Waltarin pääpiru, Kärtsy Hatakka. Tolta ajalta on kyl hauskoja muistoja pirusti ja pitäneekin lähettää tässä terkut EP Mäkiselle (joka astui tuolloin ennen kiertueita remmiin) ja aiemmin mainitulle taiteilijalle. Tuota levytystä itsessään ku miettii tarkemmin niin oltiin me kyl levyttäväksi orkaksi jotenkin vielä kehitysvaiheessa. Nykyään tuntuu meinaan, et pari tätä debyyttialbumia edeltävää demoakin oli valmiimpaa matskua kun mitä tämä albumi on.”

– ”Toisen albumin, Rottendam työstäminen aloitettiin hyvissä fiiliksissä vuonna 2014 ja maailma oli niin sanotusti avoin – tuntu, et kaikki on mahdollista. Todellisuudessa tässä vaiheessa alettiin oikeasti mennä mettään ja ryminällä. Oli henkilökohtasta sotkua vähän itse kullakin ja sellanen oikeanlainen ote herpaantu hommasta selkeesti. Vähän jopa väkinäisesti saatiin lopulta räkäistyä albumi ulos saksalaisen Eternal Sound Recordsin kautta ja heitettiin pari aika kuolettavaa rundia siihen päälle, siis sellasia rundeja ku mikään ei menny niin kun oli ajateltu ja muun muassa kaiken tämän kruunas se, et mun lisäksi ainut alkuperäisjäsen/kaveri kitaristi Tommi Helkalahti päätti laittaa pillit pussiin. Tässä vaiheessa jäseniä oli muutenkin vaihtunut levyn valmistumisen jälkeen jo ihan kivasti ja suurin osa halusi lopulta keskittyä omiin bändeihinsä – mikä oli oikeasti ihan helvetin järkevä veto heiltä. Jäin siis silloisen kitaristi Ville Vainionpään kanssa pyörittämään orkkaa ja ajattelin, et nyt saa hommat kasaantua rauhassa omalla painollaan jos on edes kasautuakseen. Pistin sit terapia mielessä toisen orkan, Graveyard Shiftersin pystyyn ja havahduin siihen, et musa on parasta sillon ku sitä tekee puhtaasti pelkkä hauskanpito mielessä. Ville siirtykin Graveyard Shiftersiin soittamaan ja Re-Armed kasaantu ku itsestään liki nykyiseen kokoonpanoonsa. Sen jäljeen kaikki on menny jotenkin luonnollisesti eteenpäin ja homma on ollu helvetin hauskaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Sänkyrallia, selviytymistä ja Spinal Tap -hetkiä.
Iiro: – ”Eka Re-Armedin julkaisu jolla soitan on ”Total Lack of Communication”, jolla kuulee blastausta poiketen aiemmasta tuotannosta. Aikanaan mua motivoi mm. Deep Purple, Metallica, Arch Enemy, Behemoth ynnä muut hyvät metallibändit ja niiden rumpalit. Nykyään tulee kuunneltua musaa laajemmin, eikä pelkkää metallia ja motivaatio tulee myös musan ulkopuolelta esim. halusta päästä irti arjesta ja antaa ehkä toisille kokemus viihdyttävästä keikasta. Mä oon jonkin aikaa kelannut, että pitää tehdä niitä juttuja mitkä tekee onnelliseksi. Mulle tää bändi on yksi iso asia joka tekee mut onnelliseksi mun elämään. Se on on siis itsessään jo motivaatio mulle.”
– ”Keikoille päästiin melko nopeesti vaikka puoli miehistöä vaihtuikin. Kaikenlaista on keikkareissuilla sattunut ja tapahtunut. Liettuassa yllyttettiin Jussi kierimään alasti rinnettä, todistusaineistoa löytyy ”Total Lack of Communication” -videolla. Erään Riian keikan jälkeen Jussi kävi paikattavana paikallisessa sairaalassa, tämä kun yleisöön hypätessä sai haavan silmäkulmaansa ja tikithän siitä tuli. Päätään pyöritellen totesin, että aina teidän kanssa tapahtuu. Beermageddon-festareilla Briteissä päätettiin Jounin kanssa hilpasta suomalaiseen tyyliin pikku munaravit leirintäalueen poikki, brittiyleisön kannustaessa. Taisi siitäkin lystistä päätyä muutama kuva festarin nettisivulle.”

– ”Kiinan turneella viihdytettiin itseämme 17 tunnin junamatkalla ns. ”sänkyrallilla”, keskellä yötä tietysti, jossa mitatttiin ukkojen ketteryyttä, kun piti käydä yhden loossin 5 eri sängyssä mahdollisimman nopeesti, kiertuemanagerin yrittäessä nukkua kuudennella sängyllä. Toisella junamatkalla pelattiin taas ”tunnelipeliä”, eli huikka yrtti viinaa joka tunnelin kohdalla. 30 tunnelia ja 1,5 tuntia myöhemmin oli pakko rauhoittaa meininkiä ja vaihtaa mietoihin, kun pari puikkoa sitä yrtti myrkkyä oli tuhottu, illalla piti kuitenki vielä keikkakin soittaa. Yhdellä keikalla tehtiin kaljapahveista koko porukalle asut ja esiinnyttiin vain ne päällä, paikallinen yleisö ei tainnut tämän päälle ymmärtää. 14 kaupunkia ja 14 keikkaa, välillä turhautumiseen asti istumista junassa, pari isoa festaria ja vastapainoksi pienempiä kellareita, joissa kamat oli vähän mitä sattuu. Mutta hauskaa oli.”

– ”Espanjassa ajeltiin vanhan pakun kyydissä keikalta toiselle, eikä Spinal Tap hetkiltä vältytty. Soitto on kuitenkin aina sujunut, vaikka onkin välillä möyritty kapakoissa aamuun asti. Japanin reissulta jäi mieleen, kun Osakan keikan jälkeen jäätiin nimmareita jakamaan, kunnes järjestäjä tuli ilmoittamaan, ettei saa baaria tyhjäksi niin pitkään kun me ollaan siellä. Eli ei muuta kun takahuoneeseen odottelemaan kolmeksi vartiksi. Sitten bussikyydillä Osakasta Tokioon, ja eiköhän bussi levinnyt parin tunnin ajon jälkeen. Lopulta romu hinattiin ja meidät kuskattiin parilla taksilla ja junalla karaokebaarin kautta Tokioon. Oltiin vissiin aika ryytyneen näköisiä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Keikan jälkeen Brymirin Viktori kävi sanomassa ”en olis uskonu teistä kun pari tuntia sitten nukuitte tuolla lattialla. Tehän ootte kun torakoita jotka selviää kaikesta.”

Re-Armed Japanissa

Idoleita, hyvää karmaa ja muoviämpäreitä.
Jussi: – Tässä bändissä toimii erityisesti se,m että jokainen pyrkii tekemään jonkinlaista hommaa ja jokaisella on hieman eri alueet missä ollaan hyviä. Biisi-ideoita kehitellään sekä itsekseen kotona että yhdessä treeniksellä. Mikä parasta, rennosta otteesta huolimatta touhu ei jää pelkästään treeniksellä jumittamiseen ja kaljan kittaamiseen vaan tällä porukalla saadaan myös aikaiseksi keikkoja ja valmiita biisejä. Jokaisella meistä on omat vaikutteet, mutta mikä yhdistää, niin olettaisin että kaikki ollaan nuorina kuunneltu paljon metallia, vaikka nyt saatetaan kuunnella ihan muutakin. Bändinä ei pelätä ottaa vaikutteita myös uudemmista ja ihan erityylisistä jutuistakin, ja toivon että tämä tulee kuulumaan tulevissa biiseissä.

– ”Keikkoja ollaan soitettu kaikenlaisia ja ympäri maailmaa. Toivottavasti myös jatkossa on paljon keikkoja ja päästään soittamaan erilaisiin outoihin paikkoihin. Muistelen lämmöllä monia yksittäisiä hetkiä keikkareissuilta, kuten se kun erään kiinalaisen keikkapaikan bäkkäriltä löytyi kaikenmaailman bongorumpuja sun muita perkussioita, joilla pidettiinkin koko bändin voimin perkussiojamit, sekä myös jamittelut paikallisten soittajien kanssa siihen tarkoitetussa baarissa. Myös Espanjassa ja Japanissa oli hauskaa. Ainiin, pakko mainita vielä Diablon lämmitelijäksi pääseminen Tavastialle! Harva pääsee ikinä soittamaan bändin kanssa, jolta on teini-ikäisenä ostanut kaikki levyt yhteen Suomen legandaarisimmista keikkapaikoista, varsinkaan kun ei me erityisen iso bändi olla.”

– ”Keikkarintaman koheltamisen lisäksi ollaan pyritty tekemään jotain hyvääkin. Uusimman levymme myynneistä lähtee 0,50€ per myyty levy hyväntekeväisyyteen Karma ry:lle, joka pyrkii vähentämään syrjäytymistä. Toisaalta ollaan myös jaettu ilmaisia ämpäreitä keikoille ensimmäisenä saapuville.”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Miltä bändin tuleva vuosi näyttää?
Jussi: – ”Nykyisellä kokoonpanolla ollaan soitettu vuoden 2017 alusta, vaikka Oskari Niekan jäsenyys ”virallistettiin” vasta joulukuussa. Muu porukka ollaan oltu mukana ajalta ennen ”Total Lack of Communicationia”. Odottelen innolla uuden julkaisun valmistumista, ja tässä ollaankin jo enemmän tai vähemmän aktiivisesti tehty uutta materiaalia, idoeita useampaan biisiin löytyy jo. Veikkaisin että seuraava levy tulee taas muuttamaan miltä Re-armed kuulostaa, mutta kyllä sieltä ne samat peruselementit löytyy vieläkin, eipä tässä nyt tyyliä kuitenkaan olla vaihtamassa. Mutta aina pitää kokeilla uusia tuulia!”

– ”Mitään varmaa ei ole vielä lukitettu, mutta kehitteillä on rundia mm. Etelä-Amerikkaan ja Espanjaan. Näistä tiedotellaan sitten kun sen aika on. Nyt keskitytään uuden levyn materiaalin työstämiseen!”

Re-Armed
Iiro Karjalainen – Rummut
Juhana Heinonen – Basso
Jouni Matilainen – Vokaalit
Jussi Venäläinen – Kitara
Oskari Niekka – Kitara

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Julkaisut
”Life That Seems to be Lost..” (demo, 2002)
”The Eyes That Have Seen Everything” (demo, 2004)
”Illusion of Katharsis” (demo, 2006)
”Hollow Inc.” (demo, 2007)
”Feardrops” (demo, 2007)
”Stop This Evolution” (demo, 2008)
”Worldwide Hypnotize” (albumi, 2012/Massacre Records)
”Rottendam” (albumi, 2014/Eternal Sound Records)
”Total Lack of Communication” (single/EP) 2015)
”The Era of Precarity” (albumi, 2016/Saarni Records)

Re-Armed Virallinen kotisivuhttp://www.facebook.com/rearmed
Re-Armed YouTube kanava
Re-Armed Twitter
Re-Armed Bandcamp
Re-Armed Deezerissä
Re-Armed I-tunesissa
Instagram: @rearmedofficial

Luetuimmat

Uusimmat