Isänmaan toivot – Uutta metallia Suomesta, osa 36

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä, ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen kohonneet asemaan, jossa ne nykyään ovat. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Wolfhorde

Nimestään huolimatta keskisuomalainen susilauma, Wolfhorde, ei ole yksi Tuomas Saukkosen (Wolfheart) viimeaikaisista uusista projekteista. Bändi on kotoisin Keuruulta, perustettu jossain 2000-luvun alkutaipaleen hämärissä ja soittaa raskasta metallia, jonka vaikutteina ovat pääasiassa pohjoismainen metallimusiikki, kansanmusiikki ja soundtrack-musiikki. Täysin omakustannepohjalla toimiva yhtye tekee ja tuottaa musiikkinsa itseoppineina ja pienellä budjetilla, mutta suurta soundia tavoitellen. Täysin taiteiljanimien takaa esiintyvä bändi hakee innoituksensa luonnosta ja muinaisista pohjoismaisista mytologioista. Miten pohjoisen karu kauneus päätyy kuunneltavaan muotoon? Päätimme ottaa bändin jäsenet haastatteluun ja kysellä hieman tarkemmin.

”Susia ja ruumiita jo vuodesta 1998.”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

– Ai miten ja koska Wolfhorde on saanut alkunsa? Tämä on ehkä vaikein kysymys mitä bändille on koskaan esitetty, koska emme siihen itsekään tiedä oikein selkeää vastausta. Yritetään nyt kuitenkin. Alun perin, kauan kauan sitten, tämä soittelu lähti käyntiin ihan koulun penkiltä joskus 2000-luvun alkupuolilla. Jokainen alkuperäisjäsen omalla tahollaan ja yhdessä soitteli koulun musiikkiluokassa ja löysi itselleen jonkin instrumentin. Hukkapätkä löysi itsensä rumpupenkiltä, jäsen Haaska löysi itsensä kitaran varresta ja Raato lätkytti bassoa. Tämä kokoonpano soitteli omaksi huvikseen covereita koulun musiikkiluokassa iltaisin.

Werihukka: – Kotona minulla oli aluksi vain piano, ja aina turhautumiseen asti yritin saada siitä jotain järkevän kuuloista irti. En osannut soittaa mitään, mutta olin ensimmäisen tietokoneen saatuani melkoinen nörtti, joten päädyin tekemään musiikkia tietokoneella. Yhdistelin erilaisia looppeja ja ohjelmoin rumpukoneella komppeja. Oli hienoa, että vaikkei ymmärtänyt musiikista mitään, niin oli mahdollista saada aikaiseksi jotain mikä kuulosti etäisesti musiikilta. Siinä samalla oppi huomaamattaan, mistä musiikki koostuu. Hukkapätkän olin tuntenut lapsuudesta asti, joten kysyin voinko lähteä kuuntelemaan bändisoittoa koululle, ja pääsin testailemaan eri soittimia. Sittemmin innostuin treenaamaan ensin rumpuja, myöhemmin kitaraa ja lopulta kaikkia mahdollisia soittimia kanteleesta kosketinsoittimiin.

Sekalainen soitto ja musiikin harrastaminen alkoi kuitenkin kantaa hedelmää. Bändi alkoi muodostua pikku hiljaa kuin omalla painollaan. Varsinaista nimeä tai edes omia biisejä ei kuitenkaan vielä ollut olemassakaan, mutta luonnollinen kehitys johti vääjäämättä rytmiryhmän muodostamista kohti. Esiin alkoi vähitellen nousta ajatus omista biiseistä ja bändin nimeämisestä. Bändin ensimmäinen oma kappale oli nimeltään ”Wolfhorde”. Se oli täysin instrumentaali power-metal -kappale. Varsinainen biisi itsessään jäi myöhemmin historian havinaan, mutta nimi jäi elämään ja otettiin käyttöön bändin nimenä. Alkuperäinen kokoonpano äänitti omia demojaan undergroung-uskottavasti C-kaseteille. Kasettien huono äänenlaatu, sekä halu tehdä hyviä äänityksiä herätti Werihukan kiinnostuksen äänittämiseen ja tuottamiseen.

Werihukka: – Tietokoneella ohjelmoimalla sai parempia soundeja kuin C-kasettinauhurilla äänittämällä, joten aloimme tekemään parempilaatuisia demoja rumpukoneiden ynnä muiden helpottavien työkalujen kanssa. Siitä aina vain kehityttiin eteenpäin, ja lopulta vuonna 2018 olemme siinä tilanteessa, että pystymme tekemään musiikkia täysin omatoimisesti aina levylle saakka omalla kalustolla.

– Internetin alkuaikoina oli tapana salata henkilöllisyytensä nimimerkkien taakse. Huomasimme myös, että monien muidenkin suosikkiyhtyeidemme jäsenet käyttivät oman nimensä sijaan mitä mielenkiintoisempia taiteilijanimiä, joten päädyimme samaan ratkaisuun. Alkuperäiset jäsenet bändissä toimivat nimillä Werihukka, Hukkapätkä, Haaska ja Raato. Hassu sloganimme mikseri.netissä kuuluikin: Susia ja ruumiita jo vuodesta 1998. Haaska ja Raato löysivät muuta tekemistä, ja vuonna 2011 basson varteen tarttui Nuoskajalka. Jätimme ruumiit hankeen ja jatkoimme kolmen suden voimin.

Nuoskajalka: – Olin muuttanut Keuruulle reilua vuotta aikaisemmin, ja ajattelin yrittää jotenkin lähteä tutustumaan alkuasukkaisiin. Muusikoiden.netin wanted-osastolta löytyi paikkakuntalainen orkesteri vailla basistia, ja päädyin lähtemään kokeilemaan onneani. Omistinhan sentään jo valmiiksi basson, ja kahdeksan vuotta aiemmin olin sellaista eräässä porilaispumpussa rämpytellytkin. Soittotaitoni ei ollut kummoinen, mutta kaippa sitten huumorintajuni on sopivalla tavalla kieroutunut, että minut katsottiin lopulta laumaan sopivaksi.” Hullunkurisista taiteilijanimistä huolimatta teemme musiikkia aina vain vähemmän kieli poskessa, mutta silti aina pieni poikamainen pilke silmäkulmassa.

Werihukka: – Ensimmäinen CD-R:lle päätynyt omakustannejulkaisumme oli ”Deathknot” -EP, joka on käytännössä kokoelma bändin ensimmäisistä varteenotettavista ja omintakeisista demoista. Lisäksi äänitimme pelkästään tätä julkaisua varten muutaman kappaleen lisää. Näillä demoilla soittavat yhtyeestä vain Werihukka (kitarat ja muut instrumentit) ja Hukkapätkä (laulut ja rummut). Tämä julkaisu äänitettiin vuosien 2006-2009 aikana ja julkaistiin vuonna 2010. Levyä myytiin ja jaettiin omatoimisesti. Pystymme sanomaan kuinka monta kappaletta CD:tä on maailmalla ja kuinka monta missäkin maassa. Esimerkiksi Etelä-Koreassa on yksi ”Deathknot” -EP. Nykyään julkaisu löytyy Spotifysta.

Wolfhorde on tehnyt myös joitain yksittäisiä demojulkaisuja. ”Nyvinland” -single julkaistiin vuonna 2012 ja nykyään se löytyy myös Spotifysta. Singlellä on myös ”Deathknot” -EP:ltä poimittu nimikkokappale uutena versiona sekä orkesterisovituksena.

Werihukka: – Vuonna 2016 julkaisimme varsinaisen debyyttialbumin nimeltään ”Towards The Gates of North”. Tämä Ragnarök-teemainen albumi jatkoi sillä linjalla, jota ”Nyvinland” -singlellä kokeiltiin. Levyn työstäminen vei kolme vuotta, ja onhan se järkälemäinen ja kunnianhimoinen teos kellarissa soittavalle kolmihenkiselle pikkubändille. Kun olimme työstämässä debyyttialbumia ilman tietoa julkaisijasta, Inverse Records otti yhteyttä meihin ja päädyimme tekemään yhteistyötä. Kirjoitimme sopimuksen debyyttialbumin julkaisusta. Välipalana julkaisimme Inverse Recordsin avustamana kolme coveria digitaalisesti Spotifyssa. ”The Great Old Ones” on kumarrus kolmelle suomalaiselle metallisuuruudelle ja sisältää coverit Finntrollilta, Moonsorrow:lta sekä Amorphikselta. Tällä hetkellä työstämme toista täyspitkää albumia, ja ainakaan vaihdetta ei ole laitettu pienemmälle.

”More is more”, sanoisi Yngwie Malmsteen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Werihukka: – Kaikkia meitä yhtyeen jäseniä yhdistää musiikin lisäksi kunnioitus luontoa kohtaan. Inspiraatio kumpuaa ainakin osittain siis luonnosta. Myös mytologioista ja uskomuksista löytyy mielenkiintoisia asioita, joita hyödynnetään mm. sanoituksissa. Vaikutteet tulevat pääasiassa pohjoismaisesta metallimusiikista, kansanmusiikista ja jossain määrin myös elokuvista, sarjoista, peleistä sekä etenkin niiden soundtrackeistä.

– Näin musiikin tekijän näkökulmasta elämässä parasta on se, että saa tehdä musiikkia. Parhaimmillaan musiikki on henkilökohtaista terapiaa. Siinä saa purkaa tuntemuksensa ja unohtaa muut asiat hetkeksi aikaa. Tämän lisäksi pystyy ikuistamaan omaa itseään ja ajatuksiaan sellaiseen muotoon, jota muutkin pystyvät ehkä ymmärtämään – vielä vuosien ja vuosikymmenten päästäkin. Keikkoja olisi mukava soittaa, mutta tällä hetkellä kokoonpano ei ole siihen valmis. Lisäksi keikkailun aloittaminen tarkoittasi lähinnä miinusmerkkisiä tapahtumia pankkitilillä. Mutta eihän tuota koskaan tiedä?

”Mytologiat, luonto, erityisesti pohjoisen karu kauneus sekä ihmismielen häilyvä epätasapaino ovat suurimpia inspiraation lähteitä lyriikoita kirjoittaessa.”

– Musiikki on parhaimmillaan verrattavissa hienoon maalaukseen, kirjaan tai vaikka elokuvaan. Tämän asteen vakavuudella musiikkiin ei kovinkaan moni taida tosin suhtautua. Emme ehkä pärjää tänä päivänä enää mielenkiintoisuudessa internetin kissavideoille, mutta musiikki on olemassa onneksi vielä senkin jälkeen, kun tästä maailman vaiheesta on päästy, ja joillain ihmisillä on elämässään jälleen mahdollisesti 40 minuuttia aikaa istua alas ja kuunnella.

Kaikki Wolfhorden kappaleet ovat Werihukan sävellyksiä. Biiseistä tehdään ensin demo tietokoneella rumpukoneita ja sampleja käyttäen, ilman sanoituksia. Tästä kappaleet menevät treenikämpälle, jossa bändi treenaa ja sovittaa uusiksi näitä demoja, sekä keksii lisää ideoita ja koukkuja, joilla saadaan lisää mielenkiintoa biiseihin. Tässä käsittelyssä biisit muuttuvat joskus aika radikaalistikin verrattuna alkuperäiseen demoon. Lopulta biisit äänitetään, kun ne ovat mielestämme äänityskelpoisia. Lyriikat syntyvät Werihukan ja Hukkapätkän ideoiden pohjalta, mutta lopullisesta tekstistä vastaa Hukkapätkä.

Hukkapätkä: – Lyriikan vääntäminen omaksi iloksi alkoi mulla kyvyttömyydestä käsitellä haastavia asioita puhumalla. Oli helpompi tie piiloutua tekstin taa, kuin kohdata ongelmat reippaasti. En kuitenkaan välittänyt kirjoittaa mitään suoraa ruikutusta tai inhorealistista itsesäälikieriskelyä, joten aloin työntää mytologisiin tarinoihin omia kokemuksia ja tuntemuksia juonenkäänteinä sekä vertauskuvina. Jossain vaiheessa kun Werihukka askarteli biisejä, ryhdyin sovittamaan olemassa olevia tekstejäni Wolfhorden kappaleisiin.
– Nykyäänkin kirjoittaminen Werihukan sävellyksiin on henkilökohtainen terapiamuoto. Myös biisien demotusvaiheessa treeniksellä on hauskaa rumpujen äärellä suunnitella tulevia laulusovituksia ja aivopieruja. Mytologiat, luonto, erityisesti pohjoisen karu kauneus sekä ihmismielen häilyvä epätasapaino ovat suurimpia inspiraation lähteitä lyriikoita kirjoittaessa.

– Olisi toki mukavaa, että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus tutustua Wolfhorden musiikkiin. Yritämme itse kasvaa ja kehittyä, markkinoida ja tulla kuulluksi, jotta muut voisivat saada irti jotain meidän musasta. Toivottavasti se antaa kuuntelijoille samanlaista energiaa, sisua ja voimaa, mitä sen tekeminen on vaatinut.

– Musiikkimme on toisinaan kuin henkeäsalpaava maisema: hypnoottinen ja lumoava. Kokonaisuutena debyyttialbumimme on rakennettu elokuvamaiseksi kokemukseksi, ja seuraava levy tulee jatkamaan tätä teemaa. Lyriikat ja musiikki kertovat samaa tarinaa. Vaikutteemme kuuluvat selkeästi, emmekä peittele niitä, mutta emme myöskään yritä kopioida yhtään yksittäistä yhtyettä. Mielestämme tuosta yhtälöstä syntyy todella omaleimaista ja uniikkia musiikkia.

Wolfhorde
Werihukka – Kitara, sävellys
Hukkapätkä – Laulut ja rummut, lyriikat
Nuoskajalka – Basso

Julkaisut:
”The Great Old Ones” (2017)
”Towards The Gates of North” (2016)
”Nyvinland” (Single, 2012)
”Deathknot” (EP, 2010)

Wolfhorden viralliset nettisivut
Wolfhorde Facebookissa
Wolfhorde Instagramissa
Wolfhorden Youtube -kanava
Wolfhorden Twitter-tili
Wolfhorden tuotanto