YUP:stä sekä Gösta In Memoriam -juhlakiertueen riveistä tutuksi tullut Jarkko Martikainen julkaisi Luotettujen miehien kanssa toisen täysipitkänsä syyskuun aikana. ”Aina auki” on elämänmakuinen albumi, jolla tartutaan ennakkoluulottomasti myös tämän hetken kipeisiin yhteiskunnallisiin asioihin.

Tässä vaiheessa arvostelua on hyvä tunnustaa se, että Jarkko Martikainen on jäänyt itselleni aika etäiseksi hahmoksi. YUP ja sitä kautta Martikaisen olemassaolo ovat olleet itselläni tiedossa, mutta Martikaisen YUP:n jälkeinen aika on jäänyt itselleni pimentoon. Ensimmäinen kosketuspinta tähän herrasmieheen syntyi viime keväänä, kun näin hänet esiintymässä Gösta In Memoriam -kiertueen Joensuun-keikalla. Loppukesästä luin Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen päivitettyä elämäkertaa, jonka sivuilla paljastui, että Martikaisella on ollut oma osuutensa tämänkin yhtyeen musiikissa. Sen lisäksi, että Jarkko Martikainen on tuottanut Niskistä, hän on ollut myös tuottamassa Samuli Putroa kahden albumin verran. Näiden taustatietojen pohjalta saakin muodostettua kuvan siitä, että Martikainen on myös tuottaja säveltämisen ja sanoittamisen ohessa.

”Aina auki” on Martikaisen sanoittama ja säveltämä, mutta sovitukset on luonnollisesti tehty koko orkesterin voimin. Levyn kappaleilla on hyvin lämpimiä, jopa kotoisia tunnelmia, jotka tuovat välillä mieleen Leevi & The Leavingsin. Olin löytävinäni myös sanoituksista samankaltaisia vivahteita, mikä ei toisaalta olisi ihme, kun Martikainen on laulellut kyseisen yhteen kappaleita. Ehkä vahvimmin tällaisia yhtäläisyyksiä voi huomata biiseissä ”Kukaan ei ole täydellinen”, ”Onnekkaat varakkaat” ja ”Kiitos Kaikesta”, joista kahdessa ensimmäisessä on samanlaista piilotettua, pistävää ilkikurisuutta kuin Gösta Sundqvistillä oli tapana viljellä.

”Aina auki” on sanoitustensa suhteen mielenkiintoinen, mutta erityisen mielenkiintoiseksi se muuttuu ”Onnekkaat varakkaat” -kappaleesta alkaen. Kyseisessä kappaleessa on hieno dialogi äidin ja tyttären välillä, jossa tytär ihmettelee sitä, miksi Suomessa asiat ovat hyvin, mutta joissain maissa huonosti. ”Siniristihoitola” vaikuttaa aluksi kannanotolta Suomen kasvavan ja ikääntyvän väestön oloihin, mutta sen sanomaa voi peilata myös sosiaalisessa mediassa esiintyvään raivokkuuteen. ”Ongelmanuoressa” pohditaan sitä, miksi kaikkia ei voisi sulloa vain samaan muottiin, jotta erilaisuutta ei tarvitsisi sietää. Erityisen hieno sutkautus on tämä: ”Eikö löydy keinoa, jolla kaikki voidaan ruotuun pakottaa?/ Saako moisen häätää maasta?/ Jollei saa, niin saako sakottaa?”

Albumilta löytyy myös kaksi varsin koskettavaa kappaletta, ”Luotettu mies” ja ”Kiitos kaikesta”. Ensimmäisessä kappaleessa kuvaillaan haikeasti yksinäistä miestä, joka etsii sielunkumppania itselleen. Vastaavasti ”Kiitos kaikesta” -kappaleessa kuvaillaan kauniisti ja reippaasti eroamista rakkaasta ystävästä, koirasta, jonka poismeno todistetaan kappaleen aikana.

Jarkko Martikainen & Luotetut Miehet -yhtyeen toinen täyspitkä on miellyttävä kuuntelukokemus, jolta löytyy monipuolisuutta niin lyriikoidensa kuin itse musiikin puolesta. Osa kappaleista on rauhallisesti lipuvia, kun esimerkiksi ”Ongelmanuori” ja ”Kiitos kaikesta” ovat mukavasti polkevia kappaleita. Vaikka levyllä käsitellään välillä kipeitäkin asioita, ei tunnelma albumilla muutu kylmäksi eikä kolkoksi, vaan se pysyy lämpimänä. Levyn kappaleissa on syvyyttä ja imua, joka mahdollistaa uppoutumisen yhtyeen ajattomaan soundiin.

7/10

Kappalelista:

1. Kahdeksas kuolemansynti
2. Nainen, sinä olet nuiva
3. Helposti syttyvät päät
4. Hän vietti syksyt selällään
5. Kukaan ei ole täydellinen
6. Onnekkaat varakkaat
7. Siniristihoitola
8. Luotettu mies
9. Ongelmanuori
10. Kiitos kaikesta
11. Aina auki

Jarkko Martikainen Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen