Johdatus Deathin tuotantoon #1: johdanto ja ”Scream Bloody Gore”

Yhdysvaltalainen metalliyhtye Death lienee kiistatta yksi vaikutusvaltaisimpia kokoonpanoja metallin historiassa, mitä tulee arvostukseen ja influenssin. Se on Possessedin ohella yksi death metalin tunnetuimmista pioneereista ja myydyimmistä yhtyeistä tänä päivänä. Deathin kulttuurillista relevanssia ja genren sisäistä vaikutusta ei tule aliarvioida. Yhdysvaltalaisen filosofi Alfred Whiteheadin mukaan eurooppalainen filosofia on joukko jalanjälkiä, jotka johtavat takaisin Platoniin. Olisi houkuttelevaa sanoa, että death metal on joukko jalanjälkiä, jotka johtavat puolestaan Deathiin.

Bändin diskografiaan mahtuu toisistaan yllättävänkin poikkeavia julkaisuja, joissa on kuultavissa selkeää kehitystä sävellyksissä ja sovituksissa. Bändin tuotannosta löytyy raskasta, armotonta ja rosoista mättömetallia, kuin myös hieman monimutkaisempaa ja monimuotoisempaa materiaalia. Jokaisen yhtyeen levyttämän studioalbumin voidaan katsoa kuuluvan osaksi metallimusiikin kaanonia, ja näin ollen ne ovat suositeltavaa kuunneltavaa jokaiselle death metallista ja ylipäätään metallimusiikista kiinnostuneille. Tämän artikkelisarjan tarkoituksena onkin esitellä yhtyeen tuotantoa ja tarjota mahdollisimman monipuolinen kuvaus bändin musiikista ja vaikutuksesta.

Aluksi on hyvä puhua hieman Deathin synnystä. Yhtye aloitti Floridassa vuonna 1983 nimellä Mantas soittaen rosoista thrash- ja speed metallia. Nimensä yhtye nappasi vaikuttajaltaan Venomilta, jonka perustajajäsen ja kitaristi Jeffrey Dunn käytti taiteilijanimeä ”Mantas”. Bändin muina vaikuttajina toimivat muun muassa Slayer ja Metallica. Kokoonpanossa soittivat Chuck Schuldiner, Kam Lee ja Rick Rozz. Yhtyeen alkuvaiheilla mukana pyöri myös basisti Dave Tett, joka soitti yhtyeen kanssa vain sen ensimmäisissä sessioissa. Vuonna 1984 yhtye julkaisi demon ”Death By Metal”, jolla kuultiin muun muassa myöhemmin Deathin levyttämä kappale ”Evil Dead”. Rick Rozz kertoo Jason Nethertonin kirjassa ”Extremity Retained: Notes From The Death Metal Underground”:

“En ollut kovin monimuotoinen soittaja, joten sen sijaan, että olisimme yrittäneet keksiä jotain uutta, päädyimme raaempaan, nopeampaan ja enemmän thrashmaiseen lähestymistapaan. Tuohon aikaan floridalaisilla ei ollut hajuakaan siitä mitä me oikein soitimme.”

Vuonna 1984 nimi vaihtui pysyvästi Deathiksi, ja yhtye julkaisi demokasetin ”Reign Of Terror”. Bändin nimen synnystä lienee monia risteäviä tarinoita, mutta Chuckin kanssa vuonna 1996 perustetussa Control Denied -yhtyeessä soittanut Tim Aymar on kertonut EmptyWordsin haastattelussa Chuckin päätyneen nimeen veljensä kuoleman jälkeen. Aymarin mukaan Chuck halusi ”muuttaa negatiivisen kokemuksen positiiviseksi”. The Quietus –sivuston mukaan myös Chuckin äiti Jane on kertonut saman syntytarinan bändin nimelle.

Vuoden 1985 “Infernal Death” -demolla alettiin jo kuulla lisää niitä kappaleita, joita yhtye tulisi myöhemmin sisällyttämään debyyttiinsä; ”Infernal Death” ja ”Baptized In Blood”. Samana vuonna yhtye julkaisi myös demot ”Rigor Mortis” ja ”Back From The Dead”. Ian Christe kirjoittaa teoksessaan ”Sound Of The Beast: The Complete Headbanging History Of Heavy Metal”:

”[Deathista] tuli yhtä laajalle levinnyt yhtye kasettien vaihtajien keskuudessa kuin mikä tahansa muu jo vakiintunut metalliakti. […] Heidän musiikkinsa kuulosti kidutussessiolta jossain esikaupungin kellarissa.”

Bändin laulaja-kitaristi ja pääasiallinen lauluntekijä Chuck Schuldiner sai kuitenkin pian tarpeekseen Floridasta, ja hän siirtyikin Kalifornian aurinkoon etsimään ympärilleen uusia muusikoita. Lee ja Rozz puolestaan lähtivät perustamaan Massacren. Harhailtuaan Floridan ja San Francisco Bay Arean välillä Chuck tapasi lopulta rumpali Chris Reifertin, jonka kanssa hän nauhoitti vielä ”Mutilation” -demon vuonna 1986. Tämän myötä yhtye päätyi allekirjoittamaan levytyssopimuksen Combat Recordsin kanssa, jolla myös Possessed operoi. Aika oli valmis ”Scream Bloody Gorelle”. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Vuonna 1987 julkaistua ”Scream Bloody Gorea” voidaan pitää eräänlaisena death metallin Rosettan kivenä, joka tuli toimimaan oppaana lukuisille yhtyeille sen julkaisun jälkeen. Joidenkin mielestä sitä voidaan pitää ensimmäisenä death metal -albumina, vaikkakin Possessed julkaisi oman debyyttialbuminsa ”Seven Churches” kaksi vuotta aikaisemmin.

Levyn kappaleet ovat raakoja ja nopeita, särökitarat sahaavat audiokentässä rujoja kromaattisia riffejään, rummut hakkaavat jämäkkää blast beattia ja Schuldiner karjuu kuin kidutettu kaiken päälle. Chuck vastasi itse albumilla lauluista, kitaroista ja basso-osuuksista Reifertin vastatessa rumpuraidoista. Albumin raidat jouduttiin nauhoittamaan kahdesti, sillä Combat Records ei pitänyt albumin ensimmäisestä versiosta. Levy-yhtiö puuttui hieman myös kappaleiden nimiin; ”Sacrificial” oli alun perin nimeltään ”Sacrificial Cunt”, mutta yhtiön vaatimuksesta nimi muutettiin.

Levyn ikonisesta kansikuvasta vastasi Edward Repka, joka on tehnyt kansitaidetta muun muassa Atheistille, Massacrelle ja Possessedille. Albumi remasteroitiin ja uudelleenjulkaistiin vuonna 1999 sisältäen bonuksena live-versiot kappaleista ”Open Casket” sekä ”Choke On It”. Vuonna 2016 Relapse Records julkaisi levystä massiivisen kolmen CD:n version, johon kuului seitsemän alkuperäisissä Floridan sessioissa äänitettyä kappaletta ja 24 varhaista demoa. Pian levyn julkaisun jälkeen Schuldinerin ja Reifertin tiet erosivat, ja rumpali päätyi perustamaan Autopsyn.

Kappaleiden nimet ja sanoitukset hakevat kansikuvan tavoin inspiraatiota kauhukuvastosta. ex-Cormorant -muusikko Arthur von Nagel kokee NPR:n artikkelissa albumin sanoitusten sisältävän ”slasher-elokuvien väkivaltaisuutta”, ”misogyniaa” ja ”homofobiaa”. Michelle Phillipov puolestaan kuvailee albumin sanoituksia kirjassaan ”Death Metal and Music Criticism: Analysis at the Limits” seuraavanlaisesti:

”Bändin osuvasti nimetty debyyttialbumi ’Scream Bloody Gore’ sisältää lyriikoita, jotka ovat saaneet inspiraatiota kauhuelokuvista. Kappaleet kuten ’Zombie Ritual’ ja ’Evil Dead’ kuvailevat zombiehyökkäyksiä, kun taas ’Sacrificial’ kertoo moottorisahamurhasta. Kappaleissa esiintyvät kuvailut murhista ja silpomisesta ovat nykystandardeilla mitattuna kesyjä, mutta Deathin kauhuväkivallan käyttäminen muodostui tulevien death metal -yhtyeiden pohjapiirustukseksi.”

Avauskappale ”Infernal Death” on loistava aloitus albumille ja sen koko musiikilliselle eetokselle. Drop D -vireiset kitarat soittavat jämäköitä voimasointuja, joihin rummut liittyvät aluksi iskuilla ja pian täydellä kompilla. Intron rumpukompissa on kuultavissa pientä epätarkkuutta, joka luo nauhoitukseen komeaa orgaanisuutta ja ihmismäisyyttä. Chuckin ensimmäiset vokaalit koko albumilla kuullaan, kun mies karjahtaa tuskaisena ”die!” Tämän jälkeen tempoa nostetaan reilusti ja alkaa nopea tremoloriffittely. Albumille ei olisi voitu saada parempaa aloitusta. Hail Of Bulletsin Stephan Gebédi kuvailee kuuntelukokemusta ystäviensä kanssa NPR:n artikkelissa:

“Avauskappaleen ensimmäiset voimasoinnut kuulostivat niin brutaaleilta, raaoilta ja ilkeiltä, että me vain tujotimme toisiamme epäuskoisina. Emme olleet koskaan kuulleet mitään vastaavaa. Siinä hetkessä me todistimme death metalin syntyä.”

“Zombie Ritualin” introssa Chuck soittaa eksoottisen kuuloista lokrista moodia, johon saadaan lisämaustetta vielä kvartin päässä kulkevasta harmoniasta. Kyseinen soundi on eittämättä vaikuttanut paljon myöhempien death metal –yhtyeiden kitaralinjoihin aina Chuckin fraseerausta myöten. Tässäkin kappaleessa tempo kiihtyy varsin nopeasti aggressiiviseen riffittelyyn ja blast beattiin. Kappaleen kertosäkeessä Deathin thrash-vaikutteet ovat kuultavissa suhteellisen selkeästi. ”Mutilation” on selvästi yksi albumin rujoimmista kappaleista tauottoman paahtamisensa ja väkivaltaisuutensa puolesta. Chuckin vokaalit lienevät tällä kappaleella myös raaimmillaan. ”Evil Deadista” löytyy puolestaan varmasti albumin melodisin riffi, joka kuulostaa jo hyvin perinteiseltä heavy metalilta.

”Scream Bloody Gore” on tyylikäs ja voimakas ensimmäinen julkaisu yhtyeeltä, joka on melkein jokaisella albumillaan vaikuttanut metallin kehitykseen. Vaikka Death tulikin myöhemmin suuntaamaan kohti syvällisempää ja hienostuneempaa ilmaisua, on monelle bändin debyyttialbumin raakuus ja silottelemattomuus Deathia parhaimmillaan. Haluan päättää tämän artikkelin Gorgutsin Luc Lemayn anekdoottiin kirjasta ”Extremity Retained: Notes From The Death Metal Underground”:

”Tutustuin alun perin death metalliin sattumalta. Menin kerran peukalokyydillä Quebecin Drummondvilleen, jossa tapasin ystäviäni, joilta sain kopion ’Scream Bloody Goresta’. Eräs tyyppi oli tuonut sen mukanaan Floridasta ja halusi antaa sen minulle, koska hän tiesi minun pitävän Possessedista. Laitoin kasetin soimaan heti kotiin päästyäni. Soitatin sitä jatkuvasti alusta loppuun. ’Voihan helvetti’, sanoin itselleni. Aloin heti ajattelemaan, että minun on pakko ostaa sähkökitara ja opetella laulamaan niin kuin tämä tyyppi. Siinä mielessä kaikki on Chuckin ansiota. Hän muutti elämäni.”

Kirjoittanut: Samuel Järvinen