”Jos tehdään, niin tehdään täysillä” – haastattelussa uuden albuminsa julkaiseva Curimus

Loimaalainen death metalia ja thrash metalia sekoitteleva Curimus julkaisee kolmannen albuminsa ”Garden of Eden” 30. lokakuuta. Kaaoszine tavoitti yhtyeen haastattelua varten, jossa bändi kertoo uuden albuminsa taustoista ja esimerkiksi tyylikkäiden musiikkivideoidensa synnystä.

Tervehdys! Miten teillä on syksy sujunut?

Jari Nieminen: Ei kovin omaperäinen vastaus, mutta kiirettä on pitänyt. Curimus on huolehtinut siitä, että vapaa-ajan ongelmia ei ole.

Julkaisette lokakuun lopussa uuden ”Garden of Eden” -albuminne. Millainen prosessi albumin tekeminen oli?

Juho Manninen: Uuden materiaalin työstäminen aloitettiin jo piakkoin ”Artificial Revolutionin” julkaisun jälkeen, mutta kitaristinvaihdos vuonna 2017 uusi pakan varsin totaalisesti. Vanhat biisiaihiot hylättiin, ja ”Garden of Edeniksi” muodostunutta materiaalia lähdettiin ruuvaamaan täysin uusilla höyryillä. Voitaneen siis sanoa, että tätä kolmatta levyä on tehty kahteen otteeseen.

Itse nauhoitusprosessi päädyttiin tällä kertaa hoitamaan omin avuin; rummut käytiin rykimässä vajaassa kolmessa päivässä lock-outina ja kitarat, bassot & laulut hoidettiin meikäläisen kotistudiossa, jossa albumin myös miksasin. DIY-meininki helpotti projektia koronakevään aikana, ja haasteellisten aikataulujen kanssa pystyttiin näin joustavasti homma maaliin hoitamaan. Periaatteessa rajoittamaton aika nysvätä detaileja ja nyansseja kuntoon oli toki myös positiivista, vaikka olihan tuon projektin kanssa mielenterveys paikoitellen koetuksella.

Millaisia aihiota levyllä käsitellään?

Juho: Biisien teemat pyörivät aika pitkälti siellä ihmisluonnon nurjemmalla puolella. Kappaleissa käsitellään yhteiskunnan pahoinvointia, ihmisen itsekkyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta; reseptissä on näin ollen usein pohjana uskonnot ja niiden tuhoon tuomittu liitto politiikan kanssa.

Jari: Näistä teemoista syntyi myös albumin nimi ja sitä myöten kansitaide. Tämä maailmamme on sellainen, jossa me vakuuttelemme itsellemme, että kaikki on hyvin, vaikka todellisuudessa ihmiset voivat huonosti monin eri tavoin. Levynkannessa on vahvaa vastakkainasettelua. Otsikko ”Garden of Eden” viittaa paratiisiin, mutta kuvassa oleva jokamies voi kirjaimellisesti hyvin huonosti. Kuvassa on käytetty hyväksi taidemuotokuvan keinoja, mutta aihe ei ole kaunis vaan suorastaan luotaantyöntävä.

Mitään tässä projektissa ei ole tehty ”puolillavaloilla”. Kansikuvassakin oksennetaan oikeasti. Jos tehdään, niin tehdään täysillä.

Miten yleensä kappaleenne syntyvät?

Juho: Aikalailla sillä klassisella pohjalla, eli lähinnä kielisoitinosaston kanssa ruuvaillaan jonkin sortin raakilepohja, jota lähdetään sitten bändin voimin treenikselle vääntämään järkevämpään muotoon. Osa ensidemoista muuttuu tässä vaiheessa paljon, osa ei välttämättä ollenkaan.

Miten vertaisitte albumia edelliseen levyynne ”Artificial Revolutioniin”?

Juho: Levyn biisit ovat vihaisempia ja ulosanti brutaalimpaa kuin ”Artificial Revolutionilla”, joten se ehkä siltä kannalta liippaa lähempää debyyttilevyä ”Realizationia”. Siinä, missä ”Artificial Revolutionilla” lipsahdeltiin paikoitellen melodisemmalle ja ehkä kevyemmällekin puolelle, nyt uidaan siellä synkemmissä vesissä. Kovin tietoisesti tätä muutosta ei tosin tehty, uudesta materiaalista nyt lähinnä muodostui moista kuin itsestään. Onhan tuo teknisesti ja sävellyksellisesti jälleen ottanut askeleen eteenpäin, kuten toivottua onkin.

Millaisia odotuksia teillä on levyn julkaisun suhteen, kun julkaisette sen näin erityisenä aikana?

Jari: Bändin kesken päätettiin viime vuoden lopulla, että 2020 on se vuos,i kun julkaisemme uuden albumin. Kun kävimme alkuvuodesta projektin kimppuun ja suunnittelimme äänitys- ja julkaisuaikataulut jne., ei ollut vielä mitään tietoa, että pandemia sotkisi kaiken näin rajusti. Kyllä me sitä hetki pohdittiin, että pitääkö tämän tilanteen takia siirtää julkaisua, mutta koko bändi oli sitä mieltä, että nyt tämä tehdään, oli tilanne mikä hyvänsä. Edellisestä levystä oli jo kulunut niin pitkä aika, että meillä oli valtava nälkä päästä tekemään tämä albumi.

Vastaus kysymykseen on siis se, että ei meillä ole sikäli odotuksia tämän levyn julkaisun suhteen. Me teimme levyn, koska sen oli aika ulostautua meistä. Tästä eteenpäin se tulee, mitä on tullakseen.

Kappaleista on julkaistu erilaisia musiikkivideoita. Millaista niiden kuvaaminen oli, ja mikä oli suosikkinne?

Jari: Minulla kyti aika pitkään ajatus, että uuden levyn myötä tekisimme asioita uudella tavalla. Koin, että meidän olisi myös aika vähän ”laventaa” kerrontaamme. Sain idean, että jos annamme usealle luotetulle tekijälle biisin ja vapaat kädet tehdä video, niin lopputuloksena on monta hienoa ja persoonallista musiikkivideota.

Kun kirjoitan tätä, videoita on tullut kolme:

”Eradication Manifest” on itseni ohjaama perinteinen soittovideo, jossa bändin vimmainen esiintyminen pääsee edukseen.

”Ignite” on Artturi Rosténin ja Sara Niemisen kyyninen ja inhottava kirkkaassa päivänvalossa kuvattu epookkilyhytelokuva, joka ei naurata tippaakaan.

”God Eater” on valokuvaajamestari Vesa Tynin esikoisohjaus, joka kuvaa humorististen kasarikauhuelokuvien tyylillä meidän bändiläisten retropeli-iltaa, joka päättyy karseasti.

Videoita on tulossa vielä lisää; niitä julkaistaan sitä mukaan, kun ne valmistuvat. Kaikki erityylisiä ja eri tekijöiltä.

Musiikkivideo on hieno taiteenlaji. En tosin ihan osaa sanoa, mikä niiden merkitys nykyään on. Me teemme tätä koko bändihommaa palosta tekemiseen ja luomiseen. Musavideot ovat haasteellisia ja hauskoja tehdä, ja jos onni käy, toisetkin ihmiset nauttivat niistä. On kiinnostava sattuma, että syksynä, jolloin emme pysty keikkailemaan levyn julkaisun aikaan, olemme päätyneet julkaisemaan monta musiikkivideota. Toivottavasti tämä korvaa edes hieman sitä, että meitä ei livenä juuri pääse näkemään.

Videoista meillä ei ole suosikkia, ne ovat kaikki ihan helvetin hyviä.

Levyllänne kuullaan vieraana Hellin kultakurkku David Boweria. Miten yhteistyö sai alkunsa ja millaista se oli?

Jari: David Bower tosiaan vierailee kappaleella ”72”. Biisin sanat syntyivät jo aika kauan sitten stout-tuopposen ääressä paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Kappaleessa on C-osa, jossa saarnasmies puhuu seuraajilleen. Mietin jo silloin kirjoitusvaiheessa, että tämä osuus sopisi täydellisesti Davidin teatraaliseen ulosantiin. Päätin kokeilla kepillä jäätä, ja lähetin Davidille raakamiksauksen biisistä sekä lyriikat ja pyysin häntä vierailemaan levylle. Hän innostui ja äänitti oman osuutensa Englannissa. Annoimme hänelle vapaat kädet tehdä siitä osuudesta omansa, ja hän todella teki niin. Se on aivan huikea!

Olen varsin kova Hell-diggari, ja voit vain kuvitella, miten hienoa on saada itse David Bower vierailemaan omalle biisille. Välillä on vieläkin vaikea uskoa sitä todeksi.

Millainen on Loimaan metalliskene?

Juho: Eiköhän tuo vertaudu aika suoraan jokaiseen suomalaiseen kahdenkymmenentuhannen hengen pikkukaupunkiin.

Mitä muuttaisitte kotimaisessa musiikkikentässä?

Jari: Eiköhän jokainen suomalainen metallibändi toivoisi pari pientä / keskisuurta keikkapaikkaa lisää.

Millaisena näette Curimuksen tulevaisuuden post-pandemia-maailmassa?

Jari: Me toivomme, että pääsemme soittamaan ”Garden of Edenin” biisejä livenä viimeistään keväällä. Jos se ei ole mahdollista, niin eiköhän niitä biisejä ala taas syntyä lisää. Nyt on hyvä draivi päällä.

Voit lukea toimittajamme arvostelun ”Garden of Eden” -albumista tästä.