Jouni Hynynen Maanalaisesta Armeijasta Kaaoszinelle: ”Palasin siihen alkumeininkiin, mikä miulla oli 90-luvun alussa. Silloin, kun opettelin soittamaan kitaraa ja tekemään biisejä.”

Kaaoszine tapasi Jouni Hynysen ennen Maanalaisen Armeijan debyyttikeikkaa Lappeenrannan Kulttuuritila Nuijamiehessä 3.9.2021. Keskustelimme muun muassa ”Kappale kauheinta Suomea” -kiertueen alun tunnelmista, laulajanvaihdoksesta sekä keikan yhteydessä julkistettavasta bändin uudesta EP:stä.

Mitä kuuluu Jouni Hynynen?

Takana on äärimmäisen jännittävä treeniviikko. Uuden bändin kanssa ollaan treenattu tuntikausia joka helvetin ilta ja viimein ollaan saatu homma toimimaan. Siis kuuluu oikein hyvää! Miun kuulumiset liittyy näköjään näihin musahommiin lähinnä, mutta on tässä muutenkin kaikki ihan kondiksessa. Ei mitään hämminkiä. 

Kiva kuulla! 

Ja kiva päästä viimein vetää bändin kanssa ihan oikein kiertueelle. Katsotaan, mitä tästä tulee… 

Jännittääkö päästä soittamaan liveyleisön eteen ja nähdä ihmisten reaktiot kappaleisiin?

Jännittää ihan vitusti. Tuossa oli pari bändijätkää meillä yötä ja just tänä aamuna puitiin, että miltäs nyt tuntuu… Meillä on tää nippu hyvässä kasassa, ei tässä mitään. Mutta se, että kuitenkin on uusia ihmisiä ja uusi meininki – vaikka miekin nyt oon keikkoja tehnyt vittu 90-luvun lopusta lähtien, niin kyllä tää on jotain ihan käsittämätöntä! Oksettaa ja paskattaa, nyt on jännitysmomentti aika vahva.

Varmaan se tekee myös tämän illan aika ainutlaatuiseksi tuollaiselle konkarille?

Joo. Mutta nyt toivoisin, että tää helpottaisi jossain vaiheessa! Just nää ekat keikat tässä on varmaan hankalia. Sen jälkeen ehkä homma asettuu jotenkin uomiinsa. 

Teillä on aika monta jäsentä ja erilaisia soittimia. Miten tällainen kokoonpano on muodostunut? 

Miehän lähdin silloin alunperin ihan vitsipohjalta tekemään koko Maanalaista Armeijaa. Sattui olemaan luppoaikaa ja tiesin, että miulla on varastossa muutama biisi, mitkä ei sovi Kotiteollisuudelle. Sitten ajattelin, että teen niitä lisää. Tein demot niistä himassa, jotka laitoin eteenpäin sitten vanhalle ystävälle Riikosen Jyrille. Tiesin sen olevan varsin pätevä tuottajahemmo, se on tehnyt J. Karjalaista ja Tuomari Nurmiota ja tällaisia… Kysyin että ‘Mitä sie oot näistä mieltä?’ ja se vastasi että ‘Tää on ihan mahtava homma! Tuu tänne Sipooseen studiolle ja ruvetaan tekemään.’  Siinä vaiheessa miulla ei ollut mitään tietoa siitä, ketkä sinne tulee soittamaan. Alettiin tuottajan kanssa pikkuhiljaa kyselemään ihmisiltä, kiinnostaisiko niitä tällainen projekti ja kutsuttiin käymään. Sitten sinne rupesi valumaan erityyppistä hahmoa ja bändi muodostui kasaan.

Oliko sulla alusta asti ajatus tällaisesta vähän ehkä herkemmästä ja folkimmasta meiningistä?

Oli. Siis se oli ihan se eka ajatus. Mie oon tehnyt Kotiteollisuutta niin kauan, että tavallaan tiedän, minkälaisia niiden biisien pitää olla. Nyt palasin sille alkumeiningille, mikä miulla oli 90-luvun alussa. Silloin, kun mie opettelin soittamaan kitaraa ja tekemään biisejä. Halusin palata vähän sellaiseen leirinuotio- ja pelimannimeininkiin. Sen mukaan rupesi sitten näitä muita soittajia tulemaan mukaan. Rumpali löytyi yllättävän läheltä, se on oma velipoika. Pikkuhiljaa muitakin ja siitä vaan alettiin rakentamaan. Mutta on eri asia studiossa tehdä noita biisejä, kuin lähteä oikeasti esittämään niitä. Niin tuota, se on tässä nyt aika jännää.

Mira Luoti on ollut mukana levyllä, mutta ei ole nyt kiertueella. Onko kuitenkin edelleen meiningeissä mukana jatkossa? 

Ei. 

Okei, no niin. Kerrohan sitten tästä Kaisu Kärristä vähän enemmän.

No Kaisu löytyi yllättävän läheltä, elikkä Lappeenrannasta. Mie olin aikaisemmin tuntenut hänet sillei auttavasti. Tiesin, että toi on hyvä mimmi laulamaan. Ja siinä vaiheessa, kun Mira ilmoitti, että hän haluaa keskittyä enemmän soolohommiinsa eikä välttämättä nyt aika riitä lähteä kiertueelle… Niin mie ajattelin, että ‘No vittu. Piä tunkkis’ – siis ihan rakkaudella. Kyllä me väleissä ollaan, ei siinä mitään. Tajusin tilanteen ja sitten kysyin Kaisulta lähtisikö se messiin, olin ymmärtänyt että se on hyvä tyyppi. Ja Kaisu vastasi, että voi hän lähteä kokeilemaan. Sitten me kokeiltiin. Oltiin ihan tuolla meillä himassa Voisalmessa ja akustisen kitaran kanssa laulettiin vähän aikaa kimpassa. Katsottiin, sattuuko meidän äänet yhteen ja mikä tässä on meininki. Tuntui sattuvan, niin se oli helppo napata mukaan. 

Taitaa olla aika lappeenrantalaispainotteinen tämäkin yhtye?

On. En tiedä miksi. Se on tavallaan vähän hölmökin homma, että kaikki löytyi niin läheltä. Okei, tottakai siellä on Hämäläisen Santtu, Mokoman basisti, joka soittaa kitaraa nyt tässä. Hän asuu Tampereella, mutta hänkin on Lappeenrannasta lähtöisin.  Ei miulla ollut mikään semmoinen periaate, että kaikki pitäisi napata Lappeenrannasta. Se vaan jotenkin osui kohilleen; yhtäkkiä tuolla baarissa tulee joku tyyppi vastaan ja tajuan, että ‘Hei vittu, toihan muuten osaa soittaa viulua!’ ja sitten pyydän messiin… Jotenkin vaan helposti järjestyi näin. 

Teidän on varmaan luontevaa sitten myös aloittaa kiertue täältä? 

Joo, no siitä ei ollut alunperin edes tietoa, että mistä me aloitetaan. Tää rundihan on siirretty jo kahteen kertaan, nyt on kolmas yritys. Parhaillaan näyttää siltä, että saadaan kaikki keikat tehdä, niin jotenkin tuntuu itsestäänselvyydeltäkin, että lähdetään himasta liikenteeseen. 

Heh joo. Tulee mieleen, että voisiko siitä löytää jonkun ritualistisenkin ulottuvuuden…

Heh, voit sitä tolleikin kelata, jos haluat. Mutta kyllä se oli ihan sattumaa. En muista ihan tarkkaan, miten alunperin oli tarkoitus tehdä… Taisi olla kyllä ajatuksena, että lähdetään täältä liikenteeseen. Se on helvetin hyvä. Toisaalta se on myös huono siinä mielessä, että olisi paljon helpompi reissata jonnekin ensin bussilla. Ei pelottaisi niin paljon kuin nyt, kun tiedän esimerkiksi, että tänään miun vanhemmat tulee olemaan täällä. Helvetin paljon kavereita tulee olemaan täällä… Ne on kyttäämässä, että mitäs se Jouni nyt hommaa. Mitä sille kuuluu. Se on tavallaan helvetin pelottavaa. Olisi ollut kiva treenata ensin jossain muualla. No, treenata on väärä sana, me ollaan treenattu jo. Tarkoitan, että keikkailla jossain. Mutta, lähetään nyt pahimmasta, eli kotikylästä. 

Ehkä seuraavat keikat tuntuu sitten tosi helpoilta! 

Toivotaan näin.

Haluaisitko palata vielä siihen sun ja Miran teiden erkanemiseen. Mikä siihen johti?

Ei siinä ole mitään draamaa, eikä sen ihmeempää. Silloin kun mie Miraa alunperin pyysin, tiesin että se on hyvä tyyppi. Mie en tuntenut häntäkään hirveen hyvin. Toki oltiin törmätty ja tiesin, että sillä on hyvä ääni joka sopisi tähän. Mie kysyin sitä mukaan ja se tuli kokeilemaan. Me ei olla siis vielä puitu tätä, puidaan kyllä vielä…  Mutta niin. Siinä kävi varmaan sillä tavalla, että se tajusi, että mie haenkin tässä ihan oikeaa bändiä. Okei, tää kulkee nyt ehkä meikäläisen sooloprojektina, mutta se mikä miulla on kirkkain ajatus tästä on se, että meillä olisi ihan oikea bändi. Ja bändissä oleminen vaatii sen, että sie oot oikeasti läsnä ja käytettävissä, esimerkiksi silloin kun lähdetään studioon. Tai jos mie laitan uusia biisejä demoina ja pyydän, että kuunnelkaa nämä ja opetelkaa, mennään treenaamaan. Miran kanssa se ei ole mahdollista, koska sillä on itsellään niin paljon kaikkea. Taisi olla viime keväänä, kun se ilmoitti että ‘Ei Jouni, vittu, en halua mokata tätä… En pysty sitoutumaan tähän tällei niinkuin haluat.’. Tottakai se vähän vitutti, mutta onneksi kaikki kääntyi parhain päin kuitenkin. 

Kun sanoit, että haet bändiä, niin onko ajatuksena, että myös muut osallistuisivat esimerkiksi kappaleiden tekoon? Vai onko tämä kuitenkin siltä osin edelleen sun sooloprojekti? 

Mie oon tuota, vähän niinkuin sellainen biisintekokone, et tykkään tehä yksinään ne biisit. Mutta sovittaminen on sellaista hommaa, että mie haluun bändin siihen mukaan. Äänitystilanteessa oleminen on just sellaista, että kaipaan muiden mielipiteitä; ‘Okei Jouni tää ei nyt toimi, tehdäänkö tällei?’. Se on just sitä bänditoimintaa. Ja sitä mie ootan tältä porukalta aika vahvasti.

Onko tämä kokoonpano nyt kuultavissa tällä uudella EP:llä?

On.

Minkälainen levy on kyseessä? 

Helvetin helppo tehä. Miulla olis ollu enemmänkin biisejä, mutta päätettiin, että tehdään kiertueen alun kunniaksi tällainen julkaisu, joka on nopea tehdä. Ja sit mie ehdotin näitä neljää biisiä. Se oli jotenkin pelottavan helppoa. 

Olet kertonut, että naisnäkökulma on tärkeä osa Maanalaista Armeijaa. Teema on edelleen vahvasti mukana?

Joo. No okei, onhan se meikäläisen näkemys siitä, miten naiset voi ajatella. Ja se voi olla monien mielestä väärin. Mutta, kyllä mie oon koittanut saada siihen sellaisen, jos nyt ajatellaan tekstin tekoa. Miten tätä nyt pukisi, ettei tuu sanomista.. Tuota..  Jos ajatellaan vaikka Kotiteollisuuden biisejä, niin ei ne voi olla tavallaan niin herkkiä, kuin nämä biisit on. Ihan sävellyksellisesti, mutta myös sanoituksellisesti. Okei, miulla on aina se pieni vitsi tuolla silmäkulmassa, että ymmärtäkää tää miten haluatte, mutta mie oon kuitenkin kaikkien puolella. Ja näissä Maanalaisen Armeijan biiseissä se jotenkin miun mielestä korostuu aika kivasti. Tai ainakin mie ymmärrän sen niin. Voi olla et joku ymmärtää sen toisella tavalla,  mutta se ei oo miun ongelma. 

Sulla on siis enemmän vapauksia tuoda uusia näkökulmia esiin tässä projektissa?

Miulla on täysi vapaus. 

Joo heh, no on tietty!

Siis miullahan on ylivoima. Tavallaan ainut, mikä tässä on ongelma, on just se  kun ihmiset ymmärtää asioita eri tavalla. Enhän mie sitä voi ennakoida, eikä kukaan biisintekijä. Mutta mie lähen siitä, että ‘Okei, mie haluun nyt sanoa tän, se on tossa. Älkää rikkoko itteenne.’  Sen verran, kun miekin nyt vaikka tuosta meidän debyyttilevystä kuulin, niin jengiltä tuli sellaistakin palautetta, että ‘sullahan on ihan pointteja tuolla’. Ja se on ollut kiva kuulla, että se ei ole pelkkää sitä sellaista Kotiteollisuuden miehisyysasiaa – Kotiteollisuuden biisit on niin miehen vinkkelistä tehtyjä. En tarkoita sitä, että se on jotain sellaista tuhoamista, niinkuin monet luulee. Koska niistäkin kuulee sellaisen lämmön ihmisiä kohtaan, jos haluaa. Mutta suurin osa ei halua.

Eikös me olla lopulta aika samanlaisia? Okei, naiset haluaa ehkä eri asioita kuin miehet, miehet ehkä eri asioita kuin naiset… Mutta kyllä me nyt kaikki halutaan sitä halausta ja lämpöä. Se on enemmän Maanalaisen Armeijan pointti.  

Sanoit, että uusia kappaleita on jo paljonkin. Onko hahmottumassa kokopitkä albumi?

On joo. Tehdään kokopitkä, mutta sitä milloin levy-yhtiö antaa siihen luvan, en tiedä. Mie oisin halunnu ryhtyä tekemään sitä jo vaikka tänä syksynä, mutta en tiedä keritäänkö tai saadaanko lupaa. Se on vielä neuvottelun alla. 

Minkälaiseen suuntaan Maanalaisen Armeijan musiikki on nyt tuohon edelliseen levyyn verrattuna kehittymässä?

Ekan levyn kanssa tosiaan aloitettiin niin, että mie tein tuottajan kanssa vaan sellaiset kitara- ja laulupohjat, joista hahmotti ne biisit menee. Ja sitten tuli tyyppejä sisään yksi kerrallaan ja soitti johonkin haitaria, johonkin viulua… Niin ne biisit muodostui sellaisiksi ja mie oon ainakin tyytyväinen siihen levyyn – vieläkin. Mutta luulen, että seuraava levy tehdään ihan vanhaan bändityyliin. Mennään yhdessä treenikämpille, kuunnellaan ne miun demot ja pohditaan sitten, että mitäs tässä nyt tehtäisiin. Lähdetään sellaisella ihan vanhan liiton pelimannimeiningillä liikkeelle. Mihin se johtaa, niin en tiedä. Ja miun mielestä se on just kaikista herkullisinta! Koska esimerkiksi siinä vaiheessa, kun tehdään Kotiteollisuuden levyä… Vaikka lähtökohdat on ihan samat, että mie ja Miitri tehdään demoja biiseistä ja sitten lähetään niitä treenaamaan, niin kyllä niistä tulee sellaista tietynlaista tykitystä. Mutta nyt on sellaiset soittajat kehissä tässä bändissä, että niistä voi tulla ihan mitä vaan. Se on jotenkin jännittävää. Sillei me ollaan jo sovittu, että siinä vaiheessa kun seuraava levy tehään, niin se treenataan ensin kimpassa ja sitten lähdetään tekemään se.

Onko tämä uusi projekti tuonut Kotiteollisuuden musiikkiin tai sen tekemiseen uusia tuulia? 

Ei. Kun lähdetään tekemään uutta matskua Kotiteollisuuden kanssa, niin siihen pitää asennoitua vähän toisella tavalla. Mie oon tässä Maanalaisen Armeijan hommassa ehkä enemmän auki, kun tiedän kaiken olevan mahdollista. Kotiteollisuus on tehnyt niin monta levyä, vittu 17 levyä! Ja se konsepti on niin selvä, että siihen on hankala kehitellä mitään uutta. Jos mie yhtäkkiä sanoisin vaikka jätkille, että ‘Hei, otetaan haitarinsoittaja kehiin!’, niin tuota… Mie saisin turpaan. Heh. Että vähän eri kantilta lähdetään liikenteeseen. Vaikka itse biisintekotilanne on ihan sama; mie oon sängyn tai sohvan laidalla akustisen kitaran kanssa ja teen biisin, oli se Kotiteollisuudelle tai Maanalaisen Armeijalle. Mutta tuollaisen bändin kanssa, jonka kanssa on tehnyt hommia 90-luvulta lähtien, se on vaan muotoutunut sellaiseksi, että mie tiiän, mitä Sinkkonen tulee soittamaan tähän, mitä Hongisto tulee soittamaan tähän… Miitri saattaa yllättää vähän ja no, mie itse jyystän tätä. Se on tavallaan niin selvä paketti. 

Mielenkiintoista nähdä, minkälaista yleisöä näille Maanalaisen Armeijan keikoille tulee. Onko sulla mielikuvaa, että onko samaa yleisöä kuin Kotiteollisuudella vai ihan uusia tyyppejä?

Ei oo mitään… Ei vittu mitään mielikuvaa. Koska tosiaan ei olla keikan keikkaa päästy tekemään. Sehän tässä just jännittää. Enhän mie tiiä yhtään, minkälaista porukkaa. Mutta sen mie tiiän, että ne on ihmisiä, niinkuin mekin ollaan. 

Olisitko jotain terkkuja halunnut vielä faneille lähettää?

Ei meillä mitään faneja ole. 

Meidän lukijoille? Kaikille niille, jotka kauheasti tykkää teistä? 

Rakastakaa toisianne!

Ihanaa! Kiitos haastattelusta! Onnea keikalle ja kiertueelle!

Kiitos!