Kaaoszinen Isänmaan toivot – My Funeral

Kirjoittanut J.Anttolainen - 16.2.2020
Helsinki thrash city.

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom jaAmorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen kohonneet asemaan, jossa ne nykyään ovat. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

My Funeral

 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kaljaa, rässiä, tuplabasaria, hardcorea, väkivaltaa ja tinkimätöntä asennetta. Sitä kaikkea meille tarjoilee tämän kertainen artistimme, My Funeral. Jo reippaaseen teini-ikään ehtinyt orkesteri on perustettu vuoden 2005 tienoilla Jyväskylässä, mutta nykyään se operoi Helsingissä. Bändi ei soita mitään iloista piirileikkithrashia, vaan kappaleet ovat tiukkoja, teemaltaan synkkiä ja täynnä aitoa kiukkua. Kappaleita, joiden soundit ja teemat on voideltu suoraan 90-luvun hengellä. My Funeral ei ole se ihan tavallinen thrash metal -bändi, vaan bändin musiikissa on paljon vaikutteita myös muista genreistä kuten punkista ja hardcoresta. Bändin kantavia kulmakiviä on tee-se-itse-meininki, ja sen harteille on kasattu äänitettä toisensa perään; kiertueita Euroopassa ja toinen toistaan parempia keikkoja. Tiukkoja riffejä, tiukkaa vääntöä ja ennen kaikkea asennetta. Kysymyksiimme vastasi bändin basisti-laulaja Ilkka Sepponen.

”Me ei olla ihan perinteinen thrash metal -bändi. Meillä on paljon vaikutteita muistakin genreistä. My Funeral on se ”dark side of thrash.”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

My Funeral on perustettu vuonna 2005 Jyväskylässä minun ja Tero Kangasmaan toimesta. Vanha bändini Hostice oli hajonnut inttiaikanani, ja olin aktiivisesti etsinyt itselleni bändiä. Alkuun tehtiin melodista death metalia ja haettiin muutenkin tyyliä. Omat intressit vaihtuivat kuitenkin varsin nopeasti thrash metaliin. Hosticen raunioista saatiin rumpaliksi Hannu Sivusuo ja bassoon Toni Kemppainen. Kitaraan Tero hommasi Joonas Kiviniemen. Tero hoiti koskettimet ja itselle jäi laulun lisäksi kitara. Halusin kuitenkin keskittyä enemmän pelkkään lauluun, ja toiseen kitaraan Henri Rahm. Tällä porukalla nauhoitettiin ensimmäinen demo. Toni erosi vain päivä ennen demotusta, joten hoidin itse bassot.

– Ekan ja tokan demon välissä bassoa soitti Mauno Hämäläinen. Toiselle demolle Toni oli tullut jo takaisin, ja Henri Rahm oli korvattu Esa Kaarakaisella. Myös Tero Kangasmaa oli jäänyt pois musiikin muuttuessa enemmän death-vaikutteiseksi thrashiksi. Tällä porukalla tehtiin ”Death”-EP ja aloitettiin ekan täyspitkän valmistelu. Esa ilmoitti erostaan vain noin kuukausi ennen nauhoituksia, ja kitaraan hommattiin Joonas Paananen. Ekan levyn jälkeen Toni jäi pois, ja myös kitaristi vaihtui jälleen kerran. Aku Korhonen korvasi Joonas Paanasen, ja minulle jäi luonnollisesti basso. Tämä kokoonpano tuntui ensimmäistä kertaa oikealle bändille, ja minulla ainakin päämäärät kasvoivat. Tehtiin ”Thrash Destruction” -ja ”Violence Academy” -kokopitkät ja ”Harder Than This Life” -EP. Tehtiin kolme kiertuetta Itä-Euroopassa, soitettiin Latviassa ja Liettuassa sekä tehtiin useita keikkoja Suomessa.

”Yleisesti sanoitukset kertovat omista intresseistä tai yhteiskunnallisesti esillä olevista aiheista, mutta ne niin sanotut pimeän puolen asiat ovat kuitenkin olleet eniten esillä.”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

– Keväällä 2017 bändin yhteiset päämäärät eivät enää kohdanneet, ja uudet biisit tarvitsivat uudenlaista tatsia. Tässä vaiheessa jouduin tekemään kovan päätöksen ja erottamaan Hannu Sivusuon ja Aku Korhosen. Rumpuihin tuli nopealla aikataululla Tomi Louhesto, jonka soitosta olin hurmaantunut vuoden 2016 Vernissa Thrash -festeillä. Alkuun soitettiin triona mutta hyvin nopeasti selvisi, että tarvitaan toinen kitaristi, ja mukaan liittyi Carlos Correa. Meidän uusin levy, ”Graveblaster”-EP julkaistiin 13. päivä joulukuuta,  ja se on samalla uusi alku tälle bändille.

– ”Death”-EP julkaistiin itse, minkä jälkeen ”Carna Obduction” ja ”Thrash Destruction” julkaistiin Violent Journey Recodsin kautta. VJR:n lopettaessa ”Violence Academy” julkaistiin itse, mutta julkaisun jälkeen saatiin tarjous Metal Music Austriasta. Kyseinen levy-yhtiö katosi kuitenkin yllättäen, mutta levyjä löytyi levykaupoista ympäri Eurooppaa. ”Harder Than This Life” -EP:n kanssa käytiin vääntöä muutaman eri lafkan kanssa, ja julkaisijaksi valittiin puolalainen Via Nocturna. En ollut tyytyväinen yhtiön markkinointiin ja yhteydenpitoon, joten ”Graveblaster”-EP julkaistiin taas itse c-kasettina ja nettijulkaisuna.

– Meidän biisit saavat alkunsa vahvasta tarpeesta ilmaista itseä ja purkaa ahdistuksia. Nykyään, kun on kasvanut biisintekijänä ja alkanut ymmärtää biisit enemmän teoksena, on toimintatapa tietenkin muuttunut. Alkuun riffejä ja ideoita syntyi ihan liukuhihnalta, mutta ne eivät olleet teoksina niin hyviä kuin uudet. Välillä päässä soi riffi tai melodia, jonka sävellän sitten kitaralla. Välillä biisejä syntyy puolihuolimattomasti soittaessa. Olen ikään kuin transsissa, josta herään sitten jossain vaiheessa. Yleensä tulee ensin keksittyä biisille nimi ja tehtyä sitten sanat. Niitä minulla on yleensä valmiina kymmeniä mutten tietenkään saa tehtyä kaikkiin julkaistavaksi kelpaavia sanoituksia. Sanoitukset kertovat yleisesti omista intresseistä tai yhteiskunnallisesti esillä olevista aiheista, mutta ne niin sanotut pimeän puolen asiat ovat kuitenkin olleet eniten esillä. Inspiraation tekemiseen voi löytää esimerkiksi hyvästä elokuvasta tai kirjasta. Tarkkailen maailmaa eri perspektiiveistä ja pohjaan sitten tarinat omiin kokemuksiini. Nykyään jatkuva informaation tulva polttaa helposti loppuun, ja onkin mukava sulkeutua neljän seinän sisään poistamaan ahdistusta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

– Musiikillisesti suurimmat vaikuttajat ovat olleet Iron Maiden, Pantera, Slayer ja Motörhead, tai ainakin ne ovat luoneet perustan. Punk on kuitenkin ollut vahvasti mukana ihan alusta asti, mistä esimerkiksi suurin osa melodioista kumpuaa. Lisäksi pitää mainita hardcore, josta esimerkkeinä Hatebreed ja Terror ovat suuria vaikuttajia. Me ei olla ihan perinteinen thrash metal -bändi. Meillä on paljon vaikutteita muistakin genreistä. My Funeral on se ”dark side of thrash”.

– Paras keikka? Split, Kroatia joulukuussa 2013. Ekaa kertaa ulkomailla, ja meininki oli kuin 80-luvulla. Oli moshpittiä ja stagedaivausta. Seuraavana päivänä soitettiin Mostarissa ja päästiin hengailemaan päiväksi paikallisten kanssa. Vuonna 2018 soitettiin Kroatian Zadarissa täydelle squatille. Huonoimmat keikkakokemukset ovat näitä melkein tyhjille salille soittamisia, lupausten pettämisiä tai sitten on itse dokannut keikan pilalle.

– Tällä hetkellä parasta tässä hommassa on kuulla valmis teos, johon olet käyttänyt kaiken inspiraation ja energian. Päästä soittamaan livenä. Nähdä uusia paikkoja ja tavata uusia ihmisiä. Nähdä erilaista kulttuuria ja olla koko ajan altis ja avoin eri vaikutteille. Uskon kuitenkin vakaasti, että parhaat ajat ovat vasta edessä päin. Tässä hommassa kehittyy kuitenkin jatkuvasti. Bändin tavoitteena on tietysti kansainvälinen läpimurto ja Euroopan festarilavoilla soittaminen. Kiertäminen Itä-Euroopassa ja Venäjällä. Kasvaa ja kehittyä, tehdä uutta materiaalia ja mahdollisimman paljon keikkoja.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

My Funeral livenä:
27.2.2020 Lepakkomies, Helsinki
7.5.2020 Hard Rock House, Helsinki

My Funeral
Ilkka Sepponen – laulu & basso
Joonas Kiviniemi – kitara
Carlos Correa – kitara
Tomi Louhesto – rummut

Julkaisut
”Very Live One” (demo, 2006)
”Funeral Terror” (demo, 2006)
”Grave Wide Open” (demo, 2008)
”Death” (EP, omakustanne 2009)
”Carnal Obduction” (Violent Journey, 2010)
”Thrash Destruction” (Violent Journey, 2013)
”Violence Academy” (omakustanne, 2015)
”Harder Than This Life” (EP, Via Nocturna 2016)
”Graveblaster” (EP, 2019)

www.youtube.com/funeralterror
www.facebook.com/funeralterror
https://www.instagram.com/myfuneralband/

Luetuimmat

Uusimmat