Kaaoszinen Isänmaan toivot – Vorna

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä, ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen ne ovat kohonneet nykyiseen asemaansa. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Vorna

”Vorna on se syksyinen kävelyretki harjun laella, kun ruska on aluillaan, pikkusen tirauttaa vettä, mutta vastavuoroisesti aurinkokin pilkahtelee välillä pilviverhon raoista.”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Vorna on karjalaisten kansantarinoiden myyttinen sankari ja taidokas jousenkäyttäjä, joka taisteli voitokkaasti niin suomalaisia kuin venäläisiäkin vastaan. Länsisuomalaisissa kertomuksissa hän on vastustaja, hurja vainolainen, jopa jättiläisen mittoihin kuvattu taistelija. Kerrottiin, että Vorna oli pitkä ja tummahiuksinen, hopeavyöhön ja panssaripaitaan puettu, ja että hän kantoi erityisen isoa jousipyssyä, jota ei kuka tahansa normaali kylänmies tai -nainen olisi jaksanut tai kyennyt käyttämään. Isosta koostaan ja hurjasta maineestaan huolimatta kerrottiin kuitenkin, ettei Vorna ollut pelottavan näköinen. Tässä artikkelissa emme kuitenkaan perehdy tämän enempää tuon muinaisen myyttisen hahmon jousimiestaitoihin, urotekoihin, hurjaan maineeseen saatika mytologiaan. Puhumme melodista ja melankolista metallia soittavasta Tampere-Kangasala -akselilla operoivasta yhtyeestä nimeltä Vorna, joka on ollut viime aikoina kovassa median pyörityksessä, osittain loistavan levynsä ansiosta, osittain siksi, että viimeistään tällä levyllään bändi on kirjannut oman lukunsa kotimaisten metallibändien maineikkaaseen saagaan. Mistään salamannopeasta pikavoitonomaisesta kuuluisuudesta ei kuitenkaan ole Vornan kohdalla kyse, vaan pikemminkin pitkäjänteisestä työstä ja päättäväisyydestä, joka on viime aikoina kulminoitunut todella vahvaan äänilevymuotoiseen taidonnäytteeseen. Tämä artikkeli ei kuitenkaan ole levyarvostelu, ei keikkaraportti eikä mikään muukaan vastaanvalainen arviointiin tahi yksittäisen suorituksen ruotimiseen keskittyvä, internetin kautta näyttöpäätteellenne avautuva leipäteksti, vaan kyseessä on haastattelu, jossa bändi kertoo miten tähän pisteeseen on päädytty. Kaaoszine kysyi Vornalta bändin taustoista, musiikista, keikoista ja mikä on parasta bändissä soittamisessa, joten antaa laulaja Vesa Salovaaran ja koskettimista vastaavan Saku Myyryläisen vastata.

Vesa: Bändi sai varsinaisen alkusysäyksensä lukioaikoina 2008, kun samaa Kangasalan lukiota käynyt kaverini halusi lähteä juopottelemaan ja esittelemään meikäläistä Tampereella asustaneille lapsuudenystävilleen Artulle ja Henrille. Itse soittelin niihin aikoihin enimmäkseen kitaraa erinäisissä kaverusten muodostamissa bändiyritelmissä ja olin etukäteen kuullut, että Arttu ja Henri olivat niin ikään rämpytelleet keskenään jonkin aikaa. Kun sitten henkilökemiat synkkasivat ja musamaut sekä maailmankuvat tuntuivat olevan aika lailla täysin yhteneviä, niin päätös bändin perustamisesta syntyi kuin itsestään heti samana iltana. Seuraavana aamuna sitä jo soiteltiin kimpassa Artun vanhempien kellarissa ja piakkoin siirryttiin treenaamaan Kangasalan vanhan, nyt jo maantasalle jyrätyn lukion tiloihin. Olin siihen aikaan todella kiinnostunut kaikesta mytologiaan ja kansantaruihin liittyvästä, jota kautta olin törmännyt nimeen Vorna ja ehdotin sitä melko pian bändin nimeksi. Ja tässä sitä ollaan 11 vuotta myöhemmin.

Vesa: Koska kaikki kolme soitettiin kitaraa, niin minä ainoana jonkin verran mikkiin mölisemistä harrastaneena otin vokalistin tontin hoidettavakseni ja basson kylkiäiseksi. Joidenkin viikkojen jälkeen kuitenkin totesin, että riittää jos epäonnistuu yhdessä asiassa kerrallaan ja kysäisin muutamaa tuntia ennen seuraavien treenien alkua lapsuudenystävältäni ja samaa lukiota käyvältä Niilolta, että kiinnostaisiko basistin virka. Niilo ei juuri empinyt, vaan otti biisit haltuun parissa tunnissa, ja niin trio oli kasvanut kvartetiksi.

Saku: Itse tulin mukaan touhuihin keväällä 2009, kun Arttu laittoi mulle YouTubessa yksityisviestiä, joka meni kutakuinkin näin: ”Moi! Kiinnostaako soittaa folk-vaikutteista black metalia?” Sanoin, että ”joo” ja sovittiin reenit, joihin muistaakseni otin ”Snowcovered Land” -biisistä tulostamani nuotit ja nuottitelineen mukaan, kun jännitti että muistankohan soittaa biisit oikein. Hyvinhän se sitten meni ja pojat otti mut bändiin mukaan. Oltiin oikeastaan Henrin kanssa niihin aikoihin lukiossa samalla luokalla, mutta silloin varsin hiljaisena ja ihmiskammoisena en sitten juurikaan ollut Henrin kanssa vielä kaveerannut tai puhunut näistä bändijutuista.

Vesa: Rumpalikysymys puolestaan ratkesi siten, että Henrin pikkuveljen kaveri tunsi rumpalin, eli Mikaelin. Kyseinen kaveri päätti sitten lähettää jonkun meidän senaikaisista demoraakileistamme Mikaelille ilmoittaen, että hänen kaverinsa isoveljen black metal -bändi tarvitsisi rumpalin. Mikael kuuli kohtalon kutsun, saapui ensimmäisiin treeneihin, tuli todetuksi päteväksi mieheksi, eli osasi soittaa tuplia ns. kyrpänä ja liittyi bändiin.

Saku: Ollaan soitettu samalla kokoonpanolla alusta saakka. Monet tuntuu ihmettelevän, että kuinka bändi voi pysyä samalla porukalla kasassa näin kauan, mutta itse en pidä tätä niin ihmeellisenä asiana, niin hyvin ollaan aina tultu juttuun keskenämme. En muista, että meille olisi koskaan tullut mitään oikeasti isoja riitoja keskenämme, ollaan aika sovittelevia ja avarakatseisia kaikki luonteeltamme, ja siksi mielestäni homma on aina toiminut.

Saku: Osa porukasta on varmaan välillä miettinyt, että haluaako aina soittaa metallia, mutta toistaiseksi kaikki on pysyneet messissä. Eiköhän tämä ole meille kaikille aika tärkeä henkireikä elämässä. Eikä me myöskään sidota itseämme tiukasti mihinkään ilmaisua rajoittaviin genremääritelmiin, paitsi tietty melankolisen metallin äärellä ollaan haluttu pysyä. Ja kyllä sen biisejä tehdessä kuulee, että mikä kuulostaa meiltä ja mikä ei. Mutta elämässä nyt melankoliaa aina riittää biiseiksi kirjoitettavaksi.

Vesa: Täytyy kyllä silti sanoa, että aivan älytön tuuri on käynyt, että on sattunut osumaan oikeat kaverit kerralla kohdilleen. Tosin varmasti silläkin on vaikutusta, kuten Saku totesikin, että ollaan aika diplomaattisia luonteita ja varmaan sitä kautta on myös ollut otollinen maaperä rakentaa hyvää ryhmädynamiikkaa. Kaikki myös tiedostetaan, kuinka tärkeä asia ja henkireikä Vorna meille on, ja sitä kautta kunnioitetaan todella paljon toistemme sitoutumista tähän hommaan ja annetaan tilaa, aikaa ja joustetaan silloin, kun esimerkiksi henkilökohtaiset elämäntilanteet sitä vaativat, eikä lähdetä ensimmäisenä etsimään korvaavia soittajia.

”Ehkä jäsenistö ja se taiteellinen näkemys oli viimein kypsynyt siihen pisteeseen, että onnistuttiin ilmaisemaan kaikin tavoin paremmin sitä, mistä tässä yhtyeessä on aina ollut kysymys.”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Vesa: Muutaman kokonaan itse äänitetyn ja miksatun demoräpellyksen jälkeen 2009-2011 välillä päätettiin, että nyt tehdään kunnollinen julkaisu. Siitä älynväläyksestä syntyi debyyttialbumimme ”Ajastaika”, joka sisälsi myös muutaman uudelleen äänitetyn demobiisin. Emme tuossa vaiheessa tienneet levynteosta käytännössä mitään, ja rumpuja lukuun ottamatta kaikki haluttiin – lähinnä budjettisyistä – äänittää ja tuottaa edelleen itse. ”Ajastaikaa” tehdessä maksettiin paljon oppirahoja ja meno oli kitkaista oikeastaan prosessin jokaisessa vaiheessa. Levyltä kyllä kuulee sen nuoruuden innon ja sympaattisen amatöörimäisyyden, mutta kaikesta huolimatta oltiin levyyn kohtuullisen tyytyväisiä ja se avasi meille muutamia tuiki tärkeitä ovia tulevaisuuden kannalta. ”Ajastaika” julkaistiin syksyllä 2013 Inverse Recordsin kautta ja vasta vuoden 2014 aikana aloitimme aktiivisemman keikkailun, jonka myötä alkoi hidas tunkeutumisemme kotimaan metalliskenen tietoisuuteen.

Vesa: 2015 olikin jo melkoisen aktiivinen keikkavuosi ja pyörähdimme myös ensimmäistä kertaa ulkomailla Saksassa, Hollannissa ja Ruotsissa. Joulukuussa 2015 julkaistiin toinen kokopitkä albumimme “Ei Valo Minua Seuraa”, joka oli monella tapaa kypsempi teos kuin debyyttimme, ja edusti paremmin sitä tunnelmallista, melodista ja melankolista metallia, jota kohti halusimme kulkea. Monista menneisyyden virheistä oltiin otettu opiksi, ja itse äänittäminen ja tuottaminen tuntui pikkuhiljaa muuttuvan bändin voimavaraksi. “Ei Valo Minua Seuraa” otettiin varsin upeasti vastaan sekä kuulijoiden että medioiden tahoilla ja oli merkittävä askel bändin taipaleella. Sitä seurasi jo 2016 sinkkujulkaisu ”Aalloista” ja 2017 toinen sinkku ”Tie Varjoista”, jotka olivat tarkoituksella aivan erilaisia biisejä ja niiden kanssa hiukan fiilisteltiin sitä, mihin suuntaan haluttaisiin seuraavaksi kulkea.

Vesa: ”Aalloista” -biisi muodostui eräänlaiseksi musiikilliseksi lähtökohdaksi Vornan kolmannelle levylle “Sateet Palata Saavat”, joka julkaistiin tänä syksynä 27.9.2019. Tuntuu, että tällä levyllä ollaan todella löydetty itsemme, vaikka tavallaan tuntuu myös, että eihän tässä nyt loppujen lopuksi omena niin kauas ole puusta vierinyt. Ehkä jäsenistö ja se taiteellinen näkemys oli viimein kypsynyt siihen pisteeseen, että onnistuttiin ilmaisemaan kaikin tavoin paremmin sitä mistä tässä yhtyeessä on aina ollut kysymys. Levyllä on paljon sitä tummasävyistä, mutta melodista paahtoa mitä aiemminkin, mutta vastapainona myös huomattavasti enemmän tunnelmallisempaa aaltoilua ja esimerkiksi puhtaita lauluja.

Vesa: “Sateet palata saavat” oli miksauksen ja masteroinnin osalta valmis loppuvuodesta 2018, ja 2019 alussa alettiin tarjoamaan sitä eri levy-yhtiöille. Kiinnostusta löytyi useammaltakin taholta ja keskusteluja käytiin, mutta pitkän linjan saksalaisyhtiö Lifeforce Records vaikutti heti kaikkein vahvimmin siltä, että heidän kanssaan osuu näkemykset yksiin ja heillä olisi myös hyvät edellytykset auttaa meitä urallamme eteenpäin. Helmikuussa 2019 laitettiin nimet paperiin ja päätettiin ajoittaa levyn julkaisu syksylle, jolloin meillä olisi kerrankin tarpeeksi, ja tässä tapauksessa jopa ruhtinaallisesti, aikaa valmistella kuviot kuntoon. Jälkeenpäin on helppo todeta, että päätös kannatti, ja saatiin tehtyä levylle hyvä promo ja esimerkiksi kolme musiikkivideota.

”Sateet Palata Saavat” -levyllä sanoituksissa toistuu tietty epämiellyttävän todellisuuden kohtaamisen teema, joka kuitenkin on usein tarpeellista ja jopa välttämätöntä.”

Vesa: Pääsääntöisesti minä, Arttu (Järvisalo, kitara) tai Mikael (Vanninen, rummut) tekee biisipohjan ensin yksin valmiiksi asti ja esittää sen sitten muulle bändille jonkinlaisen demon muodossa. Alkujaan nakuteltiin biiseistä aika pedanttisesti Guitar Pro -tabit, mutta nykyään se on jäänyt hiukan vähemmälle ja on tuntunut inspiroivammalta työstää biisejä äänittämällä useita demoja. Kun biisi alkaa pääpiirteittäin olla kasassa, meikäläinen alkaa kirjoittaa sanoituksia ja sovitukset syntyvät osittain jo siinä samaan aikaan, kun hyräilen laulurytmityksiä ja niin edelleen. Melodioita ja harmonioita hieron usein treenikämpällä lauleskellen ja demoja tehden tai pianoa pimputtamalla.

Vesa: Sanoituksissa itselleni kaiken lähtökohta on se, että ne merkitsevät minulle jotain. Aiheen pitää pikkuisen jossain värähtää, ennen kuin edes kiinnostun siitä kirjoittamaan. Kirjoitan aika paljon kaikenlaista tajunnanvirtaa ja päässä pyöriviä ajatuksia välillä lähes päiväkirjamaiseen sävyyn viikoittain. Nuo tekstit toimivat varmaan eräänlaisena lannoitteena hyvien aiheiden löytymiselle, lopullisiin lyriikoihin niistä harvoin päätyy mitään; niitä alan työstää sitten varta vasten uppoutumalla biisiin sitä kuuntelemalla ja tunnustelemalla ensin, mitä mielikuvia itse musiikki minussa herättää, jota kautta aihe sitten alkaa löytyä. Aika yleismaalliseen suuntaan Vornan lyriikat ovat menneet oikeastaan jo ”Ei Valo Minua Seuraa” -levyllä verrattuna alkuaikojen kansantarinavaikutteisiin, mutta jonkinlainen itsetutkiskeleva päänsisäinen kamppailu on ollut oikeastaan automaattisesti alusta asti mukana kulkenut ulottuvuus. ”Sateet Palata Saavat” -levyllä sanoituksissa toistuu tietty epämiellyttävän todellisuuden kohtaamisen teema, joka kuitenkin on usein tarpeellista ja jopa välttämätöntä.

Saku: Ainakin toistaiseksi homma on mennyt meillä niin, että joku meistä (nykyään lähinnä Vesa, Arttu ja Mikael) vääntää ideoistaan biisiaihion Guitar Prolle ja laittaa sen jakoon meille muille kuultavaksi. Nuo biisiaihiot syntyvät milloin minkäkin tunnekuohujen ja inspiraatiopurkausten seurauksena. Siitä lähdetään sitten porukalla jalostamaan sävellystä ja hiomaan ongelmakohtia, kunnes ollaan kokonaisuuteen tyytyväisiä. Jonkin verran porukka tietty vielä sovittaa biisin opetteluvaiheessa omia osuuksiaan. Itse varsinkin nyt uusimmalla levyllä synien kanssa otin sen lähestymistavan, että en tuota biisiaihiota kauheasti Guitar Prolla lähtenyt muokkaamaan, vaan löin biisit läppärille Logic-projekteihin ja lähdin vasta niihin muokkaamaan syna- ja orkestraatioraitoja. Siinä on hyvä kuulostella, että minkälaiset melodiakulut, stemmat ja soundit toimii minkäkin instrumenttien ja biisin kokonaisuuden kannalta parhaiten. Sitten kun kokonaisuus alkaa olemaan valmis, niin pistän synaraidat jätkille kuultavaksi ja arvosteltavaksi. Tällaisen työtavan avulla mun on helppo päästää ideat virtaamaan ja ylipäätään kuulostella, että minkälainen fiilis sävellyksessä on, ja miten pystyisin sitä tukemaan ja voimistamaan soundimaailman avulla.

”On musiikin tekeminen myös tuonut elämään jonkinlaista suuntaa, pysyvyyttä ja merkityksellisyyttä. Vaikka kaikki muu ympärillä muuttuu, niin musiikki jää.”

Saku: Meikä on päälle päin aika kalkuloivan oloinen tyyppi, mutta pinnan alla kyllä kuohuja riittää, mistä on hyvä ammentaa fiiliksiä biisejä ja soundeja tehdessä. Toisaalta itseä on aina kiinnostanut myös musiikin teoreettisempi puoli ja kaikenlainen progeilu, missä sitten pääsee tuo laskelmoivampi puoli esiin.

Saku: Musapuolella inspiraatiota ja ideoita itselleni tulee esimerkiksi dark ambientin puolelta. Ainakin meidän ”Maa Martona Makaa” -biisin pianosovitus on ihan suoraan Atrium Carcerin karmivan haikeiden pianokappaleiden inspiroima! Omaan soittotyyliin vaikuttaneiksi bändeiksi mainittakoon ainakin Nightwish, Samael, Rammstein ja lukuisat syntikoita käyttävät industrial ja black metal -bändit. Omat juuret on siis aika vahvasti industrial metallin puolella, mikä on kai vähän ironista huomioiden, että alkuun tituleerattiin itseämme folk-vaikutteiseksi metalliksi. Uudelta levyltä löytyy soundeja, mitkä voisi hyvin olla vaikka jostain Rammsteinin biisistä, kun taas ”Ajastaika” -levyllämme sellaisia ei ollut ollenkaan.

Vesa: Kyllä etenkin tänä päivänä eniten inspiroi eletty elämä, sekä oma että ympärillä olevien ihmisten, ja niistä kumpuavat ajatukset. Tietysti myös luonto. Kun pitää silmät ja korvat auki ja on itselleen rehellinen, niin noista lähteistä löytyy loputtomasti aiheita, kun käy tonkimaan. Joskus ei tarvitse tehdä sitäkään, kuten vaikka “Sateet Palata Saavat” -levyn tapauksessa, vaan pää oli niin täynnä ajatuksia, että ne oli suorastaan pakko kirjoittaa sieltä pois vellomasta. Säveltämisenkin kanssa on aika usein niin, että eri asioille, tapahtumille ja vaikkapa nähdyille maisemille alkaa aika luontevasti soimaan päässä jonkinlainen soundtrack. Tietysti myös jos kuulee makeita juttuja muiden tekemässä musassa, niin saattaa innostua, että oispa kiva kokeilla jotain tuon suuntaista itsekin.

Saku: Fiilistely, itselleni musiikki on varmaan se tärkein kanava tunteiden ilmaisuun. Tietty välillä on hauskaa haastaa omat soittotaidot jonkun vaikean synakulun opettelun merkeissä, ja kaikenlainen musiikin tekninen puoli ja myös laitepuolen tekniikka kiehtoo. Mutta kaikkein parasta on, kun tulee niitä ”ei helvetti tää kuulostaa hyvältä” -hetkiä, kun tekee jotain uutta biisiä ja toteaa diggailevansa siitä ihan täysillä. Eipä sitä sellaisia biisejä halua julkaistakaan, minkä takana ei pystyisi itse seisomaan.

Vesa: Allekirjoitan kaiken edellä mainitun. On musiikin tekeminen myös tuonut elämään jonkinlaista suuntaa, pysyvyyttä ja merkityksellisyyttä. Vaikka kaikki muu ympärillä muuttuu, niin musiikki jää. Ikinä ei myöskään tule sellaista fiilistä, että tarvitsisi erikseen miettiä, mitäköhän sitä vapaa-ajallaan ja rahoillaan oikein tekisi! Tässä on ikään kuin loputtomalla missiolla.

”Ollaanhan me joitain ihan nimekkäitä bändejä lämpätty, mutta itselleni nuo eivät ole olleet mitään ihmeellisen tärkeitä tilanteita. Tärkeämpää mulle on aina ollut yhdessäolo ja keikoilla kiertäminen hyvässä seurassa näiden jätkien kanssa.”

Saku: Jaa’a, onkohan meillä nykyään mitään kauhean konkreettisia tavoitteita olemassakaan? Itse en ainakaan mieti mitään ”kymmenen vuoden päästä soitetaan Hartwall Areenalla täydelle yleisölle” -tyyppisiä juttuja ollenkaan, kyllä tätä hommaa tehdään tässä hetkessä asia kerrallaan tekemisen ilosta nauttien. Uusia parempia biisejä, uusia keikkoja, yhdessäoloa bändin jätkien kanssa ja askel askeleelta kohti ammattimaisempaa bänditouhua, tuollaiset asiat tätä hommaa kai ajaa eteenpäin.

Vesa: Niin, kyllähän se sellainen tunne eteenpäin menemisestä totta kai motivoi. Tärkeimmät tavoitteet ovat aina olleet siellä taiteellisella puolella, halu tehdä niin autenttista, hyvää ja puhuttelevaa musiikkia ja sanoituksia kuin mahdollista. Ja varmaan tavoittelemisen arvoista on tämän toiminnan jatkuvuus myös. Kaikki muut jutut ovat sinänsä noihin nähden toissijaisia, mikä ei tietenkään tee niistä silti merkityksettömiä. Yksi aika konkreettinen tavoite ja haave henkilökohtaisesti on, että päästäisiin taas kiertämään ulkomaille ja valloittamaan Suomen festarilavoja. Ylipäätään on aina kiva päästä soittamaan paikkoihin, joissa ei ole ennen käynyt.

Vesa: Jos puhutaan siitä mitä lukijan olisi bändinä meistä hyvä tietää, on varmaan se, että me tahdotaan sulle pelkästään hyvää! Luota siihen ja kuuntele meidän musaa ja käy keikoilla aina ja niin paljon kuin mahdollista. Oman hyvinvointisi tähden.

Saku: Jos me kuvailtaisiin Vornan musiikkia ihan omin sanoin, sanoisin että Vorna on fiilistelevää, melodista, melankolista metallia elämänläheisillä suomenkielisillä lyriikoilla, toivon pilkahduksilla ripoteltuna.

Vesa: Vorna on se syksyinen kävelyretki harjun laella kun ruska on aluillaan, pikkusen tirauttaa vettä, mutta vastavuoroisesti aurinkokin pilkahtelee välillä pilviverhon raoista. Neljä astetta lämmintä, tuulee. On tavallaan hiukan kurja keli ja olo, mutta maisema on niin upea ja ilma raikasta hengittää, että sillä ei ole mitään merkitystä.

Saku: Mulla on oikeasti niin huono, tai valikoiva, muisti etten muista muuta kuin että Nummirockin keikalla tuli kylmä, koska tuuli lavalle päin, ja kohmeisilla sormilla meni nopeat synakuviot vähän päin peetä. Ollaanhan me joitain ihan nimekkäitä bändejä lämpätty, mutta itselleni nuo eivät ole olleet mitään ihmeellisen tärkeitä tilanteita. Tärkeämpää mulle on aina ollut yhdessäolo ja keikoilla kiertäminen hyvässä seurassa näiden jätkien kanssa.

Vesa: Huonoimmat keikkamuistot on varmaankin just ne keikat, joista ei paljoa muista. Muuten kaikki mokailut, sekoilut, tyhjät salit ja muut muuttuu ajan kanssa ihan hyviksikin muistoiksi, kun ne osaa ottaa oikealla tavalla. Parhaisiin muistoihin lukeutuu ekat ulkomaan reissut, Nummirock ja meidän 10v-juhlakeikka Yo-talolla viime vuonna. Aika usein niihin parhaisiin muistoihin liittyy ihmiset, keikkaseura, kohtaamiset yleisön kanssa jne. Ja tietysti tää meidän oma, ihan uskomaton porukka. Harvemmin sitä löytää itsensä muistelemassa lämmöllä esimerkiksi siihen sävyyn, että “ai vitsi, sillä keikalla ei tullut tehtyä juurikaan virheitä”.

Vorna
Vesa Salovaara – Vokaalit
Arttu Järvisalo – Soolokitara
Henri Lammintausta – Kitara
Niilo Könönen – Basso
Saku Myyryläinen – Koskettimet
Mikael Vanninen – Rummut

Julkaisut
”Ajastaika” (2013)
”Ei Valo minua Seuraa” (2015)
”Aalloista” (Single, 2016)
”Tie Varjoista” (Single, 2017)
”Syvyydet” (Single, 2019)
”Maa Martona Makaa” (Single, 2019)
”Sateet” (Single, 2019)
”Sateet Palata Saavat” (2019)

Tulevat keikat:
15.11. Hämeenlinna, Suistoklubi
16.11. Helsinki, On the Rocks
29.11. Kuopio, Henry’s Pub
10.1. Tampere, TalviHelvetti
11.1. Seinäjoki, Seinäjoki Metal Festival

https://www.facebook.com/VornaOfficial/
http://www.vorna.fi/
https://www.instagram.com/vornaofficial/
https://www.youtube.com/user/VornaOfficial