Nykyisin vastaan tulee aivan liian harvoin yhtyeitä, joiden äänitteitä tulee odotettua. Tässä kuussa olin kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että markkinoille tupsahti uusin Pässilauman äänite. Kyseessä on sen verran omintakeinen yhtye, jonka tuotokset yllättävät joka kerta.
Muutenkin kolmen kitaran yhdistelmä on Kvelertakin musiikissa jälleen varsin uniikki ja lyömätön, kaikkinen harmonioineen ja säröineen. Todennäköisesti ”Splid” tulee kestämään myös aikaa, sekä viemään yhtyettä yhä edelleen isojen kiertueiden live-aktiksi. Varmaa on, että albumissa on pureskeltavaa viikoiksi eteenpäin.
Deathin ”Spiritual Healing” on yksi vanhan liiton death metalin merkittävimpänä kulmakivenä ja vedenjakajana pidettyjä albumeita. Vaikka Burnsin tuotanto haki vielä optimaalista onnistumistaan, ja vaikka Schuldiner oli säveltäjänä vielä raakile verrattuna 1990-luvulla kukkaan puhkeavaan sävellys- ja sovitustaidolliseen osaamiseensa, on albumilla tarkoituksensa.
Death ja thrash metal ne yhteen sopii, teemana siis death-thrash. Mukana Nameles, Chaosform ja Life Suffers Defeat, joista yksi pääsee kilpailemaan paikasta ensi kesän Nummirockiin.
Seitsenhenkinen Velvet Ocean julkaisi helmikuun alussa esikoisalbuminsa, jolla oululaisyhtye kokeilee ennakkoluulottomasti siipiään melodisen metallin saralla.
Rock on kallio. Järkähtämätön uskollisuuden ja luotettavuuden monumentti, jota eivät myrskyt eivätkä maailman tuulet saa kaatumaan. Ne korkeintaan hiovat sitä mutta eivät muuta sen perusolemusta. The Grammers taas puolestaan on…
Mille Petrozzan klaani se jaksaa. Yhtyeen pätevän tasoinen vire jatkuu hienon ”Gods Of Violence” -albumin jälkeen. Puoli vuotta Tuska-festivaaleilla kesäkuun lopussa 2018 soittamansa hieman puolivillaisen keikan jälkeen kyseisen kiertueen keikalla…
”Joka vuosi joku kuolee luonnollisen kuoleman.” – Niinpä niin. Vuodet ovat nykyään toiset, ja populäärikulttuurinkin vanhoja staroja kaatuu joukostamme päivittäin. Radiopuhelimien jo ennen 1990-luvun lamavuosia leipaisema nuoruutensa päivien mestariteos ”K.O.”…
Kesällä 1969 tehdastyöläisten ja alemman työväenluokan kansoittamassa Astonin kaupunginosassa Englannin Birminghamin ytimen luoteispuolella syntyi eräs maailman kaikkien aikojen merkityksellisimpiä ja itsellisimpiä rock-yhtyeitä. Paikalliset nuoret miehet ilman sen suurempaa päämäärää olivat…
Kreikkalaisen Plaguen debyyttialbumi ”Portraits of Mind” ei ehkä ole liialla omaperäisyydellä pilattu, mutta bändin vanhan liiton death metallissa kaikki palaset ovat saumattomasti juuri oikeilla paikoillaan. ”Portraits of Mind” on sävellyksiä, sooloja, tuotantoa ja kansitaiteita myöten harvinaisen eheä paketti.
Ranskalaisen Necrowretchin takoman neljännen levytyksen ”The Ones From Hell” vihainen anti ei pidemmän päälle jaksa kiinnostaa. Suurimmat ongelmat kuuluvat läpi puuduttavan suoraviivaisissa sävellyksissä.
