”The Infernal Pathway” on hyvin rakennettu kokonaisuus, joka ei toista itseään liikaa, mutta tuntuu jopa aavistuksen liian turvalliselta.
7½/10
Arvostelut
8/10
Mikään ei ole pyhää – arviossa Profanatican ”Rotting Incarnation of God”
Jenkkilän black metal scenen veteraani Profanatica on 2010-luvulla edelleen maansa relevanteinta pyhäinhäväistystä. Luupäinen black/death metal on tyyliltään jotain aitoa ja alkuperäistä.
6-/10
Nahkaa, panosvöitä ja rock ’n’ rollia – arviossa Hammered Overkillin kolmas albumi ”New War”
Hammered Overkillin ”New War” tarjoaa reipaan puolen tunnin ajan räkäistä ja demomaista Motörheadin tyylistä soitantaa. Simppelit teokset tuntuvat ja kuulostavat pelkästään suoritukselta, ei mitään muuta erikoista.
Demonurkka vol. 132 (vk 41/2019)
Demonurkassa on tarjolla tänään räpin ja rockin epäpyhää liittoumaa. Mukana menossa Jankan eläinpuisto, People of the Fuzzyland ja Haveri, joista yksi pääsee kilpailemaan paikasta vuoden 2020 Nummirockiin.
KLASSIKKO
”Paha ei kuole koskaan” – Klassikkoarvostelussa 30 vuotta täyttävä Overkillin ”The Years Of Decay”
New Jerseyn kaupungista, New Yorkin osavaltiosta, Yhdysvaltain itärannikolta kajahtaa edelleen ilkeästi kolmenkymmenen vuoden ja yhdeksäntoista albumin jälkeenkin. Tasaisen tappavasti parin vuoden syklin mittaista levynjulkaisutahtia itsepintaisesti jatkava itärannikon thrashariveteraani Overkill jaksaa puskea…
6½/10
Dark Bottle laittaa kantrirockin määritelmän uusiksi ”Pimee Pullo” -albumillaan
Mitä yhteistä on Tuomas Taffel-varkaalla ja Soldiers Of Odinilla? Molemmat seikkailevat ”Pimee Pullo” -albumin sanoituksissa laihoin menestyksin. Bluesia, kantria ja rokkia yhdistelevä Dark Bottle ei ole rajoittanut luovuuttaan uudella albumillaan, vaan vuodattaa sitä runsaalla ryöpyllä kuulijoiden niskaan.
9+/10
Sateet palata saavat – Vornan uusi albumi on arvometallia
Sanottakoon heti alkuun, että tällä levyllä bändi kyllä kiilasi perisuomalaisen melankoliametallin kärkikastiin.
7/10
”Rönsyilevän möhnän syövereissä” – arviossa Jupiterin ”Iosomnia”
Psykedeelisen, stoner-pitoisen, fuzz-orientoituneen möhnärockin kirkkonummelaislähtöinen taitajakolmikko Jupiter on tullut kolmanteen täyspitkään albumiinsa. Kyseessä on yhtyeen kaksiosaisen teema-albumin ensimmäinen osa. Neljästä kymmenen minuutin tietämillä keikkuvasta, verrattaen rönsyilevästä kappaleesta koostuva kokonaisuus alleviivaa tyylillisesti…
8/10
”Verenpunainen joki virtaa jälleen” – Arvostelussa Life Of Agonyn The Sound Of Scars
Life Of Agonyn ”River Runs Red” -albumin tarina kylpyammeessa ranteensa auki viiltäneestä, elämän kaltoin kohtelemasta teinistä jatkuu 26 vuotta myöhemmin ”The Sound Of Scarsin” avausraidalla ”Prelude” ja kuljettaa läpi koko uutuusalbumin. Albumin runko kertoo niin musiikillisesti kuin narratiivisesti sinnikkyydestä, periksiantamattomuudesta, piilevästä ylpeydestä epätoivon edessä, mutta ennen kaikkea vastoinkäymisten voittamisesta.
7+/10
”Hapot naamalle hymyssä suin” – arviossa Municipal Waste -EP ”The Last Rager”
Vuonna 2001 Yhdysvaltain Virginiassa perustettu thrash metal / crossover -retkue Municipal Waste julkaisee kaamosmasennuksen vastalääkkeeksi neljän lyhyehkön mättöbiisin EP:n. Kyseessä on kuusi täyspitkää ja kolme EP:tä julkaisseen yhtyeen ensimmäinen julkaisu sitten vuoden 2017 ”Slime And Punishment” -albumin.
7/10
Harmonista progressiivista rockia Pohjois-Karjalasta – arviossa Pi Mezon -yhtyeen ”New World”
Kesällä 2017 esikoisalbuminsa julkaissut Pi Mezon on pitäytynyt hiljaiselossa, mutta ei ole selvästikään ollut tyhjän panttina, sillä yhtyeen toinen albumi ”New World” julkaistaan tämän viikon lauantaina. Debyyttiä seuraten ”New World” sisältää aimo annoksen progressiivista rockia, mutta tuo entistä enemmän esille joensuulaisyhtyeen harmonista puolta.
KLASSIKKO
”2000-luvun skitsoidi ikämies” – klassikkoarviossa 50 vuotta täyttävä King Crimson -debyytti ”In The Court Of The Crimson King”
”In the Court of the Crimson King (subtitled An Observation by King Crimson)” on lontoolaisen, progressiivisen rockin pioneeri King Crimsonin debyyttialbumi. Se julkaistiin lokakuun 10. päivä vuonna 1969. Albumin englantilaisen levypainoksen julkaisijana toimi Island Records, Yhdysvalloissa julkaisijana toimi Atlantic Records. ”In the Court of the Crimson King” -albumia pidetään paitsi eräänä aivan ensimmäisistä mutta myös vaikutusvaltaisimmista kokeellisen progressiivisen rock-musiikin merkkipaaluista.
