Killswitch Engage tarjoili loppuunmyydyssä The Circuksessa jokaiselle jotakin

Keikasta jäi hiukan laimea maku. Se on pakko myöntää. Myös se täytyy myöntää, että tunne oli täysin henkilökohtainen, sillä loppuunmyyty Circus näytti nauttivan suurimmaksi osaksi bändistä täysillä ja kovaa. Metalcorepioneerin tuotantoon kuuluu suuri määrä upeita luomuksia, mutta lähes yhtä iso osa suhteellisen tylsiä tekeleitä. Myös illan settilista osoitti sen. Parhaimmillaan bändi oli nopeiden ja raskaiden hittien päällä, mutta kappaleet, kuten ”I Am Broken Too” ja ”Always” onnistuivat pudottamaan kiinnostuksen.

Keikan kolmannen biisin jälkeen Jesse Leach omisti seuraavan kappaleen old school -faneille. Kyseessä oli ”My Last Serenade” 17 vuoden takaa. Tässä kohtaa yleisö räjähti eloon toden teolla. Ilta jatkui kahdella vanhalla kappaleella, joista yleisö edelleen nautti kovasti. Settilista koostui kaikista muista seitsemästä julkaisusta, paitsi yhtyeen debyyttilevystä. Vaikka yleisö tuntuikin nauttivan läpi keikan, se silti leimahti ilmiliekkeihin klassikoiden parissa ja sinänsä settilista olisi kaivannut niitä lisää.

Bändin soittoa ei kuitenkaan voi moittia mielestäni sanallakaan. Todella saumatonta yhteissoittoa, ja sen huomaa, että bändi on soittanut lähes 20 vuotta samalla kokoonpanolla. Tiukka soitto hukkui kuitenkin ajoittain tunkkaiseen, bassovoittoiseen miksaukseen. Lavapreesensissä Adam Dutkiewiczin jalkoihin jäävä Joel Stroetzel pääsi ääneen vasta setin loppupuoliskolla ”The End of Heartachen” aikana. Olisi ollut upea kuulla hänen lauluaan enemmän. Adam D. hoiti suurimman osan taustalauluista, ja jostain syystä ne jäivät melko laimeiksi ja tasapaksuiksi. Tuttuun tapaan Adamin välispiikit olivat kuitenkin taattua alapää-stand-up -tasoa, joka sai niin bändikaverit kuin yleisönkin hörähtelemään.

Yhtyeen yllä leijuu myös ikuinen keskustelu siitä, kuka kuuluu Team Jesseen ja kuka Team Howardiin. Alkuperäinen vokalisti Jesse Leach erosi bändistä vuonna 2002, jolloin Howard Jones lähti remmiin. Howard jatkoi vuoteen 2012 asti, jolloin terveyssyistä joutui eroamaan ja Jesse hyppäsi jälleen puikkoihin. Circuksen-keikka ja Jessen kliseinen esiintyminen mm. ranteidenviiltely- ja kaulanleikkaamisliikkeineen kyllästyttivät ja saivat minut entistä vahvemmin kääntymään valinnassani Howardin tiimiin. Tuntui että bändillä oli (vieläkin) hauskempaa, kun Howardin rento olemus pääsi lavalle. Kaikkien kliseiden keskellä Jesse jaksoi vielä mainita siitä, kuinka Killswitch Engage ei ole niitä tylsiä bändejä, jotka kävelevät lavalta ja kaikkien ”yllätykseksi” soittavat encoren. Vielä viime vuonna bändi niitä kuitenkin taisi harrastaa. Vaikka KSE:n versio Dion ”Holy Diverista” onkin erinomainen, niin mielestäni on aina tylsä veto bändiltä kuin bändiltä jättää coveri viimeiseksi. Olisi ollut omastakin tuotannosta niitä upeita kappaleita vielä vaikka millä mitalla.

Settilista:
Intro – The Final Countdown
Unleashed
Hate by Design
The Crownless King
My Last Serenade
This Fire
Reckoning
I Am Broken Too
Rose of Sharyn
As Sure as the Sun Will Rise
In Due Time
The Signal Fire
Always
My Curse
This is Absolution
The End of Hearthache
Strenght of the Mind
Holy Diver (Dio cover)